Maan alla lymyilevät skorpioni ja tarantula saavat uutta ihmeteltävää vastaan tulevien varaanien ja käärmeiden ohella, kun pinnan päältä kuuluu kahden ihmisolion keskustelua ja lapion kaivuuta. Kahden miekkosen salaisuus valkenee hiljalleen, kun Deadly Creatures antaa pelaajalle mahdollisuuden ohjata ensiksi mainittuja päähenkilöitä läpi pienten luolien ja erämaan vaarojen.

Pieni suuri seikkailu

Deadly Creatures todellakin antaa pelaajan ohjattavaksi skorpionin ja tarantulan, joiden seikkailut koostuvat pääpiirteissään pienempien vastustajien nujertamisesta monipuolisen liikevalikoiman avulla. Matkan aikana kerätään energiaa syöpöttelemällä muun muassa heinäsirkkoja ja toukkia. Kenttien lopussa odottaa pomotappelu isompia otuksia vastaan. Näissä vaaditaan kekseliäisyyttä ja loogista päättelykykyä enemmänkin. Kolmea vaikeustasoa voi vaihdella vaikkapa tallennuspisteestä seuraavan kerran jatkettaessa, joten liian vaikeita osioita voi kokeilla uudestaan helpommassa tilassa. Erityisesti loppupuolen pomotappeluissa saattaa tällaiselle tulla tarvetta. Väliajoin eteen putkahtavat tehtävät tulee suorittaa aikarajan puitteissa, mutta niiden epäonnistuminen ei vaikuta kuin lopulliseen pistemäärään.

Maanalainen seikkailu vaikuttaa parin ensimmäisen kentän ajan pelottavan tylsältä tapaukselta, sillä ennakko-odotukset ja -asetelmat antavat kuitenkin aihetta odottaa varsin omaperäistä ja mielenkiintoista toimintaseikkailun tapaista. Vaikka skorpionin ja tarantulan liikkeisiin on varattu hatunnoston arvoinen määrä mahdollisuuksia, ei vaihtelua tunnu syntyvän tarpeeksi muusta sisällöstä innostumiseen. Kun ihmisten ympärille koostuva sivujuonne alkaa avautua, ampaisee peli aivan uusille kierroksille.

Deadly Creaturesin taustalla kulkevan yksinkertaisen tehokkaan tarinan asteittainen esitteleminen on minimalistisuudessaan tyylikäs ratkaisu. Aluksi juonesta saa kiinni maan päältä kantautuvien äänien avulla ja pidemmälle päästessään pelaajalle tarjoutuu mahdollisuuksia nähdä synkät tapahtumat aitiopaikalta eli kuolettavien ötököiden näkökulmasta. Lopussa kaikki osaset kietoutuvat toisiinsa. Vaikka loppuratkaisu tuntuukin hiukan hätiköidyltä, on sille vankat perusteensa kontekstissa.

Kahden vuoden kehityksen hedelmät

Rainbow Studios aloitti Deadly Creaturesin kehittämisen jo ennen kuin pelistudio oli saanut käsiinsä edes Wiimoten ja ymmärtänyt mitä sillä voidaan tehdä. Kehittäjät odottivat monien muiden tapaan Wiimotelta sellaisia ominaisuuksia, joita voidaan vasta nyt nähdä MotionPlusin ja myöhemmin vielä muiden konsoleiden liikkeentunnistusratkaisujen myötä. Tästä huolimatta kehittäjät ovat löytäneet oikean tien kontrollien saralla.

Skorpionin ja lintuhämähäkin ohjaaminen on vaivatonta kauraa Nunchukin tatilla, mutta lukuisat taisteluliikkeet, hypyt, seitin sylkäiseminen, syöksyt ja sen sellaiset eivät parissa minuutissa avaudu. Wiin ohjainten ominaisuuksille on löydetty käyttöä liikkeentunnistuksesta infrapunatähtäykseen, eivätkä kehittäjät ole päästäneet itseään helpolla silläkään saralla.

Graafisesti Deadly Creatures on näyttävä tapaus, poislukien onneksi vähäisiksi jäävät ruudunpäivityksen ongelmat. Ötökät liikkuvat onnistuneen animoinnin ansiosta uskottavasti, karvoitus ja muu ulkoasu aiheuttaa yksityiskohtaisuudellaan paikoittaista raapimista ja Sonoran aavikko hehkuu kaikessa karussa kauneudessaan. Tyylitajullaan Deadly Creatures näyttää kalkkarokäärmeen munat useimmille yrittäjille. Äänimaailma tekee parhaansa hermostuttavalla taustamusiikillaan ja kylmäävillä erikoistehosteillaan luodakseen jännittyneen tunnelman klaustrofobisessa ympäristössä. Ihmisäänistä vastaa katu-uskottava kaksikko Dennis Hopper ja Billy Bob Thornton, joiden karisma paistaa läpi komeasti sinänsä melko vähäiseksi jäävässä ääninäyttelyssä.

Onnistunut riski

Onnistuneista ratkaisuistaan huolimatta Deadly Creatures ei maailmoja mullista, mutta sisältö näyttää monin paikoin mallikasta esimerkkiä Wiille omistautumisesta ja riskien ottamisesta, joita jatko-osien täyttämään konsolipelien valikoimaan toivoisi huomattavasti lisää. Rainbow Studiosilta ei todennäköisesti toista Deadly Creaturesia nähdä heikon myynnin takia, mutta toivottavasti sen kehityksestä opittuja apuja käytetään THQ:n katalogissa lähitulevaisuudessa.

Araknofobisille ja muille ötökkäkammoisille Deadly Creaturesia ei voi suositella, mutta uudenlaista ja omaperäistä laatupeliä kaipaavien kahdeksanjalkaisten ystävien kannattaa peliin tutustua.