Kummallista, kun Imagine julkaisee myös PC-pelilehteä ja useita valokuvaukseen sekä kuvankäsittelyyn perehtyviä lehtiä. NRevolution-lehteäkin markkinavaltteina ilmoitettiin 100% keskittyminen Wiihin. Kun katsoo tuota muuta Imaginen tarjontaa, niin joka lehdessä näyttäisi paistavan läpi omistautumien asialle. Joka lehti keskittyy tiettyyn asiaan, ei kuten Tekniikan maailmat sun muut Suomessa. Toki markkinatkin ovat tuolla suuremmat. Luulisi kustannusyhtiön haluavan mahdollisimman laajan kohderyhmän. Mutta toisaalta tämä taas käy yhteen Imaginen muiden pelilehtien kanssa, jotka edustavat perinteistä pelaamista (PC, XO). Imagine haluaa keskittyä näiden kahden luomaan pelikulttuuriin.

Ongelma lienee siinä, ettei Nintendon nykyinen kohderyhmä ole juurikaan pelilehtiä lukevaa populaa, vaan saa peli-infonsa laajemmin lifestyleä käsittelevien lehtien ohessa. Wii Fit -väkeä tuskin kiinnostaa syväluotaava kolmen aukeaman Animal Crossing -analyysi.

Näin ne markkinat toimivat. Jos ei pysty sopeutumaan uuteen ja merkittävään, vaan pitää kiinni jostain "Nintendon kunnian päivistä" ja väänsi Gamecube-juttua silkasta pakkomielteisyydestä, niin aikojen muuttuessa markkinavoimat pyyhkäisevät dinosaurukset pois maisemista ja tilalle pääsee kehittymään uusia olioita. Vieläkään ei ole kunnollista pelimediaa joka keskittyisi Sportsiin/Helixiin/Raving Rabbidsiin/My (Language) Coachiin jne. vaan näiden arvosteluita täytyy rääpiä vinoutuneesti asennoituneesta kovispelaajien täyttämästä pelimediasta. Ehkä nyt asiaan tulee muutos!

Onko nintendolla ollu ikinä mitään hc pelaajia saatikaan hc pelejä? Mutta eipä mikään ihme maailma pullollaan kaikenmaailman peli lehtiä. Mitä niitä turhaa ostella netistä saa kaiken peleistä mitä ikinä tarvii tietää.

"Onko nintendolla ollu ikinä mitään hc pelaajia saatikaan hc pelejä?"

Kysytkö sä tätä nyt ihan tosissaan vai onko tää nyt vaan aika paska flamebaitti? :-S

Monet vaan tuntuu yhdistävän hardcoren pelit suoraan sanottuna fps-peleihin... Toisaalta, mikä sitten on hardcore pelin määritelmä? Onko se riittävän korkea ikäraja? Väkivallan käyttö peleissä?
Voi myös ajatella, että marginaaliryhmän pelien pelaajat ovat hardcore pelaajia, sama kuin populaarimusiikin musiikin kuuntelijat eivät ole hardcore...
Sitten puhutaan vielä core-peleistä, eli mitä? Ydinryhmän pelejä? Onko hardcore ja core-pelit sama asia?

Omasta mielestä core-gaming termi viittaa lähinnä sellaisiin peleihin, jotka on suunnattu niille ihmisille, jotka pelaavat pelaamisen halusta, eikä ns. casual-pelaajiin. Mutta koska termeille ei ole yhdenmielistä määritelmää niin hankala mennä sanomaan mitä kukin kussakin tapauksessa tarkoittaa.

Mahe: "Jos ei pysty sopeutumaan uuteen ja merkittävään"

Tämähän nimenomaan on sitä sopeutumista. Minkäänlaisen Nintendo-lehden julkaiseminen nykypäivänä olisi turhaa, koska sille ei olisi asiakkaita. Wiitä ostavat eivät ole siinä määrin kiinnostuneita pelaamisesta, että lukisivat pelaamiselle omistettua lehteä. Ja niille, jotka tuollaista lehteä lukevat, ei ole riittävästi Nintendo-uutisia kokonaisen lehden ylläpitämiseksi.

Kuinka monta juttua pystyy jostain Sportsista tai Raving Rabbidsista tekemään, ja kuka sellaisia lukisi? Wiitä ostavat eivät pääasiallisesti suhtaudu siihen kovin intohimoisesti, eivätkä siksi ole kovin otollista asiakaskuntaa.

En todellakaan usko siihen, ettei lukijakuntaa löytyisi. Kyllähän lehtiä julkaistaan vaikka mistä aiheesta ja kuinka kasuaalista tahansa ja lukijoita löytyy. Muutenkin se todellinen linja lehdellä kuuluisi olla ehkä jossain siinä kasuaalin ja core-pelaajien välillä. Veikkaan, että Nintendon pelaajatkin sitä keskimäärin ovat. Eli ei lehden pitäisi muuttua täysin kasuaaliksi. Vain asennoitua järkevämmin.

Olen kyllä Mahen kanssa samaa mieltä pelimedian nykytasosta. Pelejä arvostellaan vain tietyltä kantilta. FPS:t ja muut nykyään muka "hc-pelit" jyräävät arvosteluissa, mutta samat arvostelijat eivät sitten osaakaan arvioida muita pelejä kovin luotettavasti. Tämän epäkohdan näkee helposti kun vertaa tilannetta muihin viihteen muotoihin. Olen tämän aiemminkin sanonut, mutta ei klassisen musiikin arvostelijoitakaan hevilevyjä laiteta arvostelemaan tai toisin päin.

Edit:
Cosmicalta hyvää pohdintaa. Minusta termistön kuuluisi mennä kutakuinkin näin. Ei se kyllä mene, mutta kuuluisi.

HC-pelaajat: Se äärimmäisin pelaajaryhmä joka pelaa pelejä saavuttaakseen niissä kaiken ja ollakseen niissä mahdollisimman hyvä.

Core-pelaajat: Pelaavat aktiivisesti pelejä ja pelaaminen voidaan laskea harrastukseksi.

Casual pelaajat: Pelaavat silloin tällöin pelejä, eivätkä ota sitä vakavana harrastuksena.

Se mitä pelataan ei ole missään ryhmässä tärkeää. Esim itse pelaan pelejä aivan laidasta laitaan, mutta olen silti Core-pelaaja peleihin asennoitumiseni kannalta. Ei pelejä minusta voi kovin lopullisesti tällä tavalla kategorisoida, ainoastaan pelaajia ja pelitapoja. Siksi esim monet core-pelaajat haluaisivat kunnon arvioita monista "casual-peleistä", eikä mitään yhdestä näkökulmasta kirjoitettua huttua. Ja siksi esim aktiivisesti ns. "casual-pelejä" pelaavat voivat olla core-pelaajia, sillä emme me voi ryhmitellä pelaajia omien pelimakujemme mukaan. Pelaamisen kannalta, niin harrastuksena kuin bisneksenä, on tärkeintä pelaamisen laatu ja määrä. Ei se sopiiko se pelaaminen omaan makuumme, sillä ei meistä kukaan ole sanomaan mikä se oikea maku on.

Nippendolla enää. DS on OK, ja taas on Wii sellainen valtavirran tuote että en vieläkään osaa sanoa onko sillä yhtään varsinaista peliä aivan kuten eräässä sukupolvessa tilanne oli Jaguarilla. Noh myypähän ainakin paremmin kuin Jaguar.

Tuskin lehtitalo sitä miettii, miten hard-corea mikäkin harrastus on. Kyse on vain siitä, ovatko alan harrastajat riittävän innokkaita pitääkseen lehteä pystyssä. Kyllähän lehtiä julkaistaan sisustuksesta, kutomisesta ja vaikka mistä; jos omistautunutta yleisöä riittää, julkaiseminen kannattaa.

Mutta jos joku on ostanut Wiin voidakseen pelata Wii Fitiä, niin olisiko tällainen ihminen kiinnostunut Wii Fit -lehdestä? Mikä on se kohdeyleisö, jolle tuollaista "Casually Nintendo" -lehteä myytäisiin? Harrastelehtiä ostavat HC- ja core-harrastajat. Casualeille mikä tahansa harraste on vain harraste muiden joukossa, he eivät ole omistautuneita. Eihän muutaman kerran vuodessa vuokrasuksilla mäkeen lähteväkään tilaa Skimbaajaa.

Ei tässä mitään kasual-lehteä ollakaan julkaisemassa vaan Nintendon koderyhmälle sopivaa lehteä. Pelimyynnit jo kertoo, että Nintendolla pelaavat muutkin kuin "casual-pelaajat", jotka määrittelin (kuten selvästi sinäkin) sellaisiksi, jotka eivät paljoa pelaa, eivätkä siten paljoa pelejä osta. Asennoitumisen vain pitäisi muuttua avoimeksi eikä lehteä pitäisi tehdä siitä samasta yhdestä rajoittuneesta näkökulmasta, josta pelimediassa nykyään tunnutaan asioita tarkastelevan. Se ei sovi Nintendon kohderyhmälle.

Jos Wii Fit on ostettu tosissaan käytettäväksi, ei kyseessä ole enää kasuaali käyttö vaan kunnon pelaaminen tai tässä tapauksessa ehkä pelaaminen lainausmerkeissä. Teet juuri sitä mistä varoittelin eli arvioit pelaajia pelien perusteella. Jos pelejä pelataan tosissaan, se ei ole enää kasuaalia pelaamista oli peli mikä tahansa. Eli silloin peliin suhtaudutaan yhtä tosissaan kuin kuka tahansa pelaaja. Täten kyseessä on aivan yhtä potentiaalinen ostaja oman tyyppiselle lehdelle kuin core-pelaajat core-pelaamiseen keskittyvälle lehdelle.

Siis olet siinä oikeassa, että casual-pelaajille omaa lehteä voi olla vaikea markkinoida, mutta eihän Nintendon kohderyhmä selvästikään ole peleihin asennoitumisen suhteen ainoastaan kasuaaleja. Kaukana siitä pelimyyntien mukaan. Eli Nintendon core-pelaajille lehden voisi siis tehdä hyvinkin. Se kattaisi siis myös kasuaalimmat pelit, sillä selvästikin Nintendon pelaajat pelaavat keskimäärin niitäkin paljon. Ja kuten sanoin, se ei ole silloin enää casual-pelaamista, vaikka peli olisi kuinka kasuaali.

Pelaaja joka maksaa erikseen pelilehdestä lukeakseen siitä pelijuttuja ei ole enää satunnaispelaaja...

"Tämähän nimenomaan on sitä sopeutumista. Minkäänlaisen Nintendo-lehden julkaiseminen nykypäivänä olisi turhaa, koska sille ei olisi asiakkaita."

Ei, tämä on kuolemista. Lue uutinen vaikka uudelleen. Lehti ei yrittänyt mitenkään sopeutua uuteen tilanteeseen, vaan pisti pillit pussiin. Ja hassua että yhden marginaalisen Nintsukka-lehden lopettaminen on yhtäkkiä peruuttanut niiden kaikkien muiden julkaisemisen... ;)

"Kuinka monta juttua pystyy jostain Sportsista tai Raving Rabbidsista tekemään, ja kuka sellaisia lukisi? Wiitä ostavat eivät pääasiallisesti suhtaudu siihen kovin intohimoisesti, eivätkä siksi ole kovin otollista asiakaskuntaa."

Mistä sen voi tietää ennen kuin joku on tosissaan kokeillut? Pistäisivät markkinoille uudenlaisen lifestyle-brandatun pelilehden/sivuston joka on tyylitelty vaikka Wii Fit -imagon mukaiseksi. Ei sen tarvitse olla mikään raamattu, 50 sivun läpyskä kuukausittain miinus mainokset kyllä täyttyisi ihan hyvin mielikuvitusta käyttämällä, mukana voisi olla mm. perinteisempiä pelejä jotka saattaisivat kiinnostaa Wii Sports / Sight Training -asiakaskuntaa, mutta näitä pelejä tarkasteltaisiin juuri tästä näkökulmasta eikä "grafiikat ovat hyvät/huonot, hyvä/huono peli"-tasolla.

Perinteiset pelilehdet kuten jopa jenkkien EGM ovat nyt kriisissä, joten ehkä tällä tavalla löytyisi sitä uutta asiakaskuntaa kun tarjotaan jotain sellaista jota markkinoilta ei nyt löydy. Kun katsoo Wiin ja Wii Sportsin aiheuttamaa ilmiötä, on täysin naurettavaa sanoa että näiltä tavispelaajilta puuttuu "intohimoa". Minultakin puuttuu aivan täysin intohimo HD-konsolien tekeleisiin, koska ne eivät vastaa enää minun pelimakuuni, mutta viimeksi eilen Sportsin parissa koettiin suuria tunteita. :)