Olipa kerran huominen
Tulevaisuudessa ihmiskunnalla ei mene hyvin. Valtameret ovat nousseet ilmastonmuutoksen myötä, ja muovijäte muodostaa jättimäisiä saaria ympäri maapalloa. Selviytyjät tekevät hidasta kuolemaa, eikä oireita helpottavaa Ozen-lääkettä ole saatavilla sitä tarvitseville.
Tarina alkaa, kun veden varaan joutunut ruumis herää yllättäen henkiin. Pelaaja ottaa haltuunsa Tidewalkeriksi kutsutun selviytyjän, joka kuuluu niihin, jotka näkevät vaihtoehtoisten kohtaloiden tapahtumia. Heillä on kyky joko tuhota tämä raunioitunut maailma tai pelastaa se. Ei kestä kauaa ennen kuin valtameria hallitsevat sotilasryhmät kilpailevat Tidewalkerin kyvyistä. Pelaajan harteille jää päätettäväksi, minkälaisen maailman hän jättää jälkeensä.
Idea on pohjimmiltaan upea. Tarinan alussa pelaaja valitsee toisen pelaajan ohjaaman matkalaisen seurattavaksi, jonka teot vaikuttavat sitten omiin seikkailuihin. Mikäli edeltäjä on ollut ahne ja väkivaltainen, seuraajalla on edessä huomattavasti vaikeammat ajat kuin sellaisella, joka tulee pasifistin jalanjäljissä. Näin myös omat päätökset siirtyvät eteenpäin seuraavalle ja niin edelleen.
Epäsynkrooninen kokemus antaa mahdollisuuden miettiä, miten oma pienikin osuus voi tehdä suuren vaikutuksen. Pelin nimestäkin sen voi jo arvata, eli vuorovaikutus on päivän teema alusta loppuun.
Olipa kerran ihminen
Ongelmaksi muodostuu pelin hyvin rajallinen sisältö, joka ei käy käsi kädessä sen pituuden kanssa. Tides of Tomorrow kestää päätarinaltaan reilun kymmenen tuntia, mikä on liian pitkä aika siihen, jos haluaakin aloittaa alusta vain kokeillakseen jotain toista lähestymistapaa. Tallenussysteemi on tarkoituksella rajoittava: päätöksillä täytyy olla jotain painoarvoa.
Ikävä kyllä päätökset tuntuvat usein hyvin pelkistetyiltä ja jopa rahtusen helpoilta. Monesti peli itsessään tarjoaa ratkaisun, joka on niin pelillistetty, että se murtaa illuusion ankeasta tulevaisuudesta, jossa muiden teot vaikuttavat omaan elämään. Esimerkkinä vaikka alkupään saari, jossa minun piti soluttautua VIP-puolen pippaloihin. Edeltäjäni oli huijannut vartijaa ja tämä ilmoitti nyt, ettei hän päästä ketään läpi. Samalla kuitenkin näin toisen tulevaisuuden, joka näytti, miten edeltäjäni oli myös ohittanut vartijan sivureittejä käyttämällä.
Se siitä jännityksestä, siis.
Yleensä päätökset rajoittuvat kahteen valintaan, joista toinen on aina toista radikaalisti pahempi. Voit joko olla kiltein matkalainen, jonka virta päällään kantaa, tai sitten tappaa jokaisen, jonka peli antaa tappaa. Päätöksistä palkitaan erilaisilla tyylipisteillä, jotka näkyvät valikossa seuraaville sankareille. Seurattavaa voi myös vaihtaa lennosta, mikä puolestaan tarkoittaa, että pahista on ihan turha ikinä lähteä jahtaamaan.
Olipa kerran kauneus
Tides of Tomorrow näyttää ja kuulostaa valtaosin upealta. Sen maailma on huikeasti suunniteltu, ja värikäs taide tuo mieleen belgialaiset sarjakuvien mestarit. Ääninäyttely on kauttaaltaan laadukasta, ja musiikki toimii myöskin hyvin.
Teknisellä tasolla jopa PlayStation 5 Pro -konsolilla pelattuna Tides of Tomorrow kärsii useista lapsuksista, ja ruudunpäivitys takkusi testiversiossa useaan otteeseen. Kentät ovat myös hyvin tiukasti rajattuja, eikä esimerkiksi hyppiminen onnistu kuin vain tarkoin määritellyissä paikoissa. Veneily tapahtuu lineaarisissa ympäristöissä, joissa välillä tapellaan isompia paatteja vastaan.
Monesti jää fiilis, että Tides of Tomorrow oli alun perin suunniteltu huomattavasti typistetymmäksi kokonaisuudeksi, joka sitten paisui tuotannon aikana. Sen lukuisat elementit toimisivat hienosti visuaalisena novellina tai isometrisena roolipelinä. Nyt sen kolmannen persoonan seikkailu jää outoon välimaastoon, jossa hiiviskely, toiminta, kilpa-ajot ja kepeät valitse-oma-seikkailusi-tyyliset elementit ovat liian heppoisia ollakseen palkitsevia.
Kokonaisuus kuitenkin jättää positiivisen kuvan pelkästään visionsa ansiosta. Haikeamielistä maailmaa on valtaosin ilo tutkia, ja varsinkin uudenlainen lähestymistapa moninpeleihin ansaitsee suitsutusta. Ehkä sitten jatko-osassa näitä asioita voidaan tutkia entistä paremmin, jahka ne ylimääräiset turhakkeet jätetään pois.
