Saimme mahdollisuuden tutustua odotettuun Monster Hunter Tri -peliin, joka esiintyy ensimmäistä kertaa Nintendon konsolilla. Tapahtuma oli rakennettu AMO:n tiloihin. Kuudesta konsolista kaksi oli yksinpeliä varten ja neljä oli LANissa keskenään.

Esittelykierroksen jälkeen ryhdyimme pelaamaan yhdellä LANissa olevalla konsolilla moninpelin esittelyä varten tehdyllä koodilla. Valittavina oli kolme tehtävää, joissa jokaisessa piti lahdata määrätty monsteri.

Konsoleihin oli valmiiksi kytketty Classic-ohjain kiinni, joten vanhana MH-veteraanina se tuntuikin luonnolliselta aloitusohjaimelta. Tehtävän alkaessa tuli nopeasti todettua, että Capcom ei ole hirveästi lähtenyt muuttamaan jo PS2:lla toimiviksi todettuja kontrolleja. Muutaman toiminnon nappi oli vaihtanut tarkoitustaan, mutta äkkiä nekin oppi. Kokeilin myös Wiille ominaista Nuntsa+Wiimote-ohjausta, mutta se olisi vaatinut ohjaimeen muutenkin tottumattomana niin paljon harjoitusta, että päätin jättää sen mahdollisen opettelun sitten retail-versioon.

Alkuvalikossa oli valittavina kaikki pelin aselajit, joten valitsin sen, millä aikaisemmissa peleissä olin saanut eniten tuhoa aikaan.Edellisten osien karttojen lisäksi löytyy kymmenkunta uutta, joten aikaisemminkin pelisarjaa pelanneet löytävät uusia haasteita ja tutkimisen riemua. Kaikissa esittelytehtävissä oli helpotukset laitettu päälle, minkä johdosta lahtaamista odottavan hirviön sijainti oli kokoajan tiedossa ja siksi ei tarvinnut suorittaa normaalia juoksentelua hirviön paikallistamiseksi. Ensimäiset hirviöt kukistuivat helposti, vaikka olivatkin aivan uusia tuttavuuksia.

Kolmanteen hirviöön päästessämme olikin vastassa uusi ympäristö: taistelu veden alla. Tämä tuntuikin todella haasteelliselta, koska kohteena oleva lisko on nopea ja liikkuu myöskin sankarimme ylä- ja alapuolella. Kameran liikuttelussa tulikin monta kertaa hukattua kohde ja huiskittua tyhjää liskon lähdettyä yllättäviin suuntiin. Onneksi helpotusta tuli siinä, että tarpeeksi osumia saaneena hirviö loikkasi kuivalle maalle ja taistelu muuttui heti kotoisemmaksi. Mutta vain hetkeksi. Sinnehän se pulahti takaisin.

Viisi kertaa olimme mukana yrittämässä, mutta tuloksetta.

Masentuneina päätimme lähteä tutustumaan yksinpelin maailmaan. Pakollisten alkuvideoiden jälkeen pääsimme kylään, missä ei ollut mitään vanhaa tuttua, vaan sekin oli rakennettu uudeksi, hienoksi ja laajaksi. Peli pakottaa juttelemaan asukkaiden kanssa, jotta selviää, mistä mitäkin tavaraa saa ostaa, mistä hommataan parempia varusteita, kasvatetaan kasveja – ja ennen kaikkea – mistä pääsee tekemään yksinpelikampanjan tehtäviä.

Alkupään tehtävissä oli tuttuja ” kerää tietty määrä jotakin ja palauta takaisin leiriin” -tehtäviä, joissa tutustutetaan pelaaja uusiin ympäristöihin. Kasveja ja kiviä kerätessämme huomasimme uuden ominaisuuden: kohde hävisi näytöltä, kun siitä oli kerännyt kaiken saatavan. Aikaisemmissa osissa kaikki jäivät ennalleen, ja jos samasta kohteesta yritti kerätä uudestaan, ilmestyi teksti, että paikka oli tyhjä. 

Lyhyen testisession takia emme hirveästi keskittyneet yksinpelikampanjaan, vaan mahdollisuuden tultua siirryimmekin kahdella yksinpelikonsolilla verkkopelin maailmaan.

