Japanilainen Goichi "Suda51" Suda on maanmiehensä Hideo Kojiman ohella ehta auteur – taiteilija, jonka tyylin tunnistaa aina nähdessään. Monille Suda on vähintäänkin etäisesti tuttu nimi peliteollisuuden saralta, jos ei muuta niin ainakin värikkäiden haastatteluidensa osalta. Mies on toiminut perustamansa Grasshopper Manufacturen peleissä muun muassa ohjaajana, tuottajana, suunnittelijana sekä käsikirjoittajana. Hänen kynästään ovat lähtöisin muun muassa geneerisesti nimetty metroidvania Black Knight Sword, visual novel -jännäri The Silver Case, salamurhaajamysteeri killer7, Silent Hill -säveltäjä Akira Yamaokan ja Resident Evilin isän Shinji Mikamin kanssa tehty Shadows of the Damned sekä tietenkin No More Heroes -sarja.
Grasshopper Manufacturen julkaisutahti on ollut viime vuosina hitaammanpuoleinen. Joku voisi sanoa, että Sudan viimeisimmästä hyvästä pelistä on jo niin paljon aikaa, että studion laadunvalvontaan olisi mennyt jo usko. Pakko myöntää, että Travis Touchdownin viimeiseksi seikkailuksi jäänyt No More Heroes III olisi voinut olla parempikin, eikä Hidetaka "SWERY" Suehiron kanssa yhteistyössä tehty Hotel Barcelonakaan ollut yhtään sen parempi, pikemminkin päinvastoin. Duudsoneista tutun Jukka Hildénin "tähdittämää" Let It Dieta ei varmaan edes muista enää kukaan, sen sijaan Hollywood-ohjaaja James Gunnin kanssa yhteistyössä tehty Lollipop Chainsaw oli hieman tykätympi.
Mutta hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Näin omintakeista tavaraa näkee nimittäin yhä harvemmin isompien julkaisujen saralla, ja siitä kiitos kuuluu Sudan ohella pelin toiselle kirjoittajalle sekä ohjaajalle eli Ren Yamazakille. Eikä pelin kehitykseen käytetty edes tekoälyä!
Romeo on hämmentynyt mies
Romeo is a Dead Man on teos, jonka kohdalla piti jäsennellä ajatuksiaan jotenkin poikkeuksellisen paljon, jotta tästä tekstistä saisi jotakuinkin järkeenkäyvän. Käytännössä Sudan luotsaama Grasshopper Manufacture on valjastanut nimikkeeseen kaiken tähän mennessä oppimansa osaamisen aina vinksahtanutta, humoristista mutta paikoin okkultistista ja hämmentävää tarinankerrontaa myöten. Teos sekoittelee omintakeisella tyylillään lukuisia eri genrejä, kuten toimintaa, kaksiulotteista seikkailua, avaruuslentelyä ja kasvinkasvatusta (kyllä, olen tosissani). Yksi on kuitenkin joukosta poissa, sillä Sudan aiemmista tuotoksista tuttu pervoilu ja tirkistely tuntuu sentään olevan minimissään.
Ulkoasullisesti se tuntuu ja näyttää Unreal Engine 5:llä tehdyltä toimintaseikkailulta, jolla on samanaikaisesti vahva näkemys omasta taiteestaan, mutta samalla värimaailma on monesti aika haalea ja tietyt efektit ovat menneet tekovaiheessa jotenkin sekaisin. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi sekä verta ja hurmetta että kipinöitä tai konfettia samanaikaisesti kuollessaan tursuavat viholliset? Joskus taas kentistä hävitetään kaikki tekstuurit ja jäljelle jää vain viivapohjainen vektorigrafiikka – mutta ei hätää, tähänkin on selitys, sillä välillä seikkaillaan lineaarisessa aliavaruudessa eli vektorialiavaruudessa keräilemässä ja selvittelemässä kaikenlaista!
Sitten taas toisaalta missään ei tunnu olevan useinkaan mitään tolkkua, varsinkaan tarinan alussa, joka turboahtaa pelaajan verkkokalvoille valtavan määrän turinaa, turahduksia ja muuten vaan hämmentäviä tapahtumia. Monesti jää pelaajan oman tulkinnan varaan, mikä on totta, unta tai kenties toisessa ulottuvuudessa. Samanaikaisesti sitä silpoo ja tuhoaa varsinaisissa kentissä kymmenittäin, jollei sadoittain vihollisia, keräilee sitä sun tätä ja odottelee (usein jopa innolla), mitä hemmettiä tarinan suhteen seuraavaksi tapahtuu. Kehittäjästudion väki kutsuu Romeo is a Dead Mania "erittäin veriseksi scifitoimintabuffetiksi" – voisihan sitä siksikin kutsua, mutta itse olen kyllä käynyt buffeteissa, jotka ovat huomattavasti hallitumpia kokonaisuuksia kuin tämä.
Romeo on agenttimies
Romeo is a Dead Man tekee jo alkuvalikostaan alkaen suorastaan lähtemättömän vaikutuksen, sillä tekstien ja logojen ohella saamme ihastella pitkähköä kalaa, joka lilluu jonkinlaisessa akvaariossa, japanilaisen räpin soidessa taustalla. Tunnelmaa voisi kuvailla lähinnä utuisaksi ja uniseksi. Valitessani New game -vaihtoehdon, mieleeni juolahtaa kysymys: Mihin hemmettiin olen taas sormiani kastamassa? Hämmennys ei varsinaisesti poistu kehostani ensimmäisten tapahtumien vallatessa ruudun. Turboahdetun intron ansiosta kaikkea näkemäänsä on vaikea sisäistää kerralla, mutta yritän silti selittää, mistä Romeo is a Dead Man ylipäätään kertoo.
Tarina alkaa, kun päähenkilö Romeo Stargazer – kaupungin apulaissheriffi – ajelee kollegansa kanssa jossain päin Amerikkaa. Aikansa yössä ajettuaan he äkkäävät naisen makaamassa keskellä tietä. Neiti paljastuu Julietiksi – suomalaisittain Juliaksi – ja ihastuu tähän päätä pahkaa. He tapailevat aikansa ja aikovat lopulta jopa karata kaupungista, jättäen nykyisen elämänsä. Lähtöpäivänä Romeon ovelle ei lopulta ilmestykään Julia, vaan valkoinen paholainen. Ja kaikkihan sen arvaa, ettei siitä mitään hyvää seuraa, vaan piru pieksee Romeon henkihieveriin. Kun kuolema tekee tuloaan, yhtäkkiä kuvaan astuu Romeon isoisä, supermahtava tiedemies Benjamin Stargazer.
Samassa Benkku toteaa, että "kuolet muuten noin 15 sekunnin kuluttua, mutta ei hätää." Tällöin vaari iskee jonkinlaisen ruiskun Romeon silmään ja tulee samalla rikkoneeksi aika-avaruuden. Romeosta tulee kuolleen sijaan jonkinlainen puoliksi elävä hybridi, jolle pistoksen myötä vain yhtäkkiä kasvaa futuristisen näköinen kypärä päähän. Järkyttyneenä tästä Romeo liittyy FBI:n aika-avaruusagentiksi ja jahtaa rikollisia nimellä DeadMan, sillä kypärän ansiosta hän voi syntyä kuoleman jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen. Galaksien välisenä poliisina työskennellessään Romeo jatkaa tietenkin tyttöystävänsä etsimistä, mutta käykin ilmi, että maailmassa on kosolti muitakin Julioita – he vain osoittautuvat kerta toisensa perään mutatoituneiksi versioiksi, jotka tietenkin haluavat Romeon hengiltä.
Sitten on vielä se tosiasia, että vaari kuoli pelastaessaan Romeon, mutta tavallaan taas ei, koska hän muuttui miekkosen puhuvaksi takiksi. Kaikki tämä tieto tiputellaan ensimmäisen luvun aikana pienissä erissä yllättävien keskeytysten sekä välivideoiden muodossa. Tämän ansiosta tarinankerronta on juuri niin kaoottista kuin miltä se kuulostaakin. Peli pistää ehkä liikaakin paukkuja ensimmäiseen pariin tuntiin, sillä tarina ikään kuin janoaa pelaajan huomiota vielä silloinkin, kun itse on jo vahvasti messissä. Onneksi tahti kuitenkin vähän rauhoittuu seikkailun edetessä, meno ei niinkään, sillä jatkuvat maisemanvaihdokset ja aikahypyt pitävät kyllä jatkuvasti otteessaan.
Kuolleeksi mieheksi avaruusagentti Romeo elää siis varsin tapahtumarikasta elämää, sillä "hurmurimme" taistelee matkan varrella muun muassa groteskeja mutantteja vastaan, lentelee FBI:n avaruusaluksilla ja tietenkin etsiskelee Juliaa vaihtoehtoisissa ulottuvuuksissa. Näin tekoälyn aikakaudella mieleen jäi myös eräässä välipätkässä kuultu lausahdus: "Nykyistä presidenttiä ohjaa viidennen sukupolven tekoäly, jonka aika-avaruuden kuningas on häneen istuttanut." Oletko vielä kärryillä? Hienoa, sillä ei hämmennys tähän lopu.
Romeo on toiminnan mies
Suda51:n luotsaamalla Grasshopper Manufacturella on tunnetusti pitkä kokemus toimintapeleistä. Romeo is a Dead Man on kontrolleiltaan riittävän hyvä ja selkeästi ottanut jonkin verran opiksi studion aiemmista virheistä, mutta taistelutuntuma ja aseilla ammuskelu voisi olla napakampaakin – nyt ilmassa on nimittäin pientä ilmavuutta, jonka johdosta mäiskintä ja räiskintä ei ole ihan niin tyydyttävää kuin se voisi olla. Romeolla on hallussaan muutama erikokoisen miekan kaltainen lähisapeli sekä kaukoaseita, kuten pistooli, haulikko ja konekivääri. Seikkailun alussa asevalikoima on tosin mallia torso – edellä mainittuja "tuotteita" kun saa ostettua vasta pelin edetessä. Onneksi koko kavalkadi tarttuu mukaan melko aikaisessa vaiheessa.
Sekä lähi- että kaukoaseita voi päivitellä pelin edetessä tehokkaammaksi. Ja muistatko kun mainitsin kasvinkasvatuksen? Tässä kohtaa on nimittäin hyvä mainita Bastard Seedit eli paskiaissiemenet, joita voi kasvatella omalla kotialuksellaan. Mekaniikkaan kannattaa ehdottomasti perehtyä, sillä täyteen mittaan kasvaessaan niistä tulee kokonaisia paskiaisia, jotka tarjoavat Romeolle mitä erilaisimpia kykyjä toiminnan aikana. Paskiaisista voi esimerkiksi tehdä luoteja ampuvan tykin, energiaa tuovan "puun" tai sen voi usuttaa kamikazemaisesti vihollisten kimppuun, joka sitten posahtaa kosketuksesta. Siemeniä on käytössä rajoitetusti, mutta kokonaan ne eivät sentään häviä, vaan ne kasvavat niin sanotusti takaisin Romeon taskuun aina tietyn latausajan päästä. Yhdistelläkin paskiaisia voi, mutta siihen en hirveästi panostanut.
Romeo viilettää pääosan ajasta joko avaruusaluksellaan erinäisiä askareita tekemässä tai eri ajanjaksoissa eläviä kuolleita silpomassa. Näissä leveleissä meno muistuttaa yllättävän paljon Capcomin Dead Risingia ja jotenkin tuntuu, että pelin ostoskeskus-kenttä olisi jopa jonkinlainen kunnianosoitus kyseiselle teokselle. Grasshopperille ominaisesti toiminnan parasta antia ovat bossitappelut, joiden kuvioita ja heikkouksia on hauska selvittää. Välillä nähdään jopa asetelmien vaihtelua, sillä tietty pätkä riisuu Romeon kokonaan aseista, joka puolestaan asettaa supervahvan sankarimme ihan uudenlaiseen pinteeseen. Lienee siis sanomattakin selvää, että kokonaisuus on varsin hämmentävä, mutta toimii lopulta yllättävän hyvin.
Audiovisuaalisella puolella nimike loistaa erityisesti tarinankerronnassaan, sillä se käyttää hyödykseen perinteisten välivideoiden ohella muun muassa sarjakuvatyyliä. Musiikkia kuullaan todella laidasta laitaan aina metallista rytmikkääseen konemusaan ja jopa jazziin, sellaisilta nimiltä kuin Luby Sparks ja Cody Carpenter, Nobuaki Kanekon säveltäessä loput. Graafisestikin lopputulemana on melkoinen sekametelisoppa, sillä nopeasti katsottuna Romeo is a Dead Man on varsin hailakka ja persoonaton Unreal Engine 5 -teos, joka kuitenkin tuo japanilaista hulluutta, kirkkaita värejä ja jopa No More Heroesin kaltaista 2D- ja 3D-taidetta mukaan. Ei millään muotoa yhtenäistä, mutta silti hämmentävän toimivaa.
Teknisellä puolella teos ei puolestaan saa ihan puhtaita papereita. Meno pyörii valtaosan ajasta 60 ruutua sekunnissa, mutta koska tallennuksen yhteydessä viholliset respawnaavat aina takaisin tapahtumapaikalle, ruudunpäivitys alkaa yskimään sitä todennäköisemmin mitä pidemmällä olet kentässä. Lisäksi kamera tahtoo tehdä pelaajalle aina välillä karhunpalveluksia erityisesti ahtaissa käytävissä. En suosittele myöskään käyttämään kohdelukitusta kuin pomotappeluissa, sillä isojen vihollisläjien kanssa siitä tuntui olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Romeo on... kunnon mies?
Fiilikset vaihtelivat läpipeluun aikana huvituksesta ja ärsytyksestä hämmennykseen, ihastukseen ja jopa ahdistukseen. Alkuun totuttelua vaativan taistelun tuntuma paranee kyllä sitä mukaa, mitä paremmaksi Romeon, anteeksi DeadManin, kyvyt tulevat. Eikä minulla kyllä toisaalta ollut seikkailun aikana yhtäkään tylsää hetkeä, sillä tapahtumia kyllä seuraili suurella mielenkiinnolla. Markkinoilla ei myöskään ole varmasti mitään vastaavaa kuin Romeo is a Dead Man. No More Heroes III:n jälkeen luulin, että Sudan mielikuvitus on taantunut viimein vakaammaksi, mutta tämä tuotos kyllä osoitti, että never stop the madness ja nyt vedetään taas. Tai kenties tämä kuumehoureinen meno johtuukin Ren Yamazakista?
Oli miten oli, Sudan faneille Romeo is a Dead Man on takuuvarmasti parasta nannaa vuosikausiin, tärähtänyttä huumorintajua sekä hänen vanhoihin tuotoksiin kohdistuneita viittauksia myöten. Muiden kannattaa ehdottomasti katsella video tai pari ennen ostopäätöksen tekoa, sillä lähes jokaista neronleimausta kohti on joku pientä sulattelua vaativa ärsyttävyys. Mutta sen voin taata, että jokainen rohkelikko, joka tätä tuotosta testaa, jää teos suurella todennäköisyydellä pysyvästi mieleen. Allekirjoittanut ei ainakaan tule pääsemään koskaan eroon näkemästään.
