Todella hieno peli, jossa mukava vapaus ja Wiin ohjaus lyövät kättä. Grafiikka tekee tehtävänsä ja varsinkin hahmot muistuttavat hienosti esikuviaan. Laadukas ääninäyttely sekä soundtrack kruunaa komeuden.

Pelinkehittäjä Atlus ei välttämättä nimenä kerro kovinkaan monelle eurooppalaiselle juuri mitään. Kyseessä ei olekaan mikään ihme, sillä viime vuosina on oma mantereemme vasta päässyt nauttimaan kyseisen kehittäjäporukan antimista paremmin niin Shin Megami Tensei -sarjan kuin muidenkin tekeleiden muodossa. Nyt myös Atluksen toinen kuuluisa pelisarja, Persona, saapuu Eurooppaan, tosin SMT-lisänimellä.

Paholaisen on jälleen aika itkeä, tirauttaa, pillittää, porata, vetistellä, vuodattaa, kyynelehtiä ja niin edelleen. Capcomin suositun sarjan neljäs osa osui hyvään väliin, sillä mätkintään keskittyvä toimintapeligenre elää kovan suosion aikaa. Vai ihanko muuten vain Ninja Gaiden ja God of War kiinnostaa ihmisiä ja kauppojen hyllyt täyttyvät näitä kopioivista peleistä?

Vanhaa hyväksi todettua kaavaa ei olekaan Devil May Cryssa lähdetty juurikaan muuttamaan. Demonien kaataminen sujuu suurin piirtein samalla tavalla kuin ennenkin unohtamatta tyyliä sekä huonoa läppää.

Itselleni tämä oli pettymys! Onneksi en ostanut, vaan lainasin kaverilta. En tiedä mikä siinä oli. Grafiikat ei ole mitään huippu tasoa, ja olin saanut ymmärtää että kaikki tuhoutuu. No eihän siellä kaupungissa juur mikään tuhoutunu :D

On aivan täydellinen! Ja vielä kun tulee lisämateriaalia viikottain! Ainoa miinus on ehkä se, että tarina saisi olla hiukan pidempi. Toisaalta jos aiot kaikki palkintokuplat löytää niin ei siitä kyllä aivan äkkiä selviydy ;) Kenttä editorilla itse en hirveesti ole vielä leikkinyt, mutta enköhän mäkin jotain väsää :)

Wiin ainutkertaiset kontrollit ja Kummisetämäinen tunnelma takaavat viihtyvyyden. Pahisten pieksäntä ei ole koskaan ollut näin kivaa. Paljon pelattavaa, myös tarinamoodin läpäisyn jälkeen, arviolta 30h+. Grafiikka toimii, vaikkei mitään teräväpiirtoa olekaan. Tämän lähemmäksi GTA:ta Wiillä ei pääse.