Tenebris Somnia yhdistää onnistuneesti selviytymiskauhua, pikseligrafiikkaa ja FMV-osuuksia

Toksisen parisuhteen muistoja kertaava ja elokuvataidetta juhliva Tenebris Somnia esittelee kauhun kahdet kasvot. Niin pikseliset videopelikohtaukset kuin oikeilla näyttelijöillä ja maskeerauksilla tehdyt välivideot yhdistyvät mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi.

Retrokauhua ja FMV-osuuksia

Onpas ollut hyvä kauhusyksy: Silent Hill: Townfall, Silver Pines ja Curse of Resthaven – vain muutamia mainitakseni. Samaan aikaan edellä mainittujen kanssa ilmestyi myös kauan kehityksessä ollut Tenebris Somnia, joka on Andres Borghin, Tobías Rusjanin ja Saibot Studiosin yhteisprojekti.

Harvoin on tullut vastaan videopeliä, joka yhdistelee sujuvasti 90-lukulaista, sierramaista graafista tyyliä ja ammattitaidolla kuvattua videokuvaa, kauhistuttavista maskeerauksista puhumattakaan. Argentiinalainen teos onnistuu omituisessa yhtälössä yllättävän hyvin, sillä tekijät pitävät näiden kahden kerrontatavan tasapainon oikeassa suhteessa – varsinkin kun video-osuuksiin on panostettu, eikä lopputulos näytä b-luokan roskalta. Tenebris Somnia on osoita ja klikkaa -henkinen kauhupeli Silent Hillin konsepteja lainaillen.

Julia, pelin päähenkilö, näkee toistuvia painajaisia ex-kumppaninsa Ivánin väkivaltaisesta kuolemasta. Kun eksä ei vastaa puhelimeen ja Julialla sattuu vielä olemaan vara-avain heidän aiemmin jakamaansa asuntoon, suuntaa hän tarkastamaan tilannetta vain päätyäkseen keskelle todellista painajaista ja rinnakkaisulottuvuutta. Asuintalo muuttuu synkiksi muistoiksi suhteen ja Ivánin uran eri vaiheista. Pako on ainoa vaihtoehto, mutta samalla Julia joutuu kohtamaan niin sadistisia hirviöitä kuin myös epämiellyttäviä tapahtumia menneisyydestä. Peliosuudet suoritetaan sivusta päin, ja tarinaa avataan samoihin ympäristöihin sijoittuvilla elokuvaosuuksilla.

Kauhujen kerrostalo

Kerrostalo toimii tarinan keskiössä. Jokainen kerros vastaa eri ajankohtaa parin menneisyydestä, joten siirtyminen tasolta tasolle toimii samalla myös eräänlaisena aikahyppynä. Hiljalleen Ivánin mielentilan rappeutuminen rupeaa selviämään Julialle ja suhteen toksisuus kuplii pintaan. Vastaan tulee vaikeita muistoja sekä avoimia asioita, jotka kummittelevat vielä eron jälkeenkin. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä vahvemmaksi se muuttuu. Varsinkin ammattilaisten avulla työstetyt välivideot tarjoavat mieleenpainuvia visioita, jotka pikselisenä versiona eivät nosta yhtä vahvasti ihokarvoja pystyyn. Meikkaus- ja maskeerausosastolla on käytetty proteeseja ja muita karmivia apuvälineitä. Panostus näkyy lopputuloksessa!

Pelaaminen koostuu pulmanratkonnasta ja paikkojen tutkimisesta sekä talossa vaanivien monstereiden lahtaamisesta. Onneksi suurimman osan taistelukohtauksista voi ohittaa juoksemalla, ja välillä se on erittäin suositeltavaa, sillä panoksia jaetaan genrelle tyypilliseen tapaan hintsusti. Mukana on myös kättä pidempää lähitaistelua varten, mutta kömpelöt toimintakohtaukset eivät missään nimessä ole pelin parasta antia. Pomotaistoissa asia vielä korostuu.

Pulmat sen sijaan ovat onnistuneita, vaikka usein pelaajaa juoksutetaan ympäri talon ääripäitä keräämässä esineitä. Inventaariota ei sentään rajoiteta, joten taskuihin voi kerätä tavaraa mielin määrin. Välivideoihin on piilotettu puzzlejen ratkaisuja, joten videomuotoiset hengähdystauot toimivat samaan aikaan tarinaelementteinä sekä tiedonjakajina. Osa filmeistä ovat lisäksi Ivánin kuvaamia pätkiä karmivasta Devora-lyhytelokuvasta. Elokuva elokuvan sisällä.

Yhdistelmä uutta ja vanhaa

Alle kymmenentuntinen kokonaisuus toimii yllättävän hyvin. Siirtymiset peliosuuksista videoihin tuntuvat luonnollisilta, ja itse pelaaminenkin koukuttaa pienistä töksähtelyistä huolimatta. Kuten usein käy, niin pakkopullalta tuntuvat taisteluosuudet ovat teoksen heikoin puoli, mutta onneksi niitäkään ei ole liiaksi, vaan pääpaino pidetään tutkimisessa ja tarinassa. Tekijöillä on ollut selkeä visio, jonka he ovat toteuttaneet omaperäisellä tavalla.

Retroon nojaava Tenebris Somnia on ehdottomasti mieleenpainuva kauhukokemus, joka ei pelkää käsitellä vaikeitakaan asioita elämästä. Varoitus herkimmille.