Muiden pelien summa
Alun perusteella Deer & Boy on hyvin perinteinen 2,5D-seikkailu, jossa poikaa ohjataan vasemmalta oikealle. Hän osaa muun muassa hypätä, työntää esineitä ja kiivetä. Nopeasti käy kuitenkin selväksi, että maailma on oikeasti kolmiulotteinen ja välillä kamera joko kääntyy tai pelaajalle annetaan vapauksia kulkea myös syvyyssuunnassa. Varsinkin alkupuolella peli hyödyntää ihailtavasti yksityiskohtaisia taustoja: Luonto elää omaa elämäänsä, ja pikkuinen peura pomppii välillä kauas luonnon helmaan ilmestyen takaisin ruudulle puun tai kiven takaa.
Alkuun sympaattinen sarvipää kaipaa apua tuon tuosta ja matkustaa osan matkasta repussa. Seuralaista pitää nostella ja kuljettaa läpi vaarojen. Peura kasvaa ajan kanssa kuitenkin isommaksi ja oppii uusia taitoja. Apulaisesta muodostuu etevä kumppani, jonka sarvet pitävät sisällään mystisiä voimia. Tarina ottaakin yllättävän käänteen, kun mukaan tuodaan tieteisteemoja ja synkkiä, kuolettavia voimia, joita pitää vältellä.
Sarvet auttavat monissa tilanteissa, mutta pääasiassa liejumaista massaa ja lonkeroita kannattaa vältellä tai ne imaisevat pojan pois tästä maailmasta. Pulmat nojaavat muista saman genren peleistä (Inside, Somerville) tuttuihin mekaniikkoihin – jopa liiaksi. Lisäksi peuraa voi komentaa tekemään asioita, samalla tavalla kuin Planet of Lanan Mui-oliota. Valitettavasti kontrolleissa on kauttaaltaan pientä kankeutta, ja välillä eläinkaveria on vaikea saada tekemään haluttua asiaa. Ei hän sentään niin jääräpää ole kuin The Last Guardianin Trico.
Kaunis kuin peura pienenä
Kaikki alkaa pienestä amerikkalaisesta kaupungista tuttuine kahvioineen ja maisemineen. Tyylikäs ja kaunis graafinen tyyli maalailee idyllisiä maisemia aina kaupungin valoista kohti metsiä ja lumisia vuoria, kunnes pimeys imee elämänilon kaivoksien syvyyksissä. Pidin varsinkin alun realismiin tähtäävästä osuudesta, jossa kohdataan muita eläimiä ja asutusta. Loppua kohden maisemat muuttuvat abstrakteiksi, epämääräisiksi muistoiksi, jotka jättävät kaipaamaan alun inhimillistä otetta.
Ihmiset muistuttavat kasvoiltaan The Long Darkin pelkistettyjä hahmoja, animaatiojäljen ollessa hyvin eläväistä ja sulavaa. Eläimet ansaitsevat myös kiitosta. Taidetyyli on Deer & Boyn selkeä vahvuus. Äänimaailma koostuu peuran ja pojan äänähdyksistä, sillä tarina kerrotaan sanattomasti. Jopa maailmassa näkyvät kyltit ja tekstit ovat vain epämääräisiä merkkejä.
Laskeva käyrä
Vielä muutamia vuosia sitten Deer & Boy olisi iskenyt varmasti kovemmin, mutta nyt se tuntuu esikuviltaan liikaa lainailevalta pastissilta, joka kompuroi lopussa tuskastuttaviin scifi-elementteihin. Viimeisen kolmanneksen kuuluisi olla muistettava, tunteellinen lopetus, eikä turhautumista aiheuttavaa yritystä ja erehdystä. Kun pyrkii kymmenettä kertaa läpäisemään lopputaistelun eeppisen kohtaamisen, alkaa tunnetaso valahtaa ärtymyksen ja tuskastumisen puolelle.
Pienen pojan karkuretki orvon peuran kanssa alkaa erittäin lupaavasti, mutta reilu kolmetuntinen seikkailu sisältää myös liikaa turhauttavia kohtauksia. Mitä pidemmälle realismista karataan, sitä vaikeampi teoksesta on löytää tarttumapintaa. Hintaluokassaan Deer & Boy on – genren ystäville ainakin – audiovisuaalisesti upea kokemus, joka tyydyttää suurimman nälän, mutta muuten se jää valitettavan keskinkertaiseksi, joskin sympaattiseksi tarinaksi menetyksestä ja siitä toipumisesta.
