Halo 3 sai ensimmäisen karttapakettinsa viime joulukuussa, kun Heroic Map Pack saapui ladattavaksi kauppapaikalle. Uudenkarheat sankarilliset kartat olivat kelpo kenttiä mutta eivät räjäyttäneet pankkia. Ostopäätöstä vaikeutti myös 800 Microsoft-pisteen hintalappu. Kymmenisen euroa on paljon kolmesta kentästä, jotka eivät ole mitenkään mullistavan erinomaisia. Kaiken lisäksi kartat painottuivat hiukan suuremman mittakaavan mittelöihin.

Legendaaristen karttojen kanssa kaikki on toisin. Uusin paketti sisältää jälleen kolme taistelukenttää, mutta tällä kertaa tarjonta keskittyy pienempiin ympyröihin. Halo 3:n kartta-arsenaaliin ei kuulunut valmiiksi Lockoutin, Ivory Towerin tai Midshipin kaltaista ikivihreää hittiä, joten luonnollisin tapa tällaisen synnyttämiseen on uusversion luominen. Bungie hehkutti Blackoutin olevan lähes täydellinen kopio Lockoutista, joten odotukset olivat luonnollisesti kovat – tulihan Lockoutissa mätettyä monta sataa matsia aikoinaan. Ensitesti jätti kuitenkin suuhun karvaan maun, sillä vanhan rakastajan silmä huomasi välittömästi joitakin muutoksia.

Vanha suola janottaa

Lockoutin ja samalla myös Blackoutin pelattavuutta määrittelee pitkälti kentän monitasoisuus. Ramppien ja erilaisten tasojen täyttämä ympäristö ei ole millään tavalla realistinen rakenteeltaan, vaan se keskittyy tarjoamaan puhtaasti hauskaa toimintaa. Lockoutissa erittäin olennaisessa asemassa ovat erilaiset hypyt, joilla voi taktisesti oikaista vihollisen selustaan tai muuten vain hämmentää vastustajaa. Ensisilmäyksellä Blackoutin tilanne näyttää toivottaman surkealta, sillä joitakin hyppyjä puuttuu kokonaan. Tarkemmalla tutkimisella selviää, että mukana on melkoinen joukko tuttuja, uusia ja vanhoja korvaavia loikkapaikkoja, joten myös Blackoutissa voi hyppyjä hyödyntämällä selkeästi vaikuttaa pelinkulkuun. Silti muutokset jättävät ristiriitaisen kuvan uusversion toimivuudesta.

Pimeys luo kartalle omaperäisen tunnelman, vaikka pidinkin enemmän Forerunner-arkkitehtuurista ja sinisestä yleisilmeestä. Toiminta virtaa kentällä tuttuun tapaan: ottelut keskittyvät useimmiten laukaustenvaihdoksi kahden vastakkaisen tornin välillä, jolloin kiväärien ja kranaattien onnistunut yhteiskäyttö kuuluu elinehtoihin. Voima-aseiden hallinta on edelleen erittäin tärkeää, sillä miekka on tarkkuuskiväärin ohella todella tehokas tappoväline, vaikka sen ylivoimaisuutta karsittiinkin Halo 2:sta kolmoseen siirryttäessä.

Halo 3:n pelimekaniikan perustavanlaatuiset uudistukset tuntuvat: pelikokemus eroaa totutusta selvästi. Tempo on totuttua hitaampi, mitä korostaa kartan hitusen kasvanut tilavuus. Power drainerin kaltainen lisävaruste on todella tehokas Blackoutin kaltaisella pienellä kartalla. Hyppyjen muuttamisen ohella vaivaamaan jäävät kummalliset suunnitteluratkaisut, kuten esimerkiksi joidenkin liukuramppien korvaaminen portailla ja näköyhteyksien rajoittaminen. Juuri mahdollisuus tuhota vihollinen mitä ihmeellisimmillä kranaatti-iskuilla teki Lockoutista niin toimivan, joten on ikävää nähdä tämän aspektin kärsineen.

Kaikesta nurinasta huolimatta Blackout on toimiva kartta etenkin tappomatseihin. Jännittäviä koitoksia saa aikaiseksi myös tehtäväpohjaisilla pelimuodoilla, mutta pelaajamäärää ei kannata kahdeksaa suuremmaksi kasvattaa.

Waloa kansalle

Ghost Town saa kunnian olla Legendary Map Packin ainut originaali kartta. Rappioituneen vesilaitoksen ympäristöön sijoittuva kenttä muistuttaa visuaalisesti Halo 2:n Sanctuarya. Pehmeät värit ja täyteläiset yksityiskohdat tekevät Ghost Townista ehkä Halo 3:n näyttävimmän moninpelikartan. Harmillisesti haamukaupungissa ei nähdä vettä lainkaan, mutta muuten ei jäädä kauaksi Sierra 117:n eteerisestä atmosfääristä.

Pelattavuudeltaan Ghost Town tuo mieleen lähinnä Turfin ja Halo-klassikko Prisonerin. Muodoltaan kartta on käytännössä neliö. Kahden tiimin mittelöissä joukkueet starttaavat epäsymmetrisen kentän vastakkaisista kulmista. Tukikohdasta toiseen voi liikkua hyödyntäen useita reittejä, jotka liikkuvat vielä eri tasoilla. Taistelu- ja tarkkuuskiväärejä suosivat pitkät näköyhteydet kentän eri osien välillä. Näin syntyy mielenkiintoinen taisteluympäristö, jossa kohtaamiset leviävät koko kartan laajuudelle eivätkä tiivisty vain muutamaan paikkaan. Suunnittelu tukee myös erinomaisesti kartan skaalautuvuutta, sillä kentälle sopii lähes yhtä hyvin niin kuusi kuin kuusitoistakin pelaajaa.

Ghost Town istuu erinomaisesti useaan pelimuotoon, sillä toiminta on kentän rakenteen ansiosta aina lähellä pelaajaa. Toisinaan tästä seuraa ongelmia respawn-pisteiden kanssa, kun vihollinen syntyy yllättäen selustaan. Aseiden oletusasettelu suosii yhden lipun ja pommin tehtäväpohjaisia matseja, sillä toinen joukkue saa tarkkuuskiväärin ja singon välittömästi itselleen. Pienellä viilaamisella pelin Forge-editorin parissa aseiden asettelusta saa kuitenkin tappomatsiystävällisemmän. Tosin oletusasetuksilla esimerkiksi Team Snipers on valmiiksi täyttä hupia. Kentän pelattavuutta voi muokata syvällisemminkin Forgella, sillä uusien reittien ja suojien rakentaminen onnistuu helposti lautoja ja muita objekteja lisäämällä.

Lumivyörynä basees hyökkään

Legendary Map Packin jättipotista vastaa Halo: Combat Evolvedin Sidewinderiin pohjautuva Avalanche. Sidewinder tuo varmasti monelle mieleen hyviä muistoja tiukoista lipunryöstöistä ja Warthog-taisteluista. Paljon on muuttunut sitten kultaisen nuoruuden, mutta suurin osa uudistuksista on tervetulleita: Avalanche on Halo 3:n paras kenttä, jos halajaa tiukkoja ajoneuvokoitoksia ja eeppisiä tehtäväpohjaisia taistoja isommassa mittakaavassa. Hyinen ilmasto saa suomalaisen karpaasin tuntemaan olonsa kotoisaksi kuin talvisodassa konsanaan.

Avalanche muistuttaa lintuperspektiivistä katsottuna U-kirjainta. Tukikohdat sijaitsevat tuttuun tapaan kanjonin vastakkaisissa päissä. Erinomaisen pelattavan kartasta tekee väliseinän läpi kulkeva oikotie, jonka avulla jalkaväkikin pääsee nopeasti liikkumaan tukikohdasta toiseen. Lisää vaihtoehtoisia reittejä luovat tukikohdista lähtevät teleportit, jotka heittävät pelaajan suoraan mancannonin lähettyville. Ihmistykillä taistelijat voivat singota itsensä kartan reunalta juuri ja juuri suojaisaan keskiosaan. Näin pelaajille tarjotaan useita reittejä, joilla jokaisella on omat haittapuolensa. Lipunryöstömatsit ovat Avalanchella vallattoman vauhdikkaita juuri lukuisten vaihtoehtojen ansiosta. Tukikohtien edustalle lisätyt mancannonit takaavat, ettei hulvattomista takaa-ajoista jäädä paitsi.

Taistelut keskittyvät kartalla tavallisesti kahteen pisteeseen: ajoneuvot ottavat yhteen U-kirjaimen kaarteessa, kun taas jalkaväki taistelee oikotienä toimivassa tunnelissa. Kartan keskiosista löytyvä spartan laser kuuluu jokaisen voittajatiimin tavoitteisiin ottelun alussa, sillä vain lasertykillä voi tehokkaasti puolustautua kaikkia ajoneuvoja vastaan. Molemmille tiimeille jaettavat singot toki auttavat. Suurimman uhan maanmatosille luo taistelukentälle lisätty hornet. Ihmisten lentoaluksesta on riisuttu tappavan tehokkaat ohjukset, eikä konekivääri ole warthogin vastaavan veroinen, mutta hornet liikkuu ylivertaisen ketterästi muukalaisten banshee-hävittäjään verrattuna. Lisäksi alukseen mahtuu kaksi matkustajaa, joten lipunkantajan kuljettaminen takaisin tukikohtaan ilmojen halki onnistuu sekin.

Avalanche toimii hyvin isompien tappomatsien näyttämönä, mutta tällöin kannattaa vanhaan kaavaan keksiä jokin muutos. Esimerkiksi DLC Slayer -pelilistassa käytettävä Team Duel näyttää häviävälle joukkueelle vihollisten olinpaikat. Näin tilannetta tasoitetaan isolle areenalle sopivasti, eikä tyhjiä hetkiä tai haahuilua pääse syntymään. Parhaimmillaan kartta on silti eeppisissä lipunryöstöissä. Tuttuun pelimuotoon saadaan mielenkiintoinen käänne, kun puolustavalle joukkueelle annetaan yksisuuntaisessa lipunryöstössä muukalaisvarustus ja hyökkääjille ihmisaseistus.

Rautaisannos kultaista kenttäsuunnittelua

Karttojen ohella Legendary Map Pack tarjoaa uusia suodattimia, joiden avulla pelaajat voivat muuttaa pelin visuaalista ilmettä. Suodattimet lisätään kartalle yksinkertaisesti Forge-editorin avulla. Eeppisiä ruutukaappauksia tai hienoja filmipätkiä haluaville ominaisuus on varmasti tervetullut, mutta muuten filtterit jäävät vähälle käytölle. Paljon enemmän riemua pienen Halo-fanin sydämessä herättivät rajoitetun ajan karttapaketin kylkiäisenä jaettavat neljä kuukautta Bungie Prota. Palvelu laajentaa pelaajan tiedostonjakotilan 250 megatavuun ja 24 paikkaan. Tavallisesti Bungie Pro maksaa 750 Microsoft-pistettä eli noin yhdeksän euroa vuodelta.

Legendary Map Pack ei kuitenkaan kaipaisi moisia kuorrutteita ollakseen houkutteleva paketti. Lähes kymmenen euron hintapyyntö saa varmasti monet jälleen takertelemaan ostopäätöksen kanssa, eikä sille oikein voi keksiä puolusteluja. Tästä huolimatta Legendary Map Pack on kuitenkin jokaiselle halonhakkaajalle pakollinen laajennus, joka tuo verkkopeliin sen kaipaamaa lisäverta. Tämä ei johdu nostalgia-arvosta, vaan puhtaasti skarpatusta kenttäsuunnittelusta, joka tuo mieleen Halon kulta-ajat moninpelien kuninkaana. Näin niitä legendoja tehdään.