Myös verkkopelin aula ja sitä ympäröivät alueet ovat laajentuneet suuren kaupungin kokoiseksi. Ensimmäisen osan kaupungissa liikuttiin kokonaan poissa toisten pelaajien näkyvistä, mikä aiheutti välillä turhautumista kanssapelaajissa, jos lähdetkin tehtävien välissä esimerkiksi ostamaan uusia aseita tai tarvikkeita, ja muut olisivatkin jo valmiina aloittamaan tehtävää. Nyt kaupunki on vielä laajempi ja tehtävien välissä muualla käymiseen menee varmaan enemmän aikaa. Tämä saattaa olla myös vain oma tuntemus sen takia, että en päässyt rauhassa opettelemaan paikkoja, kun piti päästä nopeasti tekemään tehtäviä. Toisaalta Wii Speakin käyttö tulee helpottamaan pelaajien välistä yhteydenpitoa.

Pelisarjan aikaisimmissa osissa kylässä tai kaupungin majoitus huoneissa on ollut erillinen keittiö, jossa kissat valmistavat pelaajalle erilaisia aterioita parantaakseen pelaajan kykyjä ja energiatasoja. Tässä osassa ateriat voi tilata peliaulassa olevien pöytien ääreen, mikä on loistava uudistus vähentäen valmistautumis aikaa tehtävien välillä. Aikaisemmissa osissa noissa pöydissä on tarjoiltu pelaajalle pelkkää olutta, joka on laittanut vain pään pyörryksiin…

Vihdoin pääsimme tehtävään, ja valikoita selatessamme huomasimme, että uutena asiana oli tullut sivutehtävät päätehtävän rinnalle. Jos päätehtävän ohessa onnistuu tekemään myös sivutehtävän, siitä saa ylimääräistä riihikuivaa ja esineitä. Myös pelkkien sivutehtävien tekeminen oli mahdollista ja ne pystyi kuittaamaan valmiiksi leirissä olevasta teltasta.

Onlinessä kerätessämme kasveja ja kiviä, olimme huomaavinaan että kohde hävisi näytöltä kuten yksinpelissäkin, kun siitä oli kerännyt kaiken saatavan. Mutta nyt keräyspaikka lisäksi hävisi myös toisen pelaajan näkyvistä. Havainnon perusteella, jos näin tosiaan tapahtuu, tulee keräämisestäkin sovittava asia tai tappelun aihe. Kerättäviä paikkoja tuntui olevan enemmän, ja ei ole varmaa, jääkö paikat pysyvästi poistuneiksi vai tulevatko vielä esiin tehtävän aikana uudelleen.

Aikaisempia osia kiusannut, pienten otusten lahtaamisessa ilmennyt, epäsynkronointi on myös läsnä Wiillä. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos pelikaveri on mätkimässä pikkuotuksia alueella johon itse tulet perässä, näyttää siltä että kaveri huitoo tyhjää. Tämän huomaa onneksi vain pienissä hirviöissä. Isoissa, enemmän taitoa ja tarkkuutta vaativissa monstereissa ei tällaista ole havaittavissa. Tämä on ollut sarjan ominaisuus aina ja on siis edelleen läsnä.

Verkkopelissä tuntuisi, että vaikeustasoa olisi hieman nostettu. Ensimmäisen vaikeustason tehtävät tuottivat yllättävän paljon haastetta. Juomat ja teroituskivet loppuivat monsterin edelleen höykyttäen meitä - ilman mitään kuolemisen merkkejä. Totesimme, että yksinpelikampanjan eteenpäin pelaaminen on edellytys verkkopelissä pärjäämiselle, sillä emme me näin surkeita veteraaneja ole.

Yhtäkkiä muilta pelipisteiltä alkoi kuulua hirveää juhlimista ja miehekkäitä kannustushuutoja. Aikaisemmin mainittu vesilisko oli kymmenien yritysten jälkeen kuollut. Näin Monster Hunter Tri yhdisti aikaisemmin toisilleen tuntemattomat ihmiset juhlimaan pientä saavutusta, ja jätti varmasti pienen MH-kipinän odottamaan pelin julkaisua.

Testisession perusteella sarjan fanit tulevat olemaan kuin kotonaan, ja uutta sisältöäkin on mukavasti, jotta mielenkiinto pysyisi yllä taas satoja tunteja.