Aliens versus Predator on eräänlainen superlisenssipeli, sillä se perustuu lähtökohdiltaan kuuteen elokuvaan. PC:llä päivänvalon vuonna 1999 nähnyt Aliens versus Predator, sen jatko-osa (2001) ja laajennusosa Primal Hunt (2002) olivat FPS-pelejä sieltä parhaasta päästä - ainakin tunnelmaltaan. Nyt käsillä oleva Extinction on lähinnä toimintastrategiaksi luonnehdittava peli, joka on julkaistu PS2:n ohella myös Xboxille.
Kampanja on mahdollista aloittaa joko mariineilla (merijalkaväen sotilailla), predatoreilla tai alieneilla. Kullakin "rodulla" on pelissä seitsemän tehtävää suoritettavanaan kolmella eri vaikeustasolla. Oman vaikeustasonsa määrittelevät rotujen väliset erot aseistuksessa, panssaroinneissa, liikkeessä ja resurssienkeruutavoissa. Joukkoja voi pelin aikana päivittää kertaalleen, mikä vaikuttaa niiden nopeuteen, panssarointiin ja tulivoimaan.
Kaukana strategiasta!
Kullakin rodulla on käytettävinään useita erilaisia yksiköitä, jotka ovat käyttäytymistavoiltaan hyvinkin erilaisia. Mariineilla on käytössään mm. lääkintämiehiä (parantavat yksiköitä) ja synteettejä (havaitsevat verhottuja predatoreita ja kantavat raskaita kuormia). Predatoreilla on mm. disc mastereita (heittelevät tappavia kiekkoja) ja spearmastereita (keihäällä taistelevia sotureita) ja alieneilla on luonnollisesti käytössään yksiköitä kuhnureista kuningattareen.
Itse pelin kulku on hyvinkin suoraviivaista. Vaikka peli onkin toimintastrategia -genreä niin painotus on 99% toiminnassa. Strategiaan vaikuttaa lähinnä joukkojen määrä eli päättömästi paikasta toiseen rynnimällä on mahdollista pelata läpi hyvinkin nopeasti jokaisella rodulla. Extinctionin yksiköt hyökkäävät automaattisesti jos niille ei ole määritellyt erillistä stand off-tilaa jolloin joukot eivät reagoi vihollisiin - muut tilat, kuten defensive tai aggressive, pätkivät vihollisjoukkoja kuonoon heti kun tulevat ruudulle sopivan kantaman päähän. Edes maastonmuodoilla ei ole vaikutusta käytettävään strategiaan, joten kyllä ne vuoren laella piileskelevät predatoritkin saa nuijittua yhtä helposti kuin avomaastossa vipeltävät alienitkin.
Strategiapeleihin kuuluu olennaisena osana myös resurssien keruu ja Extinction ei tee poikkeusta sääntöön. Mariinit saavat resurssinsa (krediittejä) korjaamalla kentille ripoteltuja Atmoja (ilmekehän prosessointilaitteita) ja predatoreilla homma sujuu keräämällä kunniapisteitä repimällä tapettujen vihollisten kalloja parempaan talteen. Pienenä poikkeuksena valtavirtaan on se, että Extinctionissa ei tuotantolaitoksia ja muita rakennuksia pystytellä, asepisteitä lukuunottamatta (esim. sentry gunit) vaan esimerkiksi mariineilla joukot tilataan kiertoradalta krediittejä käyttäen.
Häjyt tuloo... ja menöö...
Juonellisesti Extinction ei ole mikään järkäle. Tehtäviin annetaan pieni taustatarina hienon kuvan ja tekstiselostuksen muodossa tehtävien alussa. Tarina antaa heikon motiivin suorittaa tehtäviä kunnialla, mutta ne eivät todellakaan anna mitään neuvoja tai muuta vastaavaa itse toimintaa varten. Ruudulla grafiikka ei ole mitenkään silmiähivelevää; suttuiset hahmot saattavat jopa hukkua aluskasvillisuuden sekaan ja pahimmassa tapauksessa joukkoja pitää lähteä arvalla etsimään puiden takaa.
Joukkojen määrä on per rotu määrätty 25 kappaleeseen ja tämä vaikuttaisi olevan ihan passeli määrä, sillä teoriassa 75 kpl (käytännössä noin 50 kpl) yksikön taistelut eivät vaikuta ruudunpäivitykseen ainakaan hidastavasti.
Paperilla Extinction vaikuttaa varsin lupaavalta, mutta karu totuus iskee kun pelin pistää koneeseen ja opettelee pelaamaan. Quickstart-ohjeet löytyvät kyllä englanniksi (kuten myös viisivaiheinen tutorial-osuus), tanskaksi ja norjaksi, mutta suomeksi ei ole halaistua sanaakaan. Extinctionia olisi vallan hienoa päästä pelaamaan myös PS2:n hiiri&näppis -yhdistelmällä, mutta peli tukee vain padia.
Jos peliä olisi viimeistelty edes hieman grafiikan osalta ja pikkubugit poistamalla niin peli olisi vähintäänkin siedettävä kokemus, mutta tällaisenaan se kaatuu löyhään tarinaan, heikkoon tunnelmaan, karttasuunnitteluun ja bugeihin, joista pahimpana mainittakoot (strategiapelien valitettava helmasynti) yksittäisten taistelijoiden eksyminen vuorenseinämän toiselle puolelle kun loput joukosta matkaa kohti taistelua. Kaiken lisäksi peli vie muistikortilta tilaa hulppeat 2 megaa, joten jotain on tälläkin saralla pielessä.
