Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Cars

Kahdessakymmenessä vuodessa Pixar on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa yhtenä maailman laadukkaimmista animaatioelokuvataloista. Elokuvahistorian ensimmäisellä kokopitkällä tietokoneanimaatioelokuvalla "Toy Story" vuonna 1995 katsojat ja kriitikot hurmannut ryhmä on sittemmin onnistunut julkaisemaan ison nipun aikuisille tehtyjä lastenelokuvia. Monsterit OY, Nemoa Etsimässä ja kerrassaan loistava Ihmeperhe ovat pitäneet huolen siitä, että Pixarin seuraavaan elokuvaan on aina kohdistunut suuremmat odotukset kuin koskaan aiemmin.

Pixarin uusin, Cars, kertoo nuoresta aloittelevasta kilpa-autosta Lightning McQueenista, joka heti tulokaskaudellaan on tiukasti kiinni Piston Cupissa, elokuvan autourheilumaailman halutuimmassa palkinnossa. Matkalla kauden päätöskilpailuun Los Angelesissa Lightningin kuljetusrekka torkahtaa, jolloin sankarimme lipsahtaa kyydistä ja päätyy erinäisten sattumusten seurauksena Radiator Springsin pikkukaupunkiin asfalttihommiin. Tuppukyläidylliä ja kasvutarinaa pursuilevan tarinan päätteeksi paha saa palkkansa, ystävyys voittaa kaiken ja Lightning ymmärtää lojaalisuuden merkityksen. Elokuvalle neljä ja puoli tähteä.

Ka-Chow!

Toisin kuin niin usein lisenssiviritelmissä, Carsissa ei ole tuttua tarinaa käännetty epäonnistuneeksi peliksi. Carsin PS2-inkarnaatiossa jatketaan siitä, mihin elokuvassa jäätiin. Lightning on asettunut asumaan Radiator Springsiin ja uusi kilpailukausi on lähestymässä. Heti kättelyssä pelaaja heitetään päähenkilöauton ohjaimiin kisaamaan paikallisessa Grand Prix'ssa. Kilpailu osoittautuukin pelkäksi uneksi, mutta Lightningin tyttöystävä (hemaiseva Porsche Carreran näköinen Sally) toteaa tämän osoittavan, että sankarimme on aika alkaa valmistautua tulevaan kauteen.

Pelin aikana Lightning ajelee kaupungin lähiympäristössä etsimässä erilaista tekemistä. Tehtävät näkyvät ruudulla ilmassa heiluvana lippuna ja maahan piirrettynä pisteenä, jollaisen kohdalle ajettua painetaan neliötä, mikä sitten käynnistää tarinaan liittyvän animaation ja itse tehtävän. Tehtävät vaihtelevat ajoharjoituksista tienvarsille unohtuneiden renkaiden keräämiseen tai hurjista kilpailuista öiseen traktorinkaatamiseen. Välivideoissa - kuten koko pelissä - ääninäyttelijöinä ovat samat tyypit kuin elokuvassa. Owen Wilson, Paul Newman ja Michael Keaton ilahduttavat siis myös interaktiivisen viihteen kuluttajia.

Peet-stop!

Noin kahdeksan tunnin mittainen peli on jaettu lukuihin, joita on viisi tai kolme riippuen siitä, onko tarinaksi valittu aikuisille tarkoitettu täysimittainen versio vai lasten kompaktimpi malli. Jokaisen luvun myötä Radiator Springsin ja lähitienoiden kartalle ilmestyy uusia tehtäviä, joita voi suorittaa vapaasti haluamassaan järjestyksessä ja myös myöhemmin uudestaan. Luvusta toiseen siirrytään ajamalla Piston Cupin osakilpailussa kolmen parhaan joukkoon, loppuvaiheen tehtävissä etenemiseen vaaditaan jo voitto. Osakilpailuun taas pääsee osallistumaan vasta, kun on suorittanut tarpeeksi monta tehtävää.

