Fallout: New Vegasin viimeisin lisäsisältö Lonesome Road keskittyy Kuriiriin. Emopelissäkin puheasteella vilahtanut kollega Ulysses kutsuu pelaajan vanhan maailman raunioille Divideen, jossa hän lupaa kertoa muistinsa menettäneelle päähenkilölle tämän menneisyydestä. Kutsusta on tosin lämminhenkisyys kaukana, sillä alueen vaaralliset viholliset ovat paljon pienempi paha katkeroituneen Ulyssesin suunnitelmien varjossa.

Muista lisäsisällöistä poiketen Lonesome Road alkaa ilman erillistä alustusanimaatiota. Pelaaja saapuu alueelle ainoastaan lisäsisällöstä kertovan tietolaatikon johdattelemana, ja eteenpäin johdattelee vain automaattinen tehtäväopastus. Päämäärättömyyteen tulee onneksi nopeasti muutos. Ensimmäisestä bunkkerista löytyvä ED-E -klooni aloittaa kolmiodraaman pelaajan, Ulysseksen ja robotin välillä. Kuriirin menneisyyttä purkava ja Ulysses-hahmoa rakentava kerronta on pitkälti sisällön ainoa kannatteleva osuus, sillä poikkeuksellisen putkimainen kenttäsuunnittelu ei anna tilaa harhailulle.

Putki on onneksi kaunis. Ensisilmäys myrskyn riepottelemaan ja maanjäristysten repimään Divideen vuoren reunalta on eittämättä pelisarjan kauneinta antia. Taso laskee aavistuksen siitä eteenpäin. Vanhoista tekstuureista huolimatta Lonesome Road hyödyntää korkeuseroja ja sortuneita rakennuksia ennennäkemättömällä tavalla. Pelaaja pystyy myös osaltaan muokkaamaan maisemaa ennalta määrättyinä hetkinä räjäyttämällä alueella lojuvia ydinkärkiä. Moottori hoitaa onnistuneesti illuusion tunteen romahduttamalla rakennuksia ja viskomalla autonraatoja pitkin pitäjää. Pelaajan teoista riippuen vaikutukset ulottuvat konkreettisesti emopeliin saakka muun muassa uusine alueineen, mikä on varsin vänkä lisä.

Uutuudenviehätys loppuu tosin nopeasti siirryttäessä lisäsisällön muuhun tarjontaan. Aluetta kansoittavat viholliset ovat pääosin samoja tuttuja, joskin aiempaa vaarallisempana uusien aseidensa vuoksi. Poikkeus ovat täysin uniikit tunnelerit, jotka antavat kiitettävästi vastusta myös kokeneelle hahmolle. Lisäsisältö suosittelee vähintään 25 tasoa ennen alueelle astumista, mikä kannattaa ottaa tosissaan. Tosin Lonesome Roadin ja emopelin välillä voi kulkea vapaasti alusta saakka, mikä helpottaa akuutteja ongelmatapauksia. Tuttuun tapaan tasokatto nousee jälleen viidellä, ja kourallinen uusia aseita sekä perkkejä helpottavat jatkoa.

Lonesome Road jää lopulta lieväksi pettymykseksi. Suoraviivainen eteneminen ei tarjoa tutkiskelevalle sielulle sisältöä, eikä Kuriirin menneisyyskään ole lopulta kaiken sen odotuksen arvoinen. Visuaalisesti moottoria hyödynnetään vakuuttavalla tavalla, mutta panostuksen olisi ennemmin nähnyt laitettavan laadukkaampaan tarinankerrontaan.