EA:n Fifa-sarjaa on tehty vuodesta -94, jolloinka pelin ensimmäinen installaatio näki päivänvalonsa Sega Megadrivella. Hyvä grafiikka ja kehno pelattavuus-arvioilla silloinen Fifa -94 esikastettiin. Vuosia on tästä ajasta menty eteenpäin, pelialustoja tullut lisää ja numeroluku FIFA-nimen perässä kasvanut, mutta sama arvio on leimannut EA:n jalkapallotuotosta vuodesta toiseen: peli näyttää hyvältä, mutta pelattavuus ei ole paras mahdollinen. Kilpailu on myöskin koventunut huomattavasti edellisvuosikymmenestä PES, TIF ja ISS-sarjojen myötä. Enää ei riitä, että virtuaalifutis näyttää David Bechamille, vaan virtuaalifutiksen on myös pelattava kuin David Beckham! Vaatimustaso on siis noussut hurjasti ja nyt testipenkissä Xboxin FIFA 2003 yrittää sitä, mihin ei ole koskaan aiemmin yltänyt, hyvään pelattavuuteen. Lopputulos ei ole kymmentä pistettä, mutta papukaijamerkin arvoinen kuitenkin.

Vuosipäivityksen antia

Peli käsittää vakuuttavat 10 000 aitoa pelaajaa, 15 virallista liigaa seuraavista maista: Itävalta, Belgia, Brasilia, Tanska, Englanti, Ranska, Saksa, Italia, Korea, USA, Norja, Skotlanti, Espanja, Ruotsi ja Sveitsi. Tämän lisäksi Rest Of The World -liiga, jossa pelaa sekalainen joukko kansainvälisiä joukkueita maista, joiden liigat eivät kuulu FIFA 2003:n liiga-arkistoon (mm. Sparta Praha Tsekeistä, Ajax ja Feyenoord Hollannista, Boavista ja Benfica Portugalista, Galatasaray Turkista jne.) Maajoukkueita löytyy niin ikään runsaasti, mutta muutamien maiden puuttuminen saattaa harmittaa fanaattisimpia jalkapallon ystäviä. Hollannin puuttuminen on näistä pahin. Samoin Romanian, Bulgarian, Tsekkien, ja ehkäpä myös Japaninkin läsnäoloa olisi kaivannut mukaan piristämään maajoukkuevalikoimaa. Suomi onneksi löytyy ja se varmasti ilahduttaa monia kotifutaajia. Joukkueita kokonaisuudessaan noin 350. Stadioneitakin 25 sisältäen mm. Old Traffordin, Nou Campin, Anfieldin, San Siron ja monen muun kuuluisan stadionin.

Ystävyysottelu, Kausi, Turnaus (5 eri cup-haastetta + custom) sekä Seuramestaruus (18 seuraa pelaavat toisiaan vastaan koti-/vierasottelun, joista 8 seuraa pääsee pudotuspelikierrokselle ja tästä kahden erän kautta selviää finalistit) tarjoavat FIFA 2003:n suht monipuoliset pelitilat. Kunnollinen MM-sarja tosin puuttuu, mutta vastaavantyylisiä turnauksia pystyy onneksi tekemään. FIFA 2003 antaa pelaajan säätää kaikkia perusotteluasetuksia vaikeustasosta ja pelinopeuden säädöistä, aina puoliajan pituuksiin sekä ääni/kamera-asetuksiin asti. Peliruudun saa näkyviin myös täysin ilman mitään ylimääräisiä mittareita/osoittimia tai vastaavasti täyteen niitä, riippuen omasta "simulaatiohakuisuudesta".

Tähtipelaajat on päivitetty taitojen lisäksi myös ulkonäöllisesti ja nämä tunnistaakin helposti pelaajien joukosta. David Beckham, Roberto Carlos, Kluivert, David Seaman, Edgar Davids, Zinedine Zidane, Olivier Kahn, Ljungberg, Figo ja muut pallosankarit ovat mainiosti mallinnetut. Litmasen Jarilla oli tosin erikoiset riippahiukset otsallaan ja ruskea hiusväritys...noh, muotihan kulkee aina edellä aikaansa...

Pää kääntyy ja jalka taipuu

EA on tehnyt viisaan päätöksen muuttaessaan täysin kokonaispallonhallinnan sekä itse pallon fysiikan. Nyt pelaaminen tuntuu pallon kuljettamiselle, liikuttamiselle ja siirtämiselle, eikä vain pallo liimattuna jalkaan-tarpomiselle. Peliväline toisinsanoen "elää" pelaajan juostessa, reagoiden jokaiseen juoksuliikkeeseen. Pallo myöskin reagoi eri tavalla täydessä juoksussa olevan pelaajan syöttöihin, potkuihin ja suunnanmuutoksiin kuin rauhallisesti etenemällä liikkuvan pelaajan toimiin. Animaatioissa on tapahtunut hurja parannus ja mm. demoa seuratessa huomaa hyvin pelaajien realistista ja sulavaa liikkumista. Syöttöjen animaatiot yhdistettynä pelaajan liikkeeseen ovat tehty todella tyylikkäästi antaen tuikitavalliselle syötöllekin aidon tuntuman. Liikkuessaankin pelaaja mallailee pyöreätä nahkakuulaa puolelta toiselle sisä- ja ulkosyrjälle, riippuen siitä mihin suuntaan on menossa.

Kovassa juoksussa huomaa myös pelaajien realistisen fysiikanmallintamisen kehityksen: täydestä vauhdista suunnanmuutokset näkyvät pelaajan "painosiirtymänä" menosuuntaan nurmella, ja näin erilaiset sprintit äkkikäännöksineen ja maalille päin kaartamisineen ovat tyylikästä katseltavaa. Myös potkun jälkeiseen liikeanimointiin on nähty vaivaa ja esimerkiksi kovasta vauhdista yhtäkkiä sivullepäin potkaiseva pelaaja heittää realistisesti kuperkeikan takaperin tai korjaa tasapainoaan rajusti menosuuntaan. Maalivahdeilla on niinikään kattava animaatiovalikoima venytyksineen, nyrkkeilyineen, heittäytymisineen, refleksitorjuntoineen, peittämisineen ja haparointeineen. Monipuoliset maalivahtianimaatiot tuovatkin lisäkipinää maalintekoyrityksiin.

Vaikkakin animaatiot ovat tehty erinomaisen sulavaksi ja niitä löytyy runsaasti, taklaustilanne-animoinnissa on säästelty. Pelaaja kaatuu vain kahdella tavalla: joko sivuttain tai sukeltamalla. Samoin pallonriistoreaktioita ja kaksinkamppailu-animaatioita olisi voinut olla enemmän. Kokonaisuutena animointi on kuitenkin erinomaista laatujälkeä EA Sportsilta.

Saanko potkut?

Animointi itsessään ei vielä riitä tekemään peliä. Se tärkein eli pelattavuus, tekoäly ja kontrollit vievät pelin joko suohon tai nostavat taivaan porteille, Fifa 2003 tasapainottelee näiden kahden välillä. Kontrollit toimivat napakasti Xboxin ohjaimella, joskin pelaajien realistisesta liikkumisanimaatiosta johtuen, ei samalla millisekunnilla. Pelissä on myös "ennakoiva käskyjen anto" kontrolleissa, eli mikäli pelaaja painaa ennakkoon toimintanappia ennenkuin esim. syöttöä vastaanottava pelaaja on vastaanottanut pallon, hän tekee tämän toiminnan heti saatuaan pelivälineen. Tämä antaa peliin nopeutta, mutta samalla sysää pelaajalle vastuun siitä ettei naputtele näppäimiä liian innokkaasti tiukoissa tilanteissa, jolloinka bitti-Ronaldo saattaakin tehdä pallollaan jotain aivan muuta mitä ohjaimen haltija olisi halunnut.

Syöttäminen (A-näppäin) on tehty "vapaaksi" eli voit kohdistaa syötön joko tietylle pelaajalle suoraan tai tyhjään tilaan, riippuen vasemman puoleisen liikkumistatin sijoituksesta. Keskitykset (X-näppäin) toimivat samalla periaatteella plus voimakkuuden voi säätää nappia pohjassa pitämällä. Potkut kohti maalia (B-näppäin) toimivat omalla alueella keskitystyyppisesti ja muuttuvat laukauksiksi keskikentän ylittyessä pelaajan taitotason mukaan. Puskut (Y-näppäin) toimivat ilmatilan herruutena siten, että tarkimmin juuri puskuun tähtäävä voittaa pääpallon, eli jos räpyttelee hyvissä ajoin Y-näppäintä ennenkuin pallo on otettavissa,häviää pääpallot varmasti. Läpiajo on toteutettu kahdella tavalla, Y-näppäin lähettää syöttötyylisen pallon joko halutun pelaajan edelle tai tyhjään tilaan. Y+L-liipaisinyhdistelmä tekee oikean läpiajon, jossa L-liipaisin aktivoi läpijuoksuun lähtevän pelaajan ja Y lähettää pallon matkaan.

Systeemi on toimiva, mutta vaatii harjoittelua oikean ajoituksen kanssa. Puolustavana pelaajana X-näppäin tekee liiukutaklauksen ja B-näppäin suorittaa pallollisen pelaajan häirintää, peittämistä ja katkopalloihin ennättämistä, onnistuminen riippuu kenttäpelaajan taitotasosta. Erinomaisena lisänä maalivahdeilla on nyt mahdollisuus juosta palloon kiinni esim. läpiajoissa. L-liipaisin "kuudentoista" rajalla pohjaan ja moke syksyy nahkakuulaa kohti. Vahinkopainalluksilla voi olla kohtalokas seuraus, joten tarkkana liipaisimen kanssa pitää olla. Rajaheitot ja rankkarit toimivat sujuvasti kummatkin.

Vapaapotkut onkin sitten tehty erityismaininnan arvoisesti. Maalikehikoiden väliin ilmestyy tähtäin, josta valitaan osumakohde pallolle. Vasemmalla alanurkassa on pallomallin kuva, jonka pientä "tähtäintä" vapaasti siirtämällä saa aikaan halutun kierteen. Kokonaisuuden onnistuminen riippuu laukauksen tarkkuudesta ja tämä tapahtuu laukaisumittarin avulla, joka on niin ikään vasemmassa alanurkassa. Mittarissa edestakaisin heiluva valkoinen "target"-viiva pitää saada pienelle vihreälle alueella laukaisumittarissa, jonka paikka muuttuu aina laukaisua tehdessä ettei laukaisun tekemistä opi liian helposti. Mitä lähemmäksi viivan saat vihreää aluetta, sen varmemmin saat täydellisen lopputuloksen. Vastaavasti huono tähtäys saa aikaa harakoille menevän laakin. Vaparin onnistuminen riippuu luonnollisesti myös potkaisevan pelaajan taitotasosta.

Pienenä ekstrana EA on lisännyt "stressiominaisuuden" heilurimittariin, eli jos odottaa ja säätää liikaa osumakohtien kanssa, target-viiva alkaa hiljalleen lisätä vauhtia laukaisumittarissa ja näin ikäänkuin lisää stressiä jahkailevissa laukaisutilanteissa. Laukaisumittarisysteemi toimiikin varsin hyvin ja lisää vapareiden syvyyttä pelitilanteissa. Kulmapotkuissa käytetään samaa mittaria sillä erotuksella, että kierteen valitsin on poistettu ja kierre tulee automaattisesti. Itse olisin säästänyt kierrevalitsimen myös vapaapotkuihin tuomaan lisää taktista vapautta.

Kulmapotkuista päästäänkin FIFA2003:n selkeisiin pelillisiin ja taktisiin puutteisiin. Kulmureista tehdään todella harvoin maalia, johtuen pääpelin heikosta toteutuksesta pelissä. Kulmatilanteet päätyvätkin melkoisella varmuudella keskikentän puolelle tai maalivahdin hanskoihin. Ja silloin harvoin kuin pää osuu palloon, pusku on ponneton ja tilanne kuivuu kasaan. Pelikentän pääpallotilanteet ovat muutenkin suhteellisen vaisuja, eikä kovia ilmatilanteita koskaan saada aikaan pelaajien onnettomien puskujen takia. Suurin puute pelintekemisessä on normaali seinäsyöttö. Miten voi olla mahdollista että tämän taktisesti toimivan ja oikeassa jalkapallossa usein käytettävän etenemistapa on jätetty pelistä pois? Millään muulla tavalla ei onnistuneen seinäsyötön tuomaa etua pysty nykyisellä kontrollitavalla jäljentämään. Iso miinus tästä.

Uusi EA Sportsin kehittelemä oikean tatin "Vapaaohjaus"-kikkailu on pienen kritiikin alla sekin. Tämä sama ominaisuus on NBA Live ja NHL 2003-peleissä. Ominaisuuden toimivuutta näissä peleissä en ole testannut, mutta FIFA 2003:ssa tämä on kuitenkin vain puolittain mietitty. Kyseessä on eräänlainen harhautus-systeemi, jossa oikeaa tattia liikuttamalla pelaaja tekee harhautuksia tai juoksuspurtteja riippuen siitä, miten pelaaja on kääntyneenä pelissä. Tämä pelaajan asennosta riippuvainen harhautussysteemi on hankala käytännössä, sillä vinhastikin pyöriessä pelaajan pitäisi muistaa haluttu tatin harhautusliike suhteessa asentoon kentällä. Spurttirynnistys on onneksi helppo toteuttaa molempia tatteja kääntämällä samaan suuntaan. Muutamat tatin kikat ovat näyttäviä, vaan kokonaisuutena Vapaaohjaus-kontrollisysteemi olisi tarvinnut hiomista ollakseen todella hyödyllinen itse pelissä. Kenttäpelaajilta puuttuu myös kokonaiskuntomittari, josta voisi tarkistaa pelaajan kunnon ja reagoida siihen puoliajalla tai normaalilla peliajalla. Osasta pelaajista voi huomata pienen väsymisen, mutta tämä ei käy ilmi Joukkueen Hallinta-valikoista. Ominaisuus on Konamin Pro Evolution Soccer -sarjan peruskauraa, muttei löydy FIFAsta... Not good.

Vaihtopuolella ja taktisissa säätämisessä puoliaikojen välillä FIFA 2003 on valovuoden Konamin PES-sarjaa jäljessä. Formaatiot, pelaajavaihdot ja kulma/rankkari/vapaapotkijat voi toki tehdä ja pelaajien pelipaikkaa vaihtaa, mutta Pro Evolution Soccer -tyylistä syvempää kustomointia yhden pelaajan roolin, pelityylin ja paikan valitsemista, ei Fifassa pysty tekemään. Hieman turhankin simppeli ja arcadehenkinen toteutus tärkeällä "fläppipöytä"-taktikoinnin alueella valikoissa. Pelaaja/formaatiomuutoksetkin pystyy vain yksi pelaaja kerrallaan tehdä(jälleen kahden pelaajan yhtäaikainen "PES-mukavuus" puuttuu). Positiivisena puolena valikoissa on kuitenkin tarkat statistiikat pelin kulusta mm. potkittujen pallojen määrästä ja myös niiden sijaintiin taktiikkataulun graafisella pelikentällä. Tämän lisäksi löytyy paljon muuta statistiikkaa pelitilanteista, joten aivan pelkistettyä ei tilastomateriaali ole. Peliohjaimen kustomointi ei ole mahdollista ja tämä on perusmoka. EA tarjoaa yhden kontrollivaihtoehdon ja olettaa että se käy kaikille. Onneksi kontrollit toimivat sellaisenaan hyvin, joten suurta vahinkoa ei tapahdu.

Teköäly saa sekä kehuja että moitteita. Nopealla tarkastelulla homma toimii hyvin ja pelaajat liikkuvat kentällä reagoiden liikkeeseen niin hyökkäys kuin puolustuspäässäkin. Maalivahdit torjuvat hyvin, eikä "helppoja paikkoja" ole. Astetta tarkempi läpileikkaus tekoälystä paljastaa, ettei osa pelaajista liiku kentällä lainkaan ja saattavat joissakin tapauksissa lähteä aivan väärään suuntaan mihin olisi toivonut. Mitään innovatiivisia kuvioita, juoksuja tai hämäyksiä on turha odottaa kanssapelaajilta, vaan tekoäly vaan luottaa siihen, että pelaaja käskyttää itse pelaajiaan tekoälyn tukiessa perusrutiinityyliin. Vaikeammilla vaikeustasoilla tekoälyä vastaan pelattaessa saa olla kuitenkin hyvin tarkkana, sillä AI tulee päälle aggressiivisesti ja hakee aktiivisesti pelaajan tekemiä virheitä. Pelibalanssi noin muuten on hyvä ja maalimäärät pysyvät maltillisina, mikä on tärkeä ja tervetullut uudistus Fifa-sarjassa.

Kakku on todellakin päältä kaunis

FIFA 2003:n Xbox-version visuaalinen anti on varsin vahva näyttö EA:n kyvystä tehdä virtuaalifutiksesta mahdollisimman suurta. Stadionit viheriöineen ovat tyylikkäästi toteutettuja kannattajajoukkojen lippujen liehuessa ja mainostaulujen vaihtuessa kenttien laidalla. Yksittäiset katsojat pystyy helposti bongaamaan katsomosta, vaikkei yksityiskohtia tarjoakaan. Yleisö on myös menossa mukana jä äityvät mesoamaan villisti nousemalla seisomaan heiluttaen käsiään ja viirejään. Ajoittain vessapaperirullat lentävät nauhana nurmelle ja komean näköiset soihdut palavat savuavina katsomossa tunnelmaa luoden. Pelaajat, kuten aiemmin todettua, ovat laadukkaasti tehdyt ja yksityiskohtaisia pelipaitoja sekä kapteenin nauhaa myöten. Sade-elementtikin on tehty luonnollisesti ja vaikkakaan ei ropise suoraan kentälle, niin luo hyvän vaikutelman sateisesta pelipäivästä huojuen realistisesti ja mattapintaisena.

Ennen peliä, taklauksien ja maalinedustilanteiden jälkeiset välianimaatiot ovat erinomainen lisä monipuolisten ja realististen reaktioiden ja liikkeiden muodossa, harmi vain että välianimaatiot nykivät ajoittain hieman. Itse peli ei onneksi nyi vaan ruudunpäivitys pysyy koko ajan hyvällä tasolla. Laajakuva-TV toimii mainiosti FIFA 2003:n kanssa ja peli tukee täysin 16:9-moodia. Hyvä. Oikeastaan ainoana visuaalisena selkeästi miinuspuolena voitaneen mainita maaliverkot, jotka ovat tehty merkillisen jäykiksi. Tulee maaliin sitten minkälainen kanuuna tahansa, verkot antavat huonosti periksi, tehden maaleista pliisun näköisiä. Verkkojen pitäisi helähtää kunnolla, antaen näyttävyyttä tehdylle maalille, nyt näin ei ole. Kokonaisuutena graafinen ja visuaalinen puoli on silti erinomaisessa kuosissa.

Äänet ovat pelin vakuuttavinta antia. Dolby Digital 5.1-ääni antaa ällistyttävän autenttisen äänimaailman pelaajan ympärille yleisön pauhatessa ja erilaisten tehosteiden antaessa lisäpontta pelitunnelmaan. Kannatushuudot, rumpusoitot, erilaiset torvet, taputukset ja muu katsojien "kuohunta" ja monipuolinen elämöinti on vakuuttavinta jälkeä. mitä futispelissä on tähän asti kuultu. Mm. Anfield Roadilla yleisö pauhaa: "Liverpool!, Liverpool!" rumpujen ja paikallisen kannatuslaulun saattelemana. Surround-puolelta kuuluu yksittäisiä kannatushuutoja, käskytyksiä sekä muuta elämöintiä lisäämään "sielläolon" tuntua ja korostamaan pelin autenttisuutta. Pelitilanteisiin yleisö reagoi voimalla, ja mikäli isäntäjoukkue pääsee maalialueelle, alkaa melkoinen mylvintä katsomossa. Vastaavasti vastustajan päästessä tekemään maalin pelaajan kotikentällä, on maalin jälkeen haudan hiljaista. Itse maalin jälkeen soisi kuuluvan yleisesti enemmän metakkaa. Yllättävän rauhallisesti kovan hyökkäysmetelin päätteeksi katsomo vastaanottaa tulleen maalin. Tämä on hieman erikoinen lipsahdus, kun kaikki muu audiopuoli on tehty liki täydellisyyttä hipovaksi.

