Koein Omega Force -studio tunnetaan parhaiten Dynasty Warriors -sarjastaan, jonka suosio on poikinut myös samaan pelimuottiin luottavia sivujulkaisuja. Nimihirviö Bladestorm: The Hundred Years' War rakentuu niin ikään tutun perustan päälle, mutta muista sivujulkaisuista poiketen se lupaa uutta näkökulmaa laajamittaiseen taisteluun.

KonsoliFIN tutustui pelin japanilaiseen demoon ja selvitti, miten Englannin ja Ranskan satavuotista sotaa ollaan tuomassa olohuoneisiin.

Matka sotatantereille alkaa oman hahmon luonnilla. Työkalun vaihtoehdot eivät ole järin monipuoliset, vaan rajoittuvat sukupuoleen, pään malliin ja ääneen. Pelin edetessä hahmolleen tosin voinee hankkia uusia varusteita. Mittavat – joskin demossa tyhjät – valikot ainakin puhuvat sen puolesta, että mukana olisi japanilaisille ominaisia roolipelielementtejä riittämiin.

Tehtävä valitaan majapaikassa, jossa on myös mahdollista palkata tukijoukkoja, käydä kauppaa ja puhua muiden kanssa. Koska peli sijoittuu Euroopan suuriin taisteluihin, arkkitehtuurillinen tyyli on heti länsimaisen tuntuinen. Erikoisen kontrastin eurooppalaiseen ilmapiiriin luovat kuitenkin hahmojen kasvot, joissa on selkeitä japanilaispiirteitä.

Toisin kuin Dynasty Warriorsissa, satapäisiä armeijoita ei kaadeta ohjaimen nappeja hakkaamalla. Bladestorm tarjoaa asetta taktisempaa sotimista, mikä käytännössä sijoittaa sen jonnekin tosiaikastrategian ja taistelupelin välimaastoon.

Puolueetonta palkkionmetsästäjää esittävä pelaaja ei ole sidottu mihinkään tiettyyn ryhmään kentällä, vaan voi lennossa ottaa hallintaansa tehtävään valitun puolen joukkoja. Ominaisuuden ansiosta pelissä on mahdollista hypätä ritarin roolista ratsumieheksi ja taas jousimieheksi tilanteen niin vaatiessa.

Jokainen aselaji poikkeaa toisistaan hyökkäystyylin ja erityisvahvuuksien osalta. Eräs demon tehokkaimmista hyökkäyksistä oli ratsumiehen sivallus, jonka aikana ihmisen ylävartalon korkeudelle laskettu miekan terä teki taatusti ikävää jälkeä eteen sattuville. Komennossa olevat tekoälyhahmot ryhmittyvät automaattisesti pelaajan rinnalle ja toistavat komentajansa liikkeet, joten sivusta tehdyllä rynnäköllä vihollisen jalkaväen sai kaadettua tyylikkäästi hevosen selästä.

Sama taktiikka ei kuitenkaan enää purrut, kun vastaan asettui joukko peitsin varustettuja ratsastajia. Pelkän miekan avulla hevosen selästä sohiminen oli koitua nopeasti tappioksi, joten tilanne vaati toista lähestymistapaa. Jousimiesryhmän kapteeniksi ryhtyminen auttoi asiaa, sillä yhtäaikaisesti lähetetty nuolisade pudottaa miestä maahan rivitolkulla.

Hyökkäykset on aseteltu ohjaimen päänappeihin, joten ainakin alkuunsa jokaisella aselajilla oli kolme erilaista kykyä. Risti on varattu ryhmän haltuunotolle ja hylkäämiselle. Jokainen hyökkäys vaatii käytön jälkeen latausta, mikä tehokkaasti estää toiminnan muuttumisen napin hakkaamiseksi. Täysin avuttomaksi kentällä ei kuitenkaan jää, vaikka kaikki hyökkäykset olisivat samanaikaisesti huililla, sillä R1:tä painamalla oma hahmo taistelee automaattisesti lähimpien vastustajien kanssa. Se on kuitenkin taistelun mittakaavan huomioiden verrattain tehotonta.

Bladestorm vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta projektilta, mutta demo jätti myös monia kysymysmerkkejä. Riittääkö toiminnassa vaihtelua? Liikkuvatko Normandian taistelulinjat uskottavan dynaamisesti pelaajan ympärillä? Miten käy kiihkeissä tilanteissa takkuilleen kuvanpäivityksen?

Vastaukset saadaan viimeistään marraskuussa, kun peli julkaistaan PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle.