Bee Movie Game

Mehiläiset ovat erikoisia veijareita. Pienestä koostaan huolimatta ne herättävät monissa ihmisissä hysteerisiä pelontunteita. Mutta ei siinä kaikki: todellisuudessa mehiläiset osaavat myös puhua, ajaa miniatyyriautoilla ja käydä päivätöissä. Näin ainakin Mehiläisen elokuvan (eng. Bee Movie) perusteella.

Vaikka filmiä ei missään nimessä animaatioelokuvien uutena merkkipaaluna voikaan pitää, sisältää se viihdyttävän kevytmielistä pohdintaa siitä, mitä tapahtuisi jos mehiläiset rupeaisivat puhumaan ja vaatimaan oikeuksiaan tuottamaansa hunajaan. Seuraukset ovat kauaskantoisemmat kuin ensituntumalta voisi olettaa.

Tarinan tähtenä pörrää muuan Barry B. Benson, joka menee ja ihastuu hyönteisten tunteita kunnioittavaan floristineitoon, Vanessaan. Kaksikon hupaisasta dialogista muodostuu yksi elokuvan kantavista voimista. Samalla siihen liittyy kuitenkin myös eräs elokuvaan pohjautuvan pelin heikkouksista.

Pelissä suuri osa tärkeää dialogia nimittäin on leikattu pois. Ongelma on sen laatuinen, että elokuva pitää käytännössä olla katsottuna, jos juonessa haluaisi pysyä mukana. Välillä elokuvan katsonutkin joutuu pysähtymään miettimään, mistä juuri kuvioihin ilmaantunut hahmo pöllähti.

Hyppyjä juonikappaleiden välillä tasoitetaan johdannoilla, joissa Barry käy tapahtumien jälkipyykkiä TV-haastattelussa. Varsinainen peli koetaan siis haastattelun mukaan etenevänä takautumana. Ratkaisulla on helppo selittää pieniä muutoksia, joilla tapahtumat on saatu veistettyä paremmin peliin sopiviksi, mutta juonen punaisen langan katkeilu kiusaa ikävästi pelimotivaatiota.

Hetkittäin kuin elokuvaa pelaisi

Toisaalta paikka paikoin tekijät ovat tavoittaneet elokuvan tunnelman hämmentävän tarkasti. Mieleen jäi erityisesti Barryn ensimmäinen lento pesän ulkopuolella, jonka aikana monesti tuli mietittyä pelaavansa interaktiivista animaatioelokuvaa. Värikäs visuaalinen toteutus yllättää hieman viimeistelemättömästä kuvanpäivityksestä huolimatta, eikä ääninäyttely jää juurikaan elokuvan tasosta. Kun vielä jotkut kohtaukset ovat lähes peilikuvia lähdemateriaalistaan, Bee Movie Game tuntuu kohoavan lisenssipelien parempaan keskikastiin.

Sen se jättää kuitenkin tekemättä. Pitemmän päälle yksinkertainen pelimekaniikka ei kannattele kokonaisuutta, kun vaihtelua on niukasti. Pesän ulkopuolella liikutaan liian usein raiteilla reagoimalla vain ruudulle ilmaantuviin näppäinkomentoihin. Vapaammillaankin pelaaminen on lähinnä Barryä seuraavan sateen välttelyä poukkoilemalla suojasta toiseen, mikä aina ennen pitkää johtaa seuraavan kohtauksen käynnistävään maaliin. Paikoin kyllä pysähdytään kukkapenkkiin pölytyspuuhiin tai käydään pienimuotoista ilmataistelua ilkeitä ötököitä vastaan, mutta armelias automaattitähtäys tekee molemmista puuhista pelkkää liipaisimien puristelua.

Miksi Barry ei viihtynyt kotona?

Pelillä on tietysti toinenkin puolensa: se mitä pesän sisällä tapahtuu. Siellä Barry ei ole sadepisaroiden välissä tanssiva slow-mo-hurjapää, vaan tavallinen työläinen, jonka tehtävänä on puurtaa arjen askareissa minkä käsistään ehtii. Pesä on kuin pikku GTA autoineen ja jalankulkijoineen. Ympäristöstä puuttuvat kuitenkin kiinnostavat vuorovaikutussuhteet, sillä pelaaja voi lähinnä moikkalla vastaantulijoita ja kaahailla lyhtypylväitä nurin. Työtehtävät on toteutettu helpoin minipelein, jotka ovat ikävä kyllä nähty jo ensimmäisen työpäivän jälkeen.

Mikä askareista tekee ärsyttäviä, on niiden tapa venyttää töiden kestoa päivä päivältä, ikään kuin vaikeustasoa nostaakseen. Siinä missä ensimmäisenä päivänä korjataan näpyttelyminipelillä yksi auto, muutaman päivän jälkeen korjattavaa on jonoksi asti. Kun aluksi riittää kymmenen putoavan hunajakennon kaappaaminen, myöhemmin kennoja pitäisi napata vaikkapa 50. Kuin oikein koetellakseen pelaajan kestävyyttä, niitä töitähän myös tehdään, sillä seuraavaan juonikappaleeseen ei ole lentäminen ennen töiden valmistumista.

On hieman sääli törkätä pelille keskivertoa heikompi arvosana, koska siinä olisi ollut potentiaalia erittäin päteväksikin koko perheen lisenssipeliksi. Sisältö ei vain kanna paria ensimmäistä tuntia pidemmälle. Edes suppeat kaksinpelimahdollisuudet eivät onnistu tuotetta pelastamaan, ellei joku olisi sitten aivan erityisen ihastunut minipeleihin. Omassa hyllyssäni mehiläisen peli jää hämähäkinseitin armoille.

Galleria: 

Kommentit

Sopiskohan tämä peli miten pienille junioireille vaikeustason ja sisällön puolesta?

Jos lokalisoinnin puute ei ole ongelma, niin ehkä Bee Movien parissa ipanat saisivat aikaansa kulutettua. Se kuitenkin riippuu vähän lasten pelitottumuksista. Jotkut eivät esim. pidä reaktiopohjaisesta pelimekaniikasta, ja sitä tässä on paljon (paina X, paina Y, käännä vasemmalle jne.) Kovin paljon kummoisempia lasten pelejä Xboxilta ei ikävä kyllä löydy. Raren alkuperäinen Viva Piñata olisi oma suosikkini koko perheen peleistä, mutta ymmärrän kyllä, ettei se kaikille sovi. Lisäksi se on itse asiassa paljon monimutkaisempi kuin ulkokuori antaa ymmärtää.

Viva Pinata meiltä jo löytyy. Ajattelin myös tuota party animalsia hankkia kun on sopivan helppo kuulema.. Mutta tuo reaktiohomma tässä pelissä kuulostaa ikävältä. Ei ole vielä niin paljon taitoa tuolla meidän vanhemmalla tytöllä, että selviäisi tuommoisista. Pitäis sitten iskän pelata reaktio-osuudet. Lego Star Wars on ollut kovassa suosiossa myös (vaikka onkin aivan liian vaikea, mutta spaceportilla hän tykkää pomppia jedimiekka kädessä voltteja :) )

Jos hakee helpohkoa peliä, tuo TMNT on aika iisi. Toisaalta peli sisältää kyllä aika paljon äkkikuolemakohtia, eikä pelistä ole taitavammalle pelaajalle iloa muutamaa tuntia pidempään. Vaikeustasosta kertoo jotain, että kuoleman koittaessa taistelussa pelihahmo herää henkiin hieman nappulaa rämppäämällä. Pelimekaniikka ei kovinkaan monimutkainen ole.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli myyntiversio, jonka toimitti arvosteltavaksi Activision.