Vaihtelevien arvostelujen tuomat epäilykset vaihtuivat iloiseen yllätykseen. Kunhan kontrollit jaksaa opetella, pelaamisesta tulee vallan hauskaa. Korni juoni ja osin välttävä grafiikka ei onnistunut pilaamaan pelinautintoa, vaan seuraavaa tehtävää odottaa aina innolla. Miekkailuosuudet hauskaa vaihtelua yksipuoliseen räiskintään.

Leppoinen ja kiireetön tapaus. Hauskat grafiikat ja hölmöt äänet pitävät mielen virkeänä, mutta idea ei jaksa kannattaa ikuisesti. Tämä kun olisi toteutettu verkkopelinä, niin yhdellä tähdellä lisääntyisi pisteet.

Todella hieno peli, jossa mukava vapaus ja Wiin ohjaus lyövät kättä. Grafiikka tekee tehtävänsä ja varsinkin hahmot muistuttavat hienosti esikuviaan. Laadukas ääninäyttely sekä soundtrack kruunaa komeuden.

Pelinkehittäjä Atlus ei välttämättä nimenä kerro kovinkaan monelle eurooppalaiselle juuri mitään. Kyseessä ei olekaan mikään ihme, sillä viime vuosina on oma mantereemme vasta päässyt nauttimaan kyseisen kehittäjäporukan antimista paremmin niin Shin Megami Tensei -sarjan kuin muidenkin tekeleiden muodossa. Nyt myös Atluksen toinen kuuluisa pelisarja, Persona, saapuu Eurooppaan, tosin SMT-lisänimellä.

Paholaisen on jälleen aika itkeä, tirauttaa, pillittää, porata, vetistellä, vuodattaa, kyynelehtiä ja niin edelleen. Capcomin suositun sarjan neljäs osa osui hyvään väliin, sillä mätkintään keskittyvä toimintapeligenre elää kovan suosion aikaa. Vai ihanko muuten vain Ninja Gaiden ja God of War kiinnostaa ihmisiä ja kauppojen hyllyt täyttyvät näitä kopioivista peleistä?

Vanhaa hyväksi todettua kaavaa ei olekaan Devil May Cryssa lähdetty juurikaan muuttamaan. Demonien kaataminen sujuu suurin piirtein samalla tavalla kuin ennenkin unohtamatta tyyliä sekä huonoa läppää.

Itselleni tämä oli pettymys! Onneksi en ostanut, vaan lainasin kaverilta. En tiedä mikä siinä oli. Grafiikat ei ole mitään huippu tasoa, ja olin saanut ymmärtää että kaikki tuhoutuu. No eihän siellä kaupungissa juur mikään tuhoutunu :D