Mui bueno
Teoksen sielukas, käsinmaalattu taidetyyli tekee ensimmäisestä piirrosta asti vaikutuksen. Luonto vihertää, perhoset lentelevät ja kaikilla on hyvä olla – kunnes ei enää ole. Taivaalta saapuva, teknologisesti edistynyt armeija kaappaa nuoren päähenkilön kaikki lähimmäiset, jolloin edessä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäljittää rakkaiden olinpaikka ja pelastaa heidän henkensä. Alle neljätuntinen yksinpeli tarjoaa tuttuja tasoloikan ja pulmailun elementtejä sillä erotuksella, että mukana on kuin suoraan Studio Ghiblin piirretyistä lainattu apulainen – Mui.
Pikkuruista Mui-otusta voi komentaa tekemään asioita. Paikka! Tänne! Ja sitä voi tietenkin paijata. Harvemmin tekoälykaverit toimivat ilman ongelmia, mutta Wishfully on onnistunut luomaan suhteellisen järkevän kissamaisen olennon. Toki Muikin kuolee välillä vahingossa, kun hänet komentaa väärään paikkaan tai unohtaa käskeä pysymään piilossa. Mutta samanlaista vänkäämistä eteneminen ei onneksi ole kuin The Last Guardianin kissalintupedon kanssa. Toki kentätkin ovat huomattavasti suoraviivaisempia ja pulmat yksinkertaisempia. Mui on joka tapauksessa sympaattinen, eläväisesti animoitu kumppani, jonka kanssa tunteellinen seikkailu etenee jouhevasti.
Ylös, ulos ja lenkille
Tieteisteoksen vahvuudet ovat vahvassa maailmanluonnissa ja puheettomassa tarinankerronnassa. Vehreä miljöö ja taustat pitävät sisällään paljon historiaa sekä tapahtumia, jotka avaavat universumia, sen kulttuuria ja Lanan heimon elämää. Matkan varrella maisemat vaihtuvat hiljalleen synkempiin ympäristöihin, samalla kun ylivoimaisen vihollisen läsnäolo painaa päälle. Toisaalta tavattavat robotit eivät ole mitään neroja...
Toiminta on tuttua Insiden tyylisten, kaksi ja puoli ulotteisten teosten tuntijoille: eteneminen tapahtuu pääasiassa vasemmalta oikealle erilaisia pulmia ratkoen. Vastassa on niin akrobatiaa vaativia esteitä kuin myös vihollisrobotteja sekä planeettaa asustavia elukoita. Hiiviskely ja viekkaus ovat päähahmon tärkeimmät voimavarat, sillä hänen fysiikkansa ei kestä yhteenottoja. Mui avittaa monissa tilanteissa tai toimii syöttinä. Pääasiassa puzzlet tarjoavat sopivasti haastetta, ja tarina etenee luonnollisesti pulmakokonaisuus toisensa jälkeen. Onneksi peli osaa myös pysähtyä tunnelmoimaan kauniiden maisemien keskellä.
Kontrollit toimivat ilman ongelmia – jopa Muin käskyttäminen – vaikkakin itse päähahmon liikkeet ovat asteen verran kömpelöjä ja kankeita. Sama pätee hahmon animaatioihin ja ulkonäköön. Omaan silmään yksinkertainen hahmomalli ei istu muuhun vaikuttavaan visuaaliseen antiin. Sinfoniaorkesterin komeasti tulkitsema ääniraita rytmittää jännimpiä osuuksia ja nostattaa tunnelmaa. Planet of Lana on debyyttijulkaisuksi hyvin valmis ja vakuuttava.
Kaukana toisessa galaksissa
Värikäs taidetyyli, herkkä musiikkiraita ja tarpeeksi vaihtelua tarjoavat pulmakokonaisuudet tekevät Planet of Lanasta mielenkiintoisen ja tunnelmallisen seikkailun. Sen käsikirjoitus ei tarjoa loppujen lopuksi kovinkaan omaperäistä tarinaa, mutta viihdyttää hienosti lyhyen kestonsa ajan. Se on harkinnalla ja rakkaudella luotu kurkistus toiseen universumiin, kertomus natiivikansan ja teknologisesti kehittyneiden riistäjien välisestä konfliktista. Tunteikas matka, jonka kokee mielellään Mui-otus kainalossaan.
