Pelistä tulee vanhat C64 ja Amiga pelit hyvällä tavalla mieleen, jolloin niiden hyvät puolet korostuu. Peli on uskollinen vanhoille peleille, kuten esim. kun siirtyy toiseen ruutuun niin kuva skrollaa ensin ja sitten ilmestyy näkyviin uudessa ruudussa olevat hirviöt. Ääniefektit ja musiikki on myös menneestä maailmasta tuttua. Pelistä kuitenkin loistaa poissaolollaan vanhojen pelien epäreiluus mitä ne välillä olivat. Pelattavuus on hiottua. Vaikeustaso on tehty fiksusti siten että se nousee vähitellen eikä ole vaikeustasopiikkejä.

Tasohyppely yksinkertaisilla kontrolleilla. Peliä on ilo pelata, ääninäyttely on hauskaa ja musiikki hyvää. Viimeaikaisista tasohyppelyistä pidin kuitenkin ehkä enemmän Giana Sisterssistä sen loppupomoa lukuun ottamatta. Ducktales NES peli ei ole tuttu entuudestaan, mutta tv-sarja on tuttu.

Wii Fit U:ta on käytetty nyt puoli vuotta. Aika pitkälti sama jumppapeli kuin Wii Fit Plus. U:hun on kyllä ajan mittaan tullut peliä parantavia päivityksiä, kuten viimeksi tuli päivitys, jonka jälkeen kun tekee päivän rutiineja niin kone ei kinua enää a-napin painamista vaan peli rullaa itsekseen. Liikuntamittarista olen tykännyt ja se on ahkerassa käytössä. Liikuntamittariin toivoisin sellaista parannusta että kun tutkii askelia niin voisi tietyllä aikavälillä tarkastella askelia että kuinka monta askelta on tullut.

Peli on simppeli arcadepeli, jossa ajetaan sukellusörvelöllä meren alla maaliin. Hankalat kontrollit asettavat haasteen miten päästä maaliin törmäilemättä. Liikkuvia esteitä löytyy, mutta ei mitään vihuja, jotka aktiivisesti hyökkäävät kimppuun. Tämäntyyppiset pelit voi olla hankalia pisteyttää, kun ne saa väkisinkin genremiinuspisteitä kun ovat simppeleitä arcadepelejä, vaikka olisivatkin hyvin toteutettu. No, annetaan vaikka kolme tähteä.