Presentaatio on nykytyyliin kaupallinen: Valikoita selatessa mm. Antiloop: "In my Mind", Avril Lavigne: "Complicated" ja lukuisat muut huippuartistit pitävät huolen siitä, että jalka käy tyylikkäästi myös "off-game". Kommentaattoreina pelissä toimii John Motson, legendaarinen tv-selostaja avustajanaan vahvan skottiaksentin omaava Mark Lawrenson. Selostajapari toimii, joskin parivaljakoltakin löytyy erikoisia kommentteja, kuten: "Now, where is the ball going?"-kommentti tilanteessa, jossa pallo on tukevasti pelaajan jalassa. Osa ottaa nämä huumorilla ja toisia tämä saattaa jurppia suurestikin, mutta mitään isoja "typoja" selostajaparivaljakko ei kuitenkaan lauo.

Tolppaan kolahtaa

FIFA 2003 tarjoaa erinomaisen futispäivityksen tälle vuodelle, mikä on monelle varmasti yllätys ja suuri ihmetyksen aihe. Pelillisistä ja taktisista puutteistaan huolimatta FIFA 2003 on erittäin pelattava, viihdyttävä ja ennenkaikkea laadukas paketti, joka audiovisuaalisella puolellaan säväyttää varmasti jokaisen kokelaan. Peli toimii parhaiten kaksinpelinä ja kaveriporukassa instant-viihteenä ison television ja Dolby Digital-vahvistimen kera. Yksinpelinäkin peli toimii aikansa, mutta varsinkin hardcore-futaajat alkavat pidemmän päälle karsastaa pelin säätämisen ja tekoälyn puutteita. Jos FIFA 2004 uudistaa itseään yhtä paljon kuin FIFA 2003 uudisti nyt, on ensi vuodeksi odotettavissa todellinen hittipeli. Nykyiselläänkin FIFA 2003 on Xboxin ehdottomasti paras futispeli, ainakin niin kauan kun Konami panttaa PES-sarjaansa PS2:n puolella.

EA Sports on vuosien saatossa kehitellyt Euroopan suosituimmasta joukkueurheilulajista, eli jalkapallosta jos jonkinlaisia viritelmiä vaihtelevalla menestyksellä. Tämän vuoden painos on kovan haasteen edesssä kun Konami julkaisi hiljattain maailman parhaaksi jalkapallopeliksi kruunatun Pro Evolution Soccerin seuraajan. EA Sportsilla ollaan tiedostettu tämä ja kuunneltu itse pelaajien toiveita paikallaan junnaavan pelisarjan eteenpäin viemiseksi. Fifa 2003 sisältääkin monia tärkeitä uudistuksia, mutta ilmeisesti liian lyhyeksi jäänyt vuoden kehitysaika edellisversiosta ei ole mahdollistanut aivan kaiken korjaamista.

Ensimmäiseksi pelaajan huomio kiinnittyy edellisistä EA Sportsin peleistä tuttuun tapaan graafiseen loistoon. Kaikki on kauniimpaa, suurempaa ja mahtavampaa kuin ennen. Tarkkaavainen pelaaja bongaa tunnetuimmat pelaajat vaivatta, mutta aivan terävimmän kärjen takana on bittifutaajien ulkonäössä hieman hapuilua. Esimerkiksi Suomen Jari Litmanen näyttää kaikkea muuta kuin itseltään. Monition capturella toteutettu animointi on ottanut parin vuoden sisällä jättiharppauksen parempaan päin ja pelaajien liikkeet näyttävät nyt varsin luonnollisilta. Areenoita pelistä löytyy melko runsaasti ja kaikkien suurimpien seurojen oikeat kotikentät ovat mukana. Areenoiden mallinnukseen on paneuduttu riittävästi ja ne ovat saatu näyttämään kutakuinkin esikuviltaan aina vellovia yleisömassoja myöten.

Pelin äänimaailