mukavaa aivot narikkaan toimintaa hyvällä huumorilla höystettynä

TDU 2 on peli joka onnistui olemaan uusiutumatta edellisestä painoksesta. Toki pelaajan sosiaalinen vuorovaikutus-ympäristö on kasvanut, mutta pelillisesti jatko-osa on jäänyt täysin työpöydälle.

Näyttää siltä, että paukut on lyöty moninpelien ja haasteiden kehittämiseen, mutta eväät on syöty suhteellisen nopeasti. Pelaajan pitää tahkota erilaisia mitättömiä kisoja voittaakseen cup-kilpailuja, joista pääsee etenemään seuraaviin kisoihin. Ja nuo kisoihin oikeuttavat lisenssit ovat lähinnä pelaajan hermojen koettelua...

Tuli pelattua kampanja läpi jaetun ruudun kaksinpelinä. Menoa ja melskettä riittää eikä taistellessa iske tylsyys. Peli on sopivan pituinen – ei lopu ennen aikojaan mutta toisaalta ei tule tunnetta että loppuis jo. Juoni on kummallinen, hahmot puhuvat jotain militäärislangia eikä siinä pysy kärryillä että mistä nuo puhuvat. Juonen sekavuudesta tulee mieleen japanilaiset roolipelit. Juoniselostusta tulee myös kesken pelin eikä taistellessa ole aikaa kuunnella mitä muut puhuvat eikä taistelun aikaisia puheita ole tekstitetty vaikka tekstitykset olisi säädetty päälle.

Pistetäänpä nyt arvostelua. Ensinnäkin julkaisuta on kulunut yli puoli vuotta ja olen ehtinyt testaamaan jo kaikkea perinpohjaisesti. Ensiksi pisti silmään luistelun hitaus ja uusi syöttö tekniikka. Aluksi nämä uudistukset tuntuivat vain hidastavan peliä liikaa ja se alkaisi muistuttamaan enemmän futista kuin lätkää. No nyt kun tähän on tottunut pelinopeus näyttää oikeasti aidolta ja syöttöjen kanssa pitää olla tarkkana ettei lähde liian kovaa syöttöä lähellä olevalle pelaajalle ja toisinpäin.