Ilomilo on oikein veikeä ja omaperäinen puzzle seikkailu. Kutkuttaa sopivasti aivosoluja. Pelissä kävi hieman häiritsemään siltojen rakentamisen kankeus – jos rakentaa useammasta palasta sillan niin rakennustarvikkeita joutuu kantamaan ympäri kenttää yksi kerrallaan, mikä on hidasta ja kankeaa. Rupesin pelaamaan tätä sen verran myöhään julkaisun jälkeen niin kaatuilubugeja ei näkynyt. Lienee bugit jo korjattu. Täytyy antaa kiitosta kameralle. Pelissä saa kaukonäkymän, josta saa hyvän yleiskatsauksen kenttään ja sitten lähinäkymä, jotta näkee mitä tekee.

Kunnon tutkimusmatkailupeli, jossa ei edetä lineaarisessa putkessa valmiiksi purkitettujen välinäytösten säestämänä, vaan saa tutkia maailmaa rauhassa omassa tahdissa ja järjestyksessä. Nimenomaan rauhassa, sillä hirviöt eivät häiritse tutkimusmatkailua. Visuaalinen tyyli on oikein mainio.

Avoimenmaailman RPG, joka tarjosi päräyttävän kokemusken. Vaikeusastetta löytyy, mikä opettaa pelimekaniikat ja taktiikat millä rivi-vastukset ja isommat pomot kaatuvat. Taktinen taistelu on pelin suola ja aseita vaihtamlla erikoisiskut ja perusiskut muuttuvat.

Aseet ja armorit muokkaamalla hahmosta saa omanlaisena eli ketterän tai kestävän, statsit kohdentamalla pääsee käsiksi pelin kovimpiin aseisiin, armoreihin ja taikoihin.

Hilpeä musiikkiseikkailu. Pakko verrata Elite Beat Agentsiin. Rytmivarkaassa on mielestäni paremmin hoidettu vaikeustaso kuin EBA:ssa. EBA:ssa kaikki kentät olivat helppoja, paitsi viimeinen, joka oli supervaikea. Tässä vaikeustaso kasvaa tasaisemmin ja välillä tulee helpompia kenttiä. Lisäksi kontrollit ovat monipuolisemmat Rytmivarkaassa, kuin EBA:ssa. Kallistuksen tunnistusta on moitittu epätarkaksi, mutta mielestäni se tuo toivottua vaihtelua peliin.

Kotimainen Remedy Entertainment osui niinsanotusti napakymppiin 2000-luvun alun toimintapelillään, joka kulkee nimellä Max Payne. Pitkä odotus palkittiin ja PC-pelien kirjo sai joukkoonsa yhden klassikon lisää. Pelin menestys poiki niin tekijöille kuin julkaisijoillekin taskun täydeltä kahisevaa, joten luonnollinen askel eteenpäin oli lähteä työstämään jatko-osaa. Vuonna 2003 julkaistiinkin Max Payne 2: The Fall of Max Payne, eikä sarjan toisenkaan osan kohdalla ammuttu huti vaan pikemminkin päinvastoin.

Tuli pelattuna tämä kaksinpelinä läpi. Yleensä en kommentoi pelien grafiikoista, mutta tässä pelissä on varmaan parhaat grafiikat koskaan. Pelin kotisivuilla jaettava konseptitaide meni tietokoneen taustakuvaksi. Kaksinpelissä oli sellainen olo että mennäänköhän tässä huijaamalla eteenpäin kun monesta kohtaa tuli mentyä eteenpäin laatikkotempulla, eli velho tekee laatikon ja kuljettaa toisen pelaajan laatikon päällä kuilun toiselle puolelle. Sitten pomotappeluissa pomon saamat damaget säilyvät vaikka kaikki pelaajat olisivat kuolleet.

Pelin syvin olemus löytyy taistelusta kaverilistan aikoja vastaan. Sieltä löytyy syy miksi yrittää hioa aikoja paremmaksi ja paremmaksi. Sosiaalinen näkökulma siis vahvasti huomioitu, vaikka varsinaista reaaliaikaista verkkopeliä ei tästä löydykkään.

Lisäksi vielä syytä mainita samalla hinnalla saa pelin kahdelle eri alustalle, PS3 ja PSVItalle ilman eri maksua. Kaverit saa skabaamaan ajoista keskenään, vaikka kaikilta ei käsikonsolia löytyisikään. Peli on vielä täysin lokalisoitu suomeksi.