Häpeilemätön "virallinen kisapeli" -kaneetilla ratsastava rahastus. Pelaaminen on tylsää nappuloiden takomista vailla kunnollista kontaktia itse urheilusuorituksiin, eivätkä mukaan ahdetut monet kymmenet lajit eroa toisistaan. Erityisesti juoksulajit tylsistyttävät, vaikka 'oikeasti' ne ovat kisaviikon katsotuimpia. Ainoa yhteys varttimailin juoksun ja 400m:n rämpytyksen välillä ovat suorituksen jälkeiset (mahdolliset) rasitusvammat.

Itse olen aina pitänyt Burnouttien tunnelmasta, aina sarjan ensimmäisestä ja hyvin keskinkertaisesta osasta saakka. Burnout Paradise on ensimmäinen osa, joka todella rikkoo sarjan perinteistä kaavaa. Uusi vapaampi ympäristö on sekä siunaus että kirous. Hetkellisiä pelejä on melkeinpä mahdontonta ottaa enää uudistuksen jälkeen, mutta tekemistä on luonnollisesti paljon aikaisempaa enemmän. Yllättävää kyllä myös ruudunpäivitys pysyy tasaisena vaikka peli on todella upean näköinen ja ympäristö laaja.

Pakko myöntää, tässä on peli, joka tuli hankittua hetkellisestä mielijohteesta. Pelistä en paljoa tiennyt, muutaman arvostelun olin nähnyt. Kuvien perusteella peli näytti aivan upealta, maisemat olivat hienot ja pomot näyttivät upeilta. Myös pelin idea oli hieno, herätti oman mielenkiinnon.

Peli yllätti omalla tavallaan. Pelin grafiikka oli ehkäpä hienointa mitä olin nähnyt. Myös pelattavuus oli mieleeni (grapple hookilla hyppely ympärinsä jne). Peli ei kuitenkaan ollut täydellinen. Juoni oli erittäin hatara ja peli oli aivan liian lyhyt.

Vähän samanlaista palautetta pakko antaa kuin JayAr. Condemned on niin ahdistava ja pelottava, mutta silti niin upea. Condemned 2 sisältää niin paljon uudistuksia, etten osaa oikein päättää kumpi on parempi; ensimmäinen vai toinen osa. Condemned 2:ssa tutkiminen, taistelu ja grafiikat ovat parempia, mutta ensimmäisessä osassa tunnelma on niin paljon vahvempi ja lopetus ikimuistoinen.