Animal Crossing

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Animal Crossingin Eurooppaan saapuminen kesti pitkälti yli kaksi vuotta. Nintendo ehti jo ilmoittaa, että peliä ei lokalisointivaikeuksista johtuen vanhalla mantereella edes nähdä, mutta lopulta käännös saatiin kuin saatiinkin kauppojen hyllyille. Myyntiintulopäätös on sikäli erikoinen, että Animal Crossing ei juurikaan täytä perinteisen hittipelin aineksia. Siinä ei ole ihmeemmin toimintaa ja grafiikkakin muistuttaa lähinnä Nintendo 64 –peliä. Grand Theft Autoihin tottuneet pelaajat saavat siis varautua melkoiseen yllätykseen.

Animal Crossingin juuret ovat 64-bittisellä aikakaudella. Kyseessä on puolittainen jatko-osa vain Japanissa ilmestyneelle simulaattoripeli Animal Forestille. Pelaaja ohjastaa eläintä, joka karauttaa junalla kaukaiseen tuppukylään uutta elämää aloittamaan. Vain muutaman asukkaan kyläpahasessa pelaaja kotiutuu pieneen mökkiin. Mikään ei kuitenkaan ole ilmaista, vaan ensimmäinen asunto otetaan velaksi. Kaupan omistaja kiskoo vuokraamastaan kopperosta järkyttävää hintaa ja joka sentti on maksettava orjatyönä takaisin kyseiselle päällepäsmärille.

Pelin ainoa tavoite onkin yksinkertaisesti vain maksaa velat takaisin. Sopivan rahasumman jälkeen talosi kasvaa isommaksi ja maksettava rahamäärä lisääntyy. Animal Crossingia ei näin ollen voi varsinaisesti läpäistä. Peli on pikemminkin rauhallinen tutustumisretki virtuaalielämän saloihin. Mutta toisin kuin esimerkiksi The Simsissä, hahmojen henkilökohtaisiin tarpeisiin ei liiemmin tarvitse kiinnittää huomiota. Sen sijaan keskitytään lähinnä materialistisiin seikkoihin, kuten kämpän sisustukseen ja päällä oleviin muotivaatteisiin. Tyylikkyys on tärkeintä, sanoi mummo hangessa.

Kiihkoton seikkailu

Animal Crossing käyttää hyväksi GameCuben sisäistä kelloa. Kellonajat ja jopa vuodenajat vaihtuvat näin tosielämän mukaisesti. Joulun saapuessa on tietenkin mahdollista saada erikoislahjoja. Myös muille vuodenajoille on vastaavia ominaispiirteitä. Kaiken taustalla piilee silti jatkuva rahantienaus. Pätäkkää voi saada taskun pohjalle esimerkiksi tavaroita keräämällä ja myymällä, erilaisia viestejä toimittamalla, ja outoa kyllä, jopa maata kaivamalla. Velanmaksun lisäksi riihikuivaa kuluu kyläkaupassa, jossa on lähes joka päivä eri valikoima tuotteita. Näin pelaajaa houkutellaan palaamaan pelin pariin useampina ajankohtina. Kyllästymisen iskiessä voi koetella onneaan moninpelissä, jossa jokainen mukanaolija pelaa vuorotellen.

Muiden eläimien kanssa voi luonnollisesti keskustella ja yrittää ystävystyä. Hanhen ylläpitämästä postitoimistosta pystyy laittamaan kirjeitä kaupungin asukkaille. Joskus tämä toimenpide johtaa myös hupaisaan kirjeenvaihtoon. Omia mielipiteitään voi myös tuoda julki liimaamalla viestejä kaupungin ilmoitustaululle. Ajan myötä kaupunkiin muuttaa myös uusia asukkaita. Osa näistä karjuista on ystävällisiä, toiset taas sosiaalisesti epäkypsiä. Mitenkään tosielämän kaltaisia ihmissuhdekiemuroita ei Animal Crossing tarjoa. Pintapuolista seurapiirielämää riittää silti yllin kyllin.

Tekemisen puutteesta kärsivien iloksi Nintendo on piilottanut pelin uumeniin myös lukuisia klassisia NES-pelejä. Donkey Kong, Excitebike ja Balloon Fight ovat vain muutamia esimerkkejä monista mukaan ängetyistä hiteistä. Pelejä jaellaan lahjaksi, palkinnoiksi arpajaisista ja joskus niitä jopa löytyy kaupasta. Ne eivät tietenkään toimi ilman asianmukaista virtuaalitelevisiosta ja 8-bittistä keskusyksikköä. Tahkoamista on edessä ennen kuin vanhoja hyviä aikoja pääsee elämään uudelleen.

Peli vailla paineita

Vaikka jenkkiversiossa mainiosti toiminut E-Card Reader –tuki onkin sattuneesta syystä poistettu PAL-lokalisoinnista, Game Boy Advance –tuki on yhä mukana. Linkkikaapelin avulla pelaaja pystyy matkustamaan aivan erityiselle GBA-saarelle rahaa ja tavaroita keräämään. Taskukonsolilla pystyy myös suunnittelemaan vaatteita ja tekemään muuta mukavaa. Kyseessä on mainio bonus, ja vaikka rapakon takaiseen painokseen nähden eurokäännös tuntuukin hieman riisutulta, pelaaja ei tunne itseään huijatuksi.

Graafisesti Animal Crossing on heikko esitys, mutta pelimekaniikan viehätys onkin jossain aivan muualla kuin näyttävissä erikoisefekteissä. Nintendo 64 –ulkonäköä on hiottu hieman tekstuurien ja heijastusten osalta, mutta muuten ollaan vanhan koulukunnan tunnelmissa. Väripaletti on tosin erittäin kirkas ja sitä on mukava katsella. Äänimaailma on yksinkertainen, eikä se taustalle jäämisestään johtuen ärsytä pelattaessa.

Animal Crossing on viihdyttävä peli. Se vie muistikortilta kokonaiset 57 paikkaa, mutta siksi pakkauksessa tuleekin mukana oma muistikortti ilman lisähintaa. Vaikka periaatteessa simulaatiomaailmassa ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään, pientä näperreltävää riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Uusien tavaroiden etsimisen ilo ja tutkimisen riemu ovat jotain, mitä peleissä tänä päivänä harvemmin näkee. Jos etsit rauhallista seikkailua vailla liiempiä etenemispaineita, Animal Crossing on seuraava pelisi.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi