Vain vahvin selviää
Jos Alien ja Predator tappelisivat, kumpi voittaisi? Entä jos mukana tappelussa olisi myös merijalkaväki? Tätä elämän peruskysymystä on pohdittu siitä lähtien, kun joku päätti ottaa kahden elokuvan pahat möröt ja laittaa ne taistelemaan sarjakuvissa keskenään. Tämän jälkeen aiheesta tehtiin pelejäkin ja näistä muistettavimmat olivat erittäin onnistuneet FPS-pelit PC:llä. Moni saattoi yllättyä kuullessaan EA:n tuovan Alien vs. Predator -maailmaan perustuvan reaaliaikastrategian Xboxille jo siitäkin syystä, että kyseisen peligenren edustajia ei ole toistaiseksi tällä konsolilla nähty. Oliko onnistuneen FPS-konseptin muunto RTS-peliksi järkevää?
Alienit, predatorit ja avaruusmerijalkaväki ovat saapuneet planeetalle nimeltä LV-742, ja näiden osapuolten ollessa kyseessä ei tilaa ole kuin yhdelle rodulle. Mukana on kolme kampanjaa, eli yksi jokaiselle osapuolelle. Kampanjasta löytyy aina seitsemän tehtävää, joten koko pelistä löytyy tekemistä 21 tehtävän verran. Peli eroaa perinteisistä reaaliaikastrategioista tehtävien osalta siinä, että missään tehtävässä ei tarvitse rakentaa mitään. Resurssien hallintakin on yksinkertaista, tosin jokaisella rodulla tämä tapahtuu jokseenkin eri tavalla. Merijalkaväen resurssit ilmoitetaan selkeästi rahana, jota saadaan korjaamalla kartoilta löytyviä atmoiksi kutsuttuja laitteita. Rahalla voi tilata planeetalle emoalukselta lisää sotilaita, tai sitten kehittää yksiköitään paremmiksi ja taistelukykyisimmiksi. Predatorien resursseina toimivat ns. kunniapisteet, joita käytetään samalla tavalla kuin merijalkaväen krediittejä. Kunniapisteitä tosin voi saada vain vihollisia tappamalla ja näiden pääkalloja keräämällä.
Alieneiden resurssit poikkeavat eniten. Niitä kutsutaan "Infestation Pointeiksi" ja niitä tarvitaan ainoastaan yksiköiden kehittämiseen, sillä alienit saavat uusia taistelijoita riveihinsä elokuvista tutulla tavalla. Ensin luodaan emoalienilla muna, josta kuoriutuu facehugger. Tällä facehuggerilla sitten etsitään sopiva uhri, jonka sisään munitaan. Uhrin rintakehästä sitten ponnahtaa esille jotain, joka lopulta kehittyy täysikasvuiseksi alieniksi. Minkä tyyppinen tästä alienista tulee riippuu siitä, minkälaisen olennon sisään facehugger muni.
Jokaisen rodun pelaaminen poikkeaa olennaisesti toisistaan. Predatorien vahvuus on heidän teknologinen ylivoima. Predatorit voivat tehdä itsensä näkymättömiksi ja näin hyökätä vaivihkaa vihollisten kimppuun ennen kuin vihollinen edes tajuaa mitään. Alieneiden voima on lukumäärässä. Yksi alien harvoin pärjää, mutta kun on onnistunut luomaan oikean armeijan, ovat he yhdessä pysäyttämätön kauhu. Merijalkaväellä pelaaminen on kaikkein taktisinta. Näillä kannattaa miettiä yksiköiden sijoittamista ennen kuin yrittää hyökätä minnekään. Esimerkiksi lääkintämies kannattaa sijoittaa ryhmän keskelle suojaan, mistä hän pääsee helposti parantamaan vammautuneita taistelijoita. Eri roduilla pelaaminen tuo hienoa vaihtelua pelityyliin. Jos esimerkiksi merijalkaväen kampanja kyllästyttää, kannattaa vaihteeksi pelata väliin pari tehtävää predatoreilla tai alieneilla.
Vaikka tehtävät ovat yleensä mielenkiintoisia ja onnistuneesti suunniteltuja, olisivat kartat voineet olla paremmin toteutettuja. Esimerkiksi ne tehtävät, joissa pitää löytää jokin tietty paikka johtavat turhan usein siihen, että pelaaja seikkailee armeijallaan päättömästi minne sattuu. Kartat ovat muutenkin suunnittelultaan turhan geneerisiä, sillä mikään taistelutantereista ei jää mieleen. Syy tähän on se, että kartoissa ei ole niille persoonallisuutta antavaa profiilia. Erilaisia maastoja kyllä löytyy, esimerkiksi vulkaanista kivikkoa tai kosteaa viidakkoa, mutta tämä ei vielä mielestäni riitä. Jokainen kartoista on vain jokin sattumanvaraisen tuntuinen paikka planeetalta.
Suunta hukassa
On vaikea kuvitella reaaliaikaisen strategiapelin ohjaamista ilman hiirtä, mutta tekijät ovat onnistuneet luomaan padille toimivan systeemin. Yksikköjen valinta ja komentojen antaminen on helppoa varsinkin tutorialien jälkeen, mutta ongelmia tulee suuren ryhmän liikuttamisessa. Esimerkiksi 20 sotilaan ohjatessa luolaan tai muuhun vähänkin ahtaampaan paikkaan käy yleensä niin, että ryhmästä muutama päättää lähteä kiertämään aivan muualta kuin mistä pelaaja tarkoitti. Tämä on todella raivostuttavaa varsinkin silloin, kun taistelutilanteeseen jouduttaessa pelaaja saa huomata jonkun erityisen hyödyllisen taistelijan hortoilleen jonnekin täysin muualle. Sama ongelma pätee myös predatoreilla ja alieneilla pelatessa.
Kameran kontrollointi on valitettavan rajoittunutta. Zoomaus ei toimi vapaasti, vaan valittavana on vain kolme eri tasoa. Lisäksi kameraa ei voi pyöräyttää pelin aikana eri kulmiin, vaan pelaaja on pakotettu katsomaan samasta kulmasta. Pelillisesti tästä on jopa haittaa silloin, kun esimerkiksi puun takana on piilossa jokin pelaajan yksikkö. Muutenkaan graafisesti ei Alien versus Predator Extinction ole mikään mestari teos, sillä tekstuurit ja mallinnukset ovat varsin keskinkertaisia, eikä mitään leuat auki loksauttavia efektejäkään löydy. Esimerkiksi alieneiden happoveri kyllä tekee vahinkoa, mutta itse olisin toivonut sen syövyttävän ympäristöä jollakin näyttävämmällä tavalla. Predatoreiden vihreä verikään ei loista läheskään yhtä näyttävästi kuin elokuvissa.
Avaruudessa kukaan ei...
Ääniefektit ovat tuttuja jo elokuvista. Merijalkaväen aseet pitävät Aliens elokuvasta tuttua ääntä. Myös predatoreiden laitteiden äänet ovat tuttuja, mutta jotain jää mielestäni silti puuttumaan myös äänimaiseman suhteen. Ne eivät onnistu luomaan sellaista painostavaa tunnelmaa, joka oli kaikissa Alien-elokuvissa. Ehkä tekijöiden olisi ollut syytä lisätä jonkinlaista tunnelmaa luovaa taustaääntä, tai sitten panostaa pelin musiikkeihin, sillä nekin ovat varsin keskinkertaista tasoa.
Kaikki kolme kampanjaa on pelattu läpi viimeistään viikossa tai parissa, pelaajan taitotasosta riippuen. Kun kampanjat on läpäisty, ei tällä pelillä ole muuta tarjottavaa. Pelistä ei löydy moninpeliä. Aivan oikein. Tässä reaaliaikaisessa strategiapelissä ei ole moninpeliä missään muodossa, ei linkkikaapelilla, eikä Livessä. Tämä on suorastaan huutava vääryys, kun ajattelee, että tämä on julkaistu Xboxille. Tässä jos missä olisi ollut loistava tilaisuus tuoda todella elintärkeä genre täydellistämään Live-pelien valikoimaa, mutta nyt tilaisuus on todella pahasti hukattu. Microsoft ja EA haloo! Eikö olisi aika päästä sopimukseen niistä Live-pelien tukemisesta? Vaikka joku haluaisi pelata tätä kampanjan jälkeen yksinpelinä, ei tässä juuri ole mitään, joka vetäisi takaisin pelin ääreen. Mukana ei ole esimerkiksi jonkinlaista skirmish-moodia, joka generoisi pelaajalle aina erilaisen taistelun. Ainoa mahdollisuus on pelata samoja kampanjan tehtäviä uudelleen.
Aliens versus Predator Extinction herättää minussa varsin ristiriitaisia tunteita. Se on ainakin toistaiseksi ainoa reaaliaikainen strategiapeli Xboxille, joten tekijöillä on ollut uskallusta yrittää tuoda jotain uutta. Sääli vain, että toteutus olisi voinut onnistua paremmin. Ongelmat joukkojen liikuttamisessa saavat ennemmin tai myöhemmin raivokohtauksen partaalle. Varsinainen moka on kuitenkin se, ettei tätä voi pelata toista pelaajaa vastaan. Strategiapelit ovat aina olleet parhaimmillaan toista pelaajaa vastaan pelatessa, joten tässä on menetetty koko pelin kantava voima. Jos tekijät olisivat lisänneet tähän skirmish-moodin ja Live-tuen, niin olisi arvosana helposti jopa kaksi numeroa suurempi. Nyt tämä peli putoaa taistelemaan hengissä selviämisestään keskinkertaisuuksien joukkoon.