Osakilpailut ovat pelin yksitoikkoisinta antia: kaksitoista kierrosta ovaalinmuotoista rataa. Jokaiseen kisaan kuuluu tasan yksi renkaidenvaihto, joka tarjoaa hyvän syyn pikku minipelille. Näissä minipeleissä italialaisvalmisteinen hallitrukki Guido tankkaa Lightningin, vaihtaa renkaat ja puhdistaa tuulilasin. Kukin vaihe suoritetaan joko naputtelemalla nopeasti yhtä tai kahta nappia, painamalla viittä nappia ruudulla näytetyssä järjestyksessä tai kieputtelemalla analogiohjaimia johonkin suuntaan. Lopputuloksena Lightning on usein noussut varikkopysähdyksensä aikana pari-kolme sijaa tai sitten ei. Muuten kärkiautojen kiinniottaminen onkin melkoista tuskaa.

Who's bad? I'm bad!

Cars on aivan älyttömän helppo peli. Vain muutamaa tehtävistä täytyy yrittää useammin kuin kerran, ja nämäkin ovat niitä, jotka vievät tarinaa eteenpäin vähiten. Poikkeuksena ovat Grand Prix't, joissa menestyäkseen täytyy vain ajaa kovaa, mutta kovempaa ajamiseen ei ole oikeastaan mitään muuta keinoa kuin pitää rastinappi painettuna pohjaan ja toivoa sen riittävän. Kaikissa muissa kilpailuissa (joita kotikylän laitamilla riittää) haastetta on tuskin nimeksi, varsinkin sen jälkeen, kun Fillmoren orgaanisen polttoaineen jalostamosta irtoaa käyttöön ensimmäinen Boost-tankki.

Helppous ei kuitenkaan ole suuri synti, sillä nätit maisemat ja riittävän kiinnostava tarina pitävät huolen siitä, että pelaaminen ei muutu missään vaiheessa ylipääsemättömän puuduttavaksi. Laadukas ääninäyttely ja leppoisa huumori auttavat tietysti myös. Vaikka tehtävissä ei olekaan vaihtelua mitenkään mainitsemisen arvoisesti, eivät nekään ala toistaa itseään liiallisesti, sillä pelin tosiaan pystyy läpäisemään parissa illassa.

I am no Ferrari

Kaiken hauskuuden vastapainoksi Cars-pelissä on omat ongelmansa. Ensinnäkin minkäänlaista automaattista tallennusta ei peliin ole suunniteltu, sen sijaan jokaisen tehtävän päätteeksi läväytetään ruutuun kysymys, että "tallennetaanko nyt, oletko varma, oletko ihan varma?" Muistikortille kirjoittaminen vie aikaa ja moninkertaiset varmistukset - halusi pelaaja sitten tallentaa tai olla tallentamatta - ärsyttävät.

Oletettavasti suunnistusta avittamaan tarkoitettu kartta on lähes hyödytön, sillä se ei näytä pelaajan sijaintia, eikä siinä voi asettaa minkäänlaisia suunnistuspisteitä. Vanhojen tehtävien suorituspisteelle kyllä pääsee hyppäämään nappia painamalla, mutta uusimmat tehtävät täytyy löytää itse. Hankaluuksia tästä seuraa erityisesti, kun yrittää suunnistaa Wheel Well -motellin ja Radiator Springsin pitkänpuoleista välimatkaa. Ajelua piristämään maastoon on ripoteltu erilaista sälää, jota keräämällä kartutetaan pistetiliä. Pisteillä voi ostaa bonusmateriaalia, kuten videopätkiä Cars-elokuvasta ja konseptitaidetta.

Vapaamuotoinen ajelu pitkin poikin aavikkoa tuntui kovasti viehättävän ainakin nelivuotiasta veljenpoikaani, enkä itse kolmekymmentä vuotta vanhempana ollut pelin vetovoimalle immuuni. Lasten mahdollisuutta nauttia kokemuksesta voisi ehkä parantaa puheosuuksien suomentaminen, vaikka kirkas värimaailma ja vauhdin huuma kyllä paikkasivat kielitaidolliset esteet. Pixarin lumoa on hieroutunut tähän tuotokseen sen verran, että seurauksena on pienine puutteineenkin ihan kelpo paketti.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi