Videopeliklassikoihin lukeutuva Pac-Man sai hiljattain pelin maailmanmestaruuskisojen yhteydessä uudet vaatteet. HD-aikaan viritetty Pac-Man Championship Edition on ensimmäinen aito jatko-osa klassiselle pillerinpopsinnalle sitten vuoden 1981, jolloin kasari-ikoniksi muodostuneen pelin suosiota jatkoi keltaisen herkkusuun rusettipäinen seuralainen. Samalla se on jäämässä sarjan isän Toru Iwatanin viimeiseksi työksi pelisuunnittelijana.

Pelaaja ohjaa edelleen Pac-Mania ylhäältä kuvatussa, kaksiulotteisessa sokkelossa popsien eteen tulevia pillereitä ja kartuttaen pistetiliään. Syöpöttelyä pyrkii estämään käytävillä vaelteleva kummitusnelikko, jonka eriväriset edustajat yrittävät osua pelaajan reiteille tai ajaa huolimattoman niin sanotusti pussiin. Lopullisesti henkikultaa uhkaavista kummituksista ei pääse eroon millään, mutta syömällä tiettyihin paikkoihin asetettuja voimapillereitä Pac-Man voi ahmaista kummitukset ja nauttia hetken rauhasta ennen pahalaisten uudelleensyntymää.

Tutuista elementeistään huolimatta Championship Edition onnistuu kääntämään uuden sivun vuosikymmeniä säilyneessä sokkelorallissa. Siinä missä alkuperäisessä Pac-Manissa koko sokkelo oli täytetty syötävillä pillereillä ja taso vaihtui aina kentän tyhjennyttyä, on pelin kulku nyt huomattavasti dynaamisempaa. Ensimmäisenä silmään pistää pillereiden sijoittuminen vain tietyille reiteille, mutta pian esiin nousee myös sokkelon näennäinen jako kahteen osaan: kun esimerkiksi vasemman puolen pillerit on syöty, oikealle ilmestyy hedelmä, jonka haukkaamalla vasemmalle muovautuu uusi sokkelo popsittavine pillereineen.

Mielenkiintoiseksi pelaamisen tekee molempien puolien toiminta yhdessä. Se avaa taktiikoita, joita pelissä ei ole aiemmin voinut käyttää. Pelaajan on jatkuvasti pohdittava, miten peliään rakentaa, koska puolikkaiden uudistaminen on tärkeässä asemassa pisteenmetsästyksen kannalta. Samalla sietää kuitenkin harkita toisen puolen voimapillereiden säästämistä tiukimpien takaa-ajojen pelastukseksi.

Erillisten tasojen puuttuessa pelinkulun tyyli vaihtelee kuuden pelimuodon mukaan. Jokaisessa muodossa on aikaraja, joka päättää pelin, ellei pelaaja ole menehtynyt jo aiemmin elämien ehtymiseen. Viiden minuutin mittainen Championship Mode toimii paketin perustana, mutta erikoisempaa tarjontaa edustavat vähävaloisiin sokkeloihin sijoittuva Challenge Mode 2 ja äärimmäisen nopea Extra Mode 1.

Vauhtia ei pelistä muutenkaan puutu. Vaikka Pac-Manin pillerinmetsästys alkaa tyypillisesti melko verkkaisesti, tahti kiihtyy pistetilin karttuessa. Jo parin minuutin aktiivinen napostelu pistää sorminäppäryyden kovalle koetukselle. Onneksi elämän menetys armahtaa kokematonta ja hidastaa tempon kiristymistä. Myös tyylikkäästi HD-aikaan entisöity neonväreissä hehkuva grafiikka liikkuu liukkaasti, eikä hidastelu pääse häiritsemään keskittymistä. Kokonaisuutta täydentävät ehostetut äänet, elektroninen musiikki ja pienet erikoistehosteet, jotka tekevät näkymästä elävän näköisen. Pac-Man voi jopa kantata seiniä niin että kipinät sinkoilevat! Ominaisuudella on myös pelimekaaninen tarkoitus, sillä ennakkoon tattia vääntämällä nopeuttaa kulman ylitystä ja kasvattaa eroa takana tuleviin kummituksiin.

Championship Edition on hauskin Pac-Man miesmuistiin, mutta kolikon kääntöpuolena sen hinta koettelee lompakon nyörejä – ilmiö, joka toistuu liian usein Microsoftin Live Arcade -palvelussa. Kun mukana ei ole minkäänlaista moninpeliä, pelin kestävyys riippuu täysin siitä, miten kauan pillerinpopsinta jaksaa sellaisenaan kiinnostaa. Taitavalta pelaajalta tuskin tuhrautuu tuntia kahta kauempaa kaikkien pelimuotojen läpäisyyn.