Virtua Tennis 2009

Uutta suoleen

Meikäläisellä on putki päällä. Keskivertoa kehnompien pelien kanssa siis. Taidan olla täällä KonsoliFIN:ssä henkilö, joka on päässyt ahkerimmin käyttämään uuden tähtiasteikon himmeintä päätä. Tilastoja seuraamalla ilmenee, että omista teksteistä kolmasosalle on napsahtanut kahden staran arvosana tai alle. Viimeisimpänä taklasin Superstars V8 Racing -pyllyilyn, joka kirvoitti kommentteja liiallisesta helläkätisyydestäni. Yllättävästi teksti oli jonkun mielestä turhankin lempeää kyseisen julkaisun laatuun ja loppupisteytykseen nähden. Lienee selvää, että kansa haluaa kunnon tylytyksen. Saamanne pitää!

Mestauslavalle joutuu tänä murheen päivänä Segan kustantama pallottelusarja Virtua Tennis, joka on ehtinyt vasta toiseen osaansa sukupolvemme konsoleilla. Alkuasetelmat eivät tälle 09-vuosipäivitykselle ole kovin suotuisat, sillä Esa Mäkijärvi kuittasi PS3-version kommenteilla: "Muutoksia ei tapahdu tarpeeksi, oikeastaan ei juuri lainkaan." Lisätäänpä tähän raatelukynsiään teroitteleva arvostelija sekä epäluuloisuus siitä, olivatko pleikkapuolen rosoiset ruutukaappaukset Wii-versiosta. Vírtua Tennis 2009:n eväillä ei KFIN-rintamalla pitkälle porskuteta, mutta pitäähän jokaiselle antaa mahdollisuus esiintyä parrasvaloissa – ennen kuin kyvytön tähdenlento kiskaistaan ulos lavalta lentävien tomaattien ja herjojen saattelemana.

Mailat laukkuun ja pallot perään

Sama peli uusissa kansissa, se jos mikä saa arvostelijan niskakarvat pystyyn. Käytännössä en pistä pahaksi, mikäli lähdemateriaali on aivan loistavaa viihdettä, ja jatko-osa vastaavasti tarjoilee lisää sitä samaa. Tämä lausehan toteutuu esimerkiksi Microsoftin lippulaiva Halo 3:n kohdalla. Virtua Tennis 2009 on vähän eri kaliiberia, jolloin Copypaste-mentaliteetti ei innosta. En pysty keksimään mitään syytä, miksi edes tennisfanittajan pitäisi ostaa VT:n nuorin vesa. Peli on aivan identtinen edeltäjiinsä nähden. Olisi mielenkiintoista tehdä sokkotesti viimeisimpien Virtua Tennisten kanssa ja arpoa vuosimallimerkintöjä kohdilleen. Tämän olisin ehkä toteuttanutkin, ellei Top Spin -sarja olisi toisen osansa myötä kolannut SEGAn levykkeet suoraan jorpakkoon. VT 2009 on sukupolven tökeröin vuosipäivitys, ja se on oman boxitaustani huomioiden painava syytös.

Pelattavuus on tottakai pysynyt samana jo vuodesta toiseen. Tenniksen hienoudet on syrjäytetty arcadehenkisen lätkinnän tieltä. Kierrelyönnit eivät vaikuta käytännössä mihinkään, ja aloittelija pärjää parhaiten pelkkää peruslyöntiä takomalla. Pallorallit sisältävät syötön, vastaanoton ja kentän poikki sipaistavia poikkilyöntejä(krossi), kunnes tietokone aavistaa väärään kulmaan tai pelaaja nakkaa ohjaimen seinään. Tennispelien kohdalla on tapahtumassa identtinen ilmiö verraten virtuaaliskeittauksen maailmaan: Top Spin 3 teki saman kuin ensimmäinen Skate "Flick'it"-kontrolleineen eli muutti ohjausta radikaalisti aidompaan suuntaan. Tälloin haluttu oikea suoritus saavutetaan oikeanlaisella "touchilla" satunnaisen näppäilyn sijaan.

0 - 45

Kuten sanonta kuuluu; ei ole mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Virtua Tenniksessä se hyvä on kylläkin vain kohtalaista tasoa, ja siihen lokeroon kuuluvat lukuisat minipelit. Nämä suupalat yhdistävät perinteistä pallottelua ja puhdasta hauskanpitoa varsin mallikkaasti. Ja mikä parasta, kaverin voi värvätä mukaan hassutteluun. Uramoodi ei ole sekään varsinaisesti huono kokonaisuus – mitä nyt tylsä. Pelataan matseja, jotta päästäisiin pelaamaan vielä vaikeampia matseja. Välillä ostetaan asusteita ja mailoja. World Touria jaksaa pelata lähinnä mielenkiintoisen verkkopeli-integraation takia, jossa päästään haastaamaan muita verkkopelaajia omalla hahmolla. Loistava idea, joka vesittyy käytännön ongelmiin; nettipelin vanhat bugit tekevät paluun. Tällä kertaa tarjoillaan ilmaan jähmettyvää palloa, milloinka tenniskilvoittelu vaihtuu hermoja koettelevaan "Kumpi poistuu pelistä ensimmäisenä ja ottaa itselleen tappion" -trilleriin.

Aiempaan viittaukseen ruutukaappauksista ja ulkoasun terävyydestä palatakseni täytyy ikävä kyllä myöntää, että metsään mennään myös visuaalisella puolella. Pelaajaa valittaessa nähdään komeita kuvia staroista pelin tiimellyksessä, vaan kentälle siirryttäessä pelimoottorin luoma rujo vastine vaikkapa häikäisevästä Maria Sharapovasta romuttaa fiilistä. Sveitsiläinen palloguru Roger Federer on sentään aidomman näköinen. Yleisilmeeltään grafiikka muistuttaa vanhan Xboxin tasoa, ja animaatio on todella kankeaa. Tyypit kyllä kurottavat (onneksi se VirtuaTennis 3:a rasittanut jatkuva heittäytyminen on poistettu) pallon perään, mutta liikkeet ovat konemaisia kineettisen energian puuttuessa kokonaan.

Jos olet simulaatioiden ystävä ja pidät realismista massakentillä, niin suosittelen epäröimättä Top Spin 3:a kokoelmaasi. Arcademaisemman läiminnän kannattajille Virtua Tennis 3 tarjoaa prikulleen saman pelikokemuksen kuin tämä uusin vuosimalli 09. Hintalappukin on vanhemmassa pelissä lomapakkoystävällisempi.

Galleria: 

Kommentit

Ai ai, kyllä vieläkin vähän liian kiltillä linjalla mennään... no ei nyt sentään. :)
Kyllä nämä nykypäivän tennispelit ovat ehdottomasti Top Spin 3 ja Wiin Grand Slam Tennis. (tai joku sen niminen, en nyt ihan muista.)

@ Joohanh:
"... ja Wiin Grand Slam Tennis. (tai joku sen niminen, en nyt ihan muista)"

Sepä se,
Kastle ainakin tykkäili. Revikka löytyy tästä:
http://www.konsolifin.net/nintendo/arvostelut/472/

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi