Syrjäisen saaren kirous
Melko usein sähköpostiin tipahtaa arviokoodi pelistä, josta ei ole aiemmin kuullut mitään, mutta harva niistä herättää aitoa mielenkiintoa. Cult Vacui lupaa osoita ja klikkaa -genreä sekoitettuna ajanhallintaan. Teemana mikäpä muu kuin saatanalliset kultit. Herätit kiinnostukseni, vaikeasti kirjoitettava latinankielinen teos!
1800-luvun lopun Skotlantiin sijoittuva Cult Vacui kertoo noin tunnin mittaisen kauhutarinan, joka on tarkoitus kokea useamman kerran – joka kerta optimoiden valintojaan. Komean pikseligrafiikan ympärille rakennettu osoita ja klikkaa -teos kun lisää genreen yllättävän ulottuvuuden: ajanhallinnan. Jokainen suurempi teko tai siirtymä kuluttaa aikaa, joten pelaaja ei pysty juoksemaan edestakaisin kokeilemassa kaikkea. Ensimmäisellä pelikerralla virheitä sattuu, kuolemia kertyy. Seuraavalla yrityksellä tietää jo mistä tavarat löytyvät, mikä käy mihinkin ja keneen voi luottaa.
Aika vaikeaa
Gladstonen perheen palvelukseen saapuva päähenkilö ajautuu keskelle kauhean rituaalin valmisteluja. Miltei koko syrjäinen saari asukkaineen murhataan keskellä kirkasta päivää. Alkaa kilpajuoksu kohti iltaa, jolloin kultistit palaavat tappamaan loputkin selviytyneet. Pelaajan tehtäväksi jää valmistella kartano puolustuskuntoon keräämällä tarvikkeita ja apulaisia saaren eri kolkista. Jauhosäkkejä parvekkeelle antamaan suojaa, portti lukkoon ja laudoitukset ikkunoihin. Keskiyön saapuessa katsotaan kuinka pelaajalle käy.
Kaikki tämä tapahtuu perinteisin osoita ja klikkaa -mekaniikoin, mutta osa tehtävistä kuluttaa aikaa kohti keskiyötä. Kipaiset nopeasti majakalle, sinne meni 20 minuuttia. Jauhat jyvät jauhosäkkeihin, toinen vartti meni sinne. Aluksi selviytymiskauhumainen ajanhallinta luo kivasti painetta tekemiseen, mutta nopeasti huomaa, että ensimmäisellä yrityksellä tekee väkisinkin virheitä. Seuraavalla kerralla asiat pyrkii optimoimaan ulkomuistista, mutta samalla kaikki on jo tuttua. Toisto tappaa jännityksen.
Vain noin tunnin mittainen tarina kiehtoo ja tarjoaa mielenkiintoisia, synkkiä tunnelmia. Alun tutoriaalina toimiva osuus esittelee pahuutta mielenkiintoisella tavalla, mutta harmittavasti ajanhallinta tuntuu hieman päälle liimatulta lisältä genreen. Olisin mieluummin kokenut teoksen perinteisenä, pidempänä seikkailupelinä, mutta tämmöisenäänkin Cult Vacui jättää positiivisen muistijäljen, kiitos käsinpiirretyn ysärihenkisen grafiikan ja oivallisesti käsitellyn aihepiirin.
