Avoimen maailman selviytymispeli The Long Dark on tuttu nimi muun muassa Steamin Early Accessista sekä Kickstarterista. Peli on ehtinyt viihdyttämään lukemattomia pelaajia jo pitkään, mutta PlayStation 4 -käyttäjien odotus jatkui aina elokuulle asti. Kun hyinen seikkailu viimein saapui, mukana saatiin kauan odotettu Wintermute-tarinatila.

Julkaisu PlayStation 4:llä ei sujunut kuin siinä Yle Femin ohjelmassa, sillä pelaajia kiusasi aimo läjä bugeja kosmeettisista haitoista tallennuksen tuhoaviin. Hinterland-studio on kuitenkin korjannut päivityksillä useimmat viat, joten nykyinen versio on paljon vakaampi sekä helpompi silmälle. Korjattavaa piisaa kuitenkin vielä jonkin verran, eikä kauan lupailtu tarinamoodi ehkä olekaan paras asia sitten leikatun leivän. Kyseessä on silti tutustumisen arvoinen tekele.

Valkoiset kävelijät

Kerrataanpa perusasiat: Kanadan kylmässä erämaassa ainoana pyrkimyksenä on selvitä. Pelaajan hahmo tekee pakkolaskun hyiseen maailmaan, josta ei ystävällisiä naamoja löydä. Liikettä maastossa aiheuttavat ainoastaan muutamat villieläinlajit.

The Long Darkissa selviää pitämällä huolen neljästä perusasiasta: lämmöstä, unesta, janosta ja nälästä. Mikäli kaikki nämä ovat kunnossa, pystyy kylmässä maailmassa selviämään vaikka kuinka pitkään. Tehtävänä onkin löytää erilaisia lämmönlähteitä, saada tarpeeksi unta palloon sekä kerätä tarpeeksi muonaa joko luonnosta tai hylätyistä ihmisten asumuksista.

Peruskonsepti on simppeli mutta kovin kiehtova. Kapuloita rattaisiin iskevät kaksijalkaisten hylkäämillä alueilla viihtyvät sudet sekä muutamat karhut. Eikä tietenkään sovi unohtaa kylmyyttä. Hahmoa pitää varustaa tarpeeksi lämpimillä vetimillä, muuten kylmä kangistaa nopeasti. Selkäreppuun mahtuu tavaraa vain 30 kilon verran, joten kovin suuria kantamuksia ei kannella.

Huurteinen seikkailu

Hyisen tuotoksen Wintermute-tarinamoodi julkaistaan episodimaisesti. PlayStation 4 -version julkaisuajankohdan hujakoilla koettavaksi saatiin juonikuvioiden kaksi ensimmäistä lukua: Do Not Go Gentle sekä Luminance Fugue. Ensimmäinen osa on suhteellisen suoraviivainen elämys, jossa ei ole suuria mahdollisuuksia eksymiseen. Kakkosjakso sen sijaan tarjoaa koluttavaksi laajemman alueen.

Ensikertalaiselle The Long Darkin tarinamoodi voi aiheuttaa suoranaista tuskaa. Aivan alkumetrien tutoriaali on näet todella ylimalkainen, ellei jopa suorastaan huono. Esimerkiksi: Vettä saa kuulemma sulattamalla lunta, mutta millä toimenpiteillä tämä tehdään? Käytin vähintään vartin aivan yksinkertaisten temppujen selvittämiseen, ennen kuin netin ystävällinen hakukone kertoi kuinka toimia. En siis tarvitsekaan erillistä astiaa juotavan säilyttämiseen? Selvä, turhaan kolusin lähialueita läpi sellaisen toivossa.

Tutoriaalivaihe ei tosin pääty aivan seikkailun alkuun, sillä käytännössä kumpikin episodeista on yhtä pitkää opastusta pelimekaniikkoihin. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta ei valitettavasti kovin hauskaa. Tekeminen koostuu liialti erilaisten esineiden ja resurssien noutamisesta ja haalimisesta. Viimeistään toisen episodin juoksentelu saa hupimittarin pakkasen puolelle. Keräilyurakat pistävät tarinalle kunnolla jarrua päälle, mikä tuntuu tylsältä.

On Wintermutessa toki hyvätkin puolensa. Ääninäyttely on mainiota, välivideoiden visuaalinen tyyli on mukavaa katseltavaa, eivätkä perusmekaniikat ja ympäristöjen tutkiminen ole yhtäkkiä muuttuneet huonommiksi. Silti tällaisenaan tarinamoodi ei kovinkaan houkuttele. Kenties tulevaisuudessa julkaistavat kolme episodia parantavat menoa. Jos kokonaisuus koostuisi nyt pelkästään Wintermutesta, pitäisi tähtiä napsia arvosanasta pois. Onneksi tarjolla on muutakin.

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina

Selkeästi parasta The Long Darkissa on muun muassa Steam-pelaajille niin kovin tuttu hiekkalaatikkomoodi, eli selviytymistila. Nimetön sankarimme saa koluttavakseen pelialueen täynnä lunta, tutkittavaa sekä mahdollisuuksia selvitä elossa. On omasta itsestä kiinni, kuinka hyvin näillä resursseilla selviää. Valoisan ajan ja päivien aikatauluttaminen noin muutenkin on varsin mielekästä puuhaa.

Vaikeustasoja on valittavana neljä kappaletta. Ensimmäinen niistä on hyvä aloittelijoille, kun taas vaikeimmassa niistä pelialueen sudet pyrkivät aktiivisesti saalistamaan pelaajaa. On haasteen taso mikä tahansa, kiehtoo harhaileminen ja löytöjen tekeminen.

Tarjolla on myös muutamat haasteet, joissa on selkeä tavoite. Koettelemuksena on muun muassa yhteenottoa vanhan karhun kanssa sekä lumimyrskyyn varustautumista.

Talvi on tullut

Tekniseltä puolelta The Long Dark ei saa täysin puhtaita papereita. Nykyversiossa ilmenee hetkellisiä nytkähdyksiä, osa taloista löytyvistä viesteistä on lukukelvottomia, minkä lisäksi maastot muuttavat muotoaan ja ulkoasuaan lähestyttäessä. Hupaisin bugi on postilaatikko, joka aukeaa ja sulkeutuu itsestään ohi käveltäessä. Päivityksiä odotellessa.

Peli on tekstitetty suomeksi, mutta sekin vaatii vielä hieman lisää laittamista. Aivan kaikkea ei ole suomennettu, vaan sieltä täältä on harvakseltaan luettavissa englantia. "Jäniksenvuota or kuivattu jäniksenvuota" on tästä hyvä esimerkki. Myös vääriä suomennoksia tulee bongattua, kuten alempi kuva sopivasti osoittaa. Ammu-sana on näet käännetty hupaisasti muotoon Tuli.

Kokonaisuudessaan Hinterlandin tuotos on kaunista katseltavaa, kunhan ei katso liian läheltä. Etenkin aamuruskot ja iltahämärät ovat muikeata ihasteltavaa, muista taivaan ilmiöistä puhumattakaan. Lumimyrskyn kouriin joutuminen on hurjan näköistä, sillä näkyvyys heikkenee hurjasti, eikä eksyminen ole todellakaan pois suljettua.

Tunnelmaltaan The Long Dark on parhaimmillaan upean hyytävä. Aamuhämäräisessä autiokylässä vastaan jolkottava susi aiheuttaa sellaista pakokauhua, ettei moista ole pelimaailmoissa hetkeen tullut kohdanneeksi. Jo pelkkä hukan ulvonta saa pälyilemään lähiympäristöä. Tilannetta ei tallenneta joka hetki, vaan vasta taloihin astuminen tai nukkuminen pistävät saavutukset talteen. Näin ollen raatelukuolema pidemmän kävelyrupeaman päälle ei ole mieluisin mahdollinen asia.

Taakse jää

The Long Dark on peli, jonkalaisia ei tule usein vastaan. Se tarjoilee jotain erilaista, valtavirrasta poikkeavaa. Hiekkalaatikkomoodi sekä massasta erottuvat ominaisuudet pyöristävät tähdet juuri ja juuri ylöspäin neljään. Tekniset ongelmat hävinnevät päivitysten myötä, mutta Wintermute-tarinatilaa tuskin saadaan hiottua timantiksi.

Huurtehinen seikkailu ei sovi jokaiseen makuun, mutta mikäli selviytymispelit ovat lähellä sydäntä, kannattaa tähän kokemukseen tarttua. Viimeistään parin päivityksen päästä.

P.s. Kuten käynnistysruutu kertookin, ei The Long Darkia ole tarkoitettu oppaaksi erämaissa selviämiseen. Ethän suuntaa lakeuksille pelin oppien avulla?