Poikkeamien ympäröimänä
Päähenkilönä toimii äänestä päätellen nuori poika, joka havaitsee huoneessaan jotakin kummallista. Outoja asioita alkaa tapahtua, ja pojan äänessä on havaittavissa pientä ahdistuneisuutta, kun hän huhuilee äitiään. Ei kestä kauaa, kun päästään itse asiaan ja liikkumisvastuu sekä protagonistin kohtalo ojennetaan pelaajan hyppysiin. Vähemmän miellyttävänä seurana pimeys vaeltaa ympärillä alvariinsa, ja vain taskulampun valo rauhoittaa mieltä käytävillä ja huoneissa. Ulkoasu tuo elävästi mieleen Visage- tai taannoisen P.T.-demon julkaisut, vaikka ympäristössä ei ole yksityiskohtia yhtä runsaasti.
Pelin alkuvalikoita tutkimalla paljastuu termi anomalies, joka tarkoittaa suomennettuna poikkeamaa. Vaikeustasoja on tarjolla viisi kappaletta, joista aluksi vain kaksi on avoinna – niin sanottu turvatila ilman kuolettavia vaaroja tutustumista ja kontrolleihin tottumista varten sekä normaalitaso, jolla kohtaa jo hieman haasteita. Käytettävistä näppäimistä ei tosin ole minkäänlaista opastekarttaa, mutta toimintoja on niin vähän, että ne oppii nopeasti. Päävalikosta voi muuttaa näkökentän laajuutta, invert-toimintoja, kääntymisherkkyyttä, ovien aukeamistyyliä ja taskulampun toimintaperiaatetta.
Tavoite Capturedissa on hyvin yksinkertainen: pimeyden keskeltä pitää löytää tavanomaisesta poikkeavia asioita, joita kuvataan kameralla. Tunnustan alkuun olleeni aivan pihalla, sillä joitakin selkeitä kohteita lukuun ottamatta tunnistaminen ei käy kovin helposti. Lisäksi kameran paristot kuluttavat virtaa jokaisen kuvan jälkeen, eli loputtomiin ei voi ottaa epäonnistuneita kuvia. Minkäänlaista inventaariota ei myöskään ole, vaan esimerkiksi löydetyt paristot täyttävät virtapalkit heti poimimisen jälkeen. Yksi helpotus on kuitenkin laitettu mukaan: hyvin karmean kuuloinen ääni antaa silloin tällöin vihjeitä.
Tunnelma huipussaan
Siinä Captured onnistuu erinomaisesti, että se tuntuu aidosti pelottavalta, ja kuulokkeiden käyttäminen antaa vielä hieman lisäkerrointa tähän. Pelkkään tutkimiseen ei silti tarvitse tyytyä, sillä erilaiset vaarat vaanivat nimetöntä ja kasvotonta sankaria, joka yrittää löytää itsensä pois kammottavista olosuhteista. Hiljaisuus on niin tehokkaasti läsnä, että jokainen pieni poikkeama siitä saa sykkeen nousemaan ja pohtimaan, mitä seuraavan mutkan takana mahtaa olla. Entä kun vaara muuttuu todelliseksi? Mitään spoilaamatta silloin vaaditaan joko taktisuutta, nopeaa tilannetajua tai reagointia. Kokemus opettaa tässäkin parhaiten.
Sen verran kuitenkin havainnollistan, että vaara saattaa joskus muistuttaa jossain määrin Five Nights at Freddy's -julkaisujen hahmoja, eli vältellään leikkimielisen näköisiä otuksia. Capturedissa suojautuminen tehdään eri tavoin vaihtelevissa tilanteissa, mutta tavoite on sama: yritetään selvitä hengissä. Vaan kun ajattelee, että liikkumisen lisäksi voit vain sytyttää ja sammuttaa taskulampun, avata ovia ja liikkua, niin mikä voisi mennä pieleen? Uskokaa pois, monikin asia. On eri asia yrittää toimia järkevästi ja tilanteen edellyttämällä tavalla, kun adrenaliini kuohahtaa ja ihokarvat yrittävät kaivautua ylös poteroistaan juostakseen pakoon. Mahtavasta tunnelmasta suurin kiitos kuuluu äänimaailmalle. Erilaisia efektejä tai puhumista ei ole paljoa, mutta kaikki sopivat tämäntyyppiseen peliin kuin nenä päähän.
Ulkoisista ominaisuuksista puhuttaessa huoneista voi joskus löytää jopa koomisia näkymiä, mikä saattaa toisinaan keventää ahdistavan tiivistunnelmaista hetkeä.
Lisäarvoa vaikeustasojen kautta
Kun samojen käytävien ja huoneiden komppaaminen alkaa tympäisemään, on aika lisätä haastetta. Tämä ei tietenkään ole kaikille mieleinen tapa kokea asiat uudestaan, mutta Captured tarjoaa huomattavasti enemmän elämyksiä vaarojen lisääntyessä.
Normal- ja hard-tasot läpi kolunneena tulin säikähtäneeksi useamman kerran, ja sanoisin, että vaikeamman levelin myötä Captured koukutti paljon enemmän. Yksi tekijä tähän on anomaliteettien vaihtelevuus, mutta etenkin hengissäpysymiseen liittyvien tilanteiden tiheämpi esiintyminen toi rutkasti lisää mielenkiintoa mukaan. Ohjattavalla hahmolla on myös sanity- eli järkimittari, joka tuo sekin lisäjännitettä tilanteisiin, kun aikaa ei voi käyttää loputtomasti tutkimiseen ja vaarojen väistelyyn.
Se on kuitenkin harmikseni todettava, että yhden loopin saattaminen loppuun asti ja kaikkien poikkeamien löytäminen voi parhaimmillaan kestää vain noin 30 minuutin verran, ja kuoleman korjatessa looppaaminen alkaa alusta. Tarjolla on koettujen lisäksi vielä kaksi ylempää vaikeustasoa, mutta jaksanko enää käydä niitä läpi, sillä toistaminen alkaa ennen pitkää maistumaan puulta. Arvosana on annettu nyt nähdyn perusteella, joten on sääli, mikäli pelintekijät ovat jättäneet joitakin meheviä säikytystapoja sekä pelottavia otuksia vain ylemmillä tasoilla esiintyviksi.
Hyvä hinta–laatu-suhde
Tiivistetysti sanoisin, että 6,95 euron hintalappu ei kuulosta ollenkaan hassummalta, sillä Captured tarjoaa monia hyviä (lue: pelottavia) hetkiä puuduttavista toistoista huolimatta. Kauhun ystäville sitä voi jopa suositella. Ja muistakaa, että kolme tähteä viidestä on jo hyvää keskitasoa, kokeilemisen arvoinen julkaisu – etenkin pimeässä ja kuulokkeiden kanssa pelaten.
