Tämä ei ole arvostelu
Olen pelaillut uudelleenlämmitettyä Sacredia nyt parin viikon ajan, ja ennen julkaisupäivän korjaussarjaa peli oli todella pahasti buginen. Ennen myynnin aloittamista julkaistu päivitys vähensi kaatuilujen määrää huomattavasti, ja koska viilailu jatkuu edelleen, olisi epäreilua kirjoittaa arvostelu, joka ei kuvaa peliä siinä kunnossa, jossa maksavat asiakkaat saavat sen käsiinsä. Siksi keskityn tässä lähinnä kommentoimaan eroja alkuperäisen PlayStation 3 -version ja tämän uusiometsuroinnin välillä.
Itse havahduin siihen, että pelivarastostani löytyi tuollainen tuotos kuin Sacred 2: Fallen Angel, kun sain remastered-version arvosteltavaksi. Päiväkirjaa puolestani pitävä TrueTrophies paljasti, että olin aikoinaan jaksanut hinkata peliä juuri ja juuri alkuun, eli olin yhden hahmon saanut nostettua viidennelle tasolle ja kerran olin jopa käyttänyt teleport-ominaisuutta, mutta syvällisempää tutustumiskierrosta en vuonna 2009 jaksanut tehdä. Vertailua varten pyyhin pölyt retrokonsolista ja työnsin levyn asemaan.
Se pieni ero
Remastered on todellakin vain ehostettu versio alkuperäisestä: tarina on täsmälleen sama, alkuvideo on ennallaan ja äänimaailma säilynyt koskemattomana. Graafista ilmettä on hiukan siistitty, vaikka ulkoasu ei kilpailisi palkinnoista edes PS4:llä. Lataustauot sentään hyötyvät nopeammasta massamuistista.
Mainostekstit puhuvat quality of life -parannuksista, jotka eivät kylläkään erotu mitenkään älyttömän räikeästi. Joitain kontrolleja on sentään osattu virtaviivaistaa. Esimerkiksi PS3:lla kaikki nuolinäppäimet yhtä lukuun ottamatta oli varattu erilaisille voimajuomille. Nyt potikoita voi edelleen olla pikavalinnoissa kolme, mutta huikka otetaan napauttamalla vasenta nuolta kerran, kahdesti tai kolmesti. Tämä vapauttaa alanuolen ratsun kutsumiselle tai ratsailta nousuun, mihin aiemmin tarvittiin valikon avaamista.
Taistelukykyä parantavat tehosteet – buffit – taas oli PS3:lla ympätty samoihin kuvionäppäinhässäköihin kuin hyökkäystoiminnot. Nyt tehosteet lauotaan käyntiin oikealla nuolinäppäimellä ja kuvionapit on varattu perusiskulle, erikoishyökkäykselle, parannusjuoman lipittämiselle ja tekoääliökavereiden komentamiseen. Viimeksi mainitun hyödyllisyydestä tosin voi olla monta mieltä. Ja kun sanon monta, tarkoitan yhtä: täysin hyödytöntä!
Jo kuusitoista vuotta sitten harmaita hiuksia aiheuttaneet tekoälyseuralaiset pööpöilivät sinne tänne kerjäten verta nenästään. Meno on edelleen samanlaista poukkoilua, mutta siinä missä kaveri saattoi aikaisemmin hipsiä ruudun ulkopuolelle kuolemaan salaa, nyt elinvoimaisuutta pystyy tarkkailemaan jatkuvasti ja osumapistemittarin lähestyessä nollaa voi tilanteen korjata nopeasti heittämällä parannusjuoman huiviin. Tämä helpottaa menoa huomattavasti, olettaen että haluaa pitää kumppanit hengissä.
Samma gamla vanliga?
Koska uudelleenversiointi oli vielä arvosteluvaiheessa varsin buginen, on vaikea arvailla, mitkä muutokset ovat tarkoituksellisia ja mitä on rikkoutunut siirrossa. Esimerkiksi alkuperäisjulkaisussa maailma oli täynnä erilaisia patsaita ja kylttejä, joiden kanssa pystyi vuorovaikuttamaan. Nytkin vastaan tulee hennosti välkkyviä kohteita, joiden lähellä ruutuun ilmestyy teksti "Use", mutta käyttäminen ei aiheuta mitään näkyvää. Ehkä tekstiresurssit ovat unohtuneet peliä kauppapaikalle paketoitaessa.
Yksi ainakin itse kaipaamani parannus on jätetty tekemättä: tekstitykset puuttuvat edelleen. Edes alkuvideosta ei meinaa saada mitään selvää ilman kuulokkeita, kun selostajan mumina hukkuu taustamusiikin ja äänitehosteiden sekaan. Nykyaikana on niin tottunut siihen, että kaikki mitä puhutaan on myös luettavissa. Ei tässä, harmi.
Sacred 2 Remastered on oikeastaan oppikirjaesimerkki minimipanostuksella hoidellusta kasvojenkohotuksesta. Kaikki sisällöllisesti on säilytetty ennallaan, resoluutiota on nostettu tekemättä merkittäviä parannuksia tekstuureihin, ja pelattavuutta on hiottu juuri sen verran, että ainakin joku voi perustellusti sanoa, että uudet pelit ovat parempi kuin vanhat. Alkuperäisteoksesta nauttineille tarjolla on ihan samaa uusiksi, uusille tulokkaille taas halpisjulkaisu, jossa on kiva perusta mutta ainakaan vielä en uskalla antaa ostosuositusta.
Varsinainen arvostelu ilmestyy marraskuun jälkipuoliskolla. Sitä odotellessa voit vilkaista, mitä Healtti aikoinaan ajatteli alkuperäisteoksesta.
