Oletuksena nimittäin on, että äskettäin elokuvissakin pyörineen dinohahmon omat pelit ovat hyppimiseen ja pomppimiseen keskittyviä tasoloikkia. Tällä kertaa tuo loikkiminen on ikään kuin sivuroolissa, sillä ongelmanratkonta, tutkimusmatkailu sekä uusien asioiden löytäminen ovat kaiken keskiössä.
Sen lisäksi yllätyin itse suuresti siitä, miten paljon nautin tästä uudesta lähestymistavasta.
Pulmailupeli tasoloikan valepuvussa
Jotta Good-Feel-studion kehittämän Yoshi and the Mysterious Bookin genrestä ja mekaniikasta pystyy kertomaan, pitää nimikkeen juonikuviot selittää ensin. Ei sillä, että tarina olisi kovin monimutkainen, mutta se sisältää koko homman pihvin.
Matka alkaa siitä, että Yoshi-otukset kohtaavat elävän tietosanakirjan, nimeltään Mr. E, joka kaipaa apua sivujensa sisällön setvimiseen. Opus on pullollaan erilaisia olentoja, joista ei ole tallella minkään sortin tietoja. Mitkä niiden nimet ovat, miten ne käyttäytyvät, mitä muita ominaisuuksia niillä on? Ja mitä tapahtuu, jos ne koettaa syödä?
Pelin jokainen kenttä (tai aukeama) keskittyy yhteen merkilliseen eliöön, josta ei ole mitään käsitystä etukäteen. Pelaajan tehtävänä on hypätä Yoshien hahmossa kirjan sivuille tutustumaan kyseessä oleviin otuksiin monin eri tavoin.
Otuksiin tutustutaan mitä moninaisimmilla tavoilla. Niitä voi koettaa syödä, hyppiä niiden päälle tai viskoa Yoshin pyöräyttämillä munilla kuuppaan. Entä jotain erikoisempaa? Syötetään otukselle chili, otetaan se kyytiin ja mäiskitään sillä muita mörököllejä. Tällä eliöllä on terävä kuono, voisiko sen avulla kaivautua maahan?
Omituisilla otuksilla on monta eri puolta, jotka pitäisi saada selvitettyä ja painettua kirjan sivuille. Iso osa pelistä on koettaa selvittää mihin kaikkeen Yoshi sekä kyseisen kappaleen olento taipuvat, yhdessä ja erikseen. Ja tämä on parhaimmillaan riemukasta tekemistä.
Jokaisesta selvitetystä asiasta kilahtaa tähti Yoshin plakkariin, ja tarpeeksi paljon keräämällä aukeaa tutkittavaksi kirjan seuraava kappale.
Nimikettä voi kuvailla kyllä tasoloikaksi, mutta ongelmanratkaisu ja asioiden kokeileminen ovat pääosassa. Genreltään Yoshi and the Mysterious Bookia voisi kuvailla pulmailutasoloikaksi ja/tai leppoisaksi seikkailuksi. Tai vaikkapa tutkimusmatkailuksi.
Omituisten otusten kerho
Pelissä kohdattavat otukset eivät ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tuttuja aiemmista Yoshi- tai Mario-seikkailuista. Nimikkeeseen on luotu kahmalokaupalla täysin uusia, isoja ja pieniä, olentoja.
Ne ovat parhaimmillaan veikeitä luomuksia, jotka on suunniteltu hauskuus edellä. Esimerkiksi hieman nuijaa muistuttava olio, jolla on iso kita, mihin siitä oikein on? No mutta, otetaan se kyytiin, syötetään sille perhosia, hedelmiä sekä muita olentoja ja katsotaan mitä tapahtuu. Ei aikaakaan, kun monsu kasvaa kokoa ja sitä voi käyttää vaikkapa kivien murskaamiseen.
Omituisia otuksia voi käyttää lentämiseen, matkustamiseen, kukkien kasvattamiseen, sukeltamiseen ja vaikkapa kalastamiseen. Ja pystyypä hieman skeittilautaa muistuttavalla hyypiöllä lähteä surffaamaan aalloille. Ainoastaan ihan loppupään muutamat otukset ja kentät eivät miellyttäneet, mutta muuten koetukset ovat miellyttäviä kokemuksia.
Hiekkalaatikkomaiset kentät ovat parhaimmillaan hyvinkin kompakteja, mutta mukaan mahtuu myös hieman laajempia alueita pomotaistoja unohtamatta. Uusien örvelöiden ympärille rakennettuja mekaniikkoja tulee ja menee mukavan paljon, ja jopa yksi kokonaisen pelin arvoinen idea on käytössä vain muutamat lyhyet tovit. Tuon yksittäisen mekaniikan varaan voisi rakentaa kokonaisen jatko-osan.
Ja tosiaan, pelaaja pääsee itse päättämään otusten nimet. Mr. E:llä on omat ehdotuksensa, mutta niitä ei ole mikään pakko käyttää. Tämän takia vaikkapa omassa pelissäni oli olentoja nimeltään Pärriäinen, Akvavit, Ujopiimä, Vemputin ja Puukkorane. Jo perinteeksi muodostunut Puukko-Arska ei mahtunut mukaan, sillä nimessä voi merkkejä olla maksimissaan kymmenen.
Tutkimusretki vailla vertaa
Joka kentässä on otusten tietojen ohella kerättävänä myös kultaa sekä kukkia, joilla kummallakin on omat käyttötarkoituksensa. Kiiltävillä kultapalasilla voidaan avata vihjeitä siihen, mitä löydettävää kentissä vielä olisi. Kukkien käyttötarkoitus selviää pelaajalle aikanaan, ei paljastella sitä tässä kohti.
Seikkailun vaikeustaso ei ole kovinkaan korkea, mutta osa otusten ominaisuuksista ei selviä ihan noin vain. Vaikka tarjolla olisi vihje oikeasta etenemistavasta, niin välillä joutuu pööpöilemään ympäriinsä hetket jos toisetkin ennen kuin mysteeri selviää.
Minkään sortin energiamittaria ei ole, ja mikäli Yoshi sattuisi tippumaan kuiluun tai murskaantumaan jättimäisen vihollisen alle, ei tästä seuraa käytännössä mitään haitallista. Ainoastaan yhdessä, ehkä aivan pienimpiä pelaajia jännittävässä kappaleessa, joutuu palaamaan kentän alkuun vahinkoa otettaessa.
Aivan heti ei keksi toista samanlaista peliä
Yoshin seikkailuissa ulkoasu on ollut yleensä jollain tapaa normaalista erottuva, oli kyseessä sitten vaikkapa käsin piirretyltä tai askarrellulta näyttävä maailma. Tällä kertaa ihasteltavana on yhdistelmä kirkkaita sävyjä, vesivärejä ja vekkulia animointia. Kokonaisuus miellyttää ainakin omaa silmääni.
Koko hela hoito on varustettu leppoisalla musiikilla, joka sopii yleisilmeeseen mainiosti. Mikään sävellys ei kuitenkaan jää päähän soimaan, mutta mitään suorastaan ärsyttävääkään ei kuulla. Puhuttua dialogia ei ole, sillä Yoshi sekä muut kumppanukset päästelevät tekstidialogin ohella vain erilaisia äännähdyksiä.
Jos ajatuksena on vain nähdä lopputekstit ja hylätä peli sen jälkeen, jättää tällöin todella suuren osan tästä huvista kokematta. Itse näin lopputekstit ensimmäistä kertaa noin viiden tunnin pelailun jälkeen, mikä voi kuulostaa lyhyeltä ajalta. En kuitenkaan ollut tässä kohtaa edes käynyt jokaisessa seikkailun kentässä, minkä lisäksi jonnin sortin loppunäytöksen jälkeen aukeaa iso määrä lisää tutkittavaa.
Tekemistä piisaa kuitenkin yhteensä todella muikean paljon, sillä voisin kuvitella joka asian nuohoamiseen kuluvan vähintään 15 tuntia. Enemmänkin kenties, jos haluaa kokea ja nähdä aivan kaiken. Puuhaa riittää, ja hyvä niin.
Jos odottaa pääsevänsä puhtaasti tasoloikkaamaan, kuten vaikkapa Yoshi's Crafted Worldin tapaan, niin joutuu pettymään. Mutta mikäli halajaa jotain erilaista, jotain uutta, niin Yoshin uusin on suorastaan kutkuttavan hauska tutkimusmatka. En heti keksi toista samanlaista peliä kuin Yoshi and the Mysterious Book.
Lisää aiheesta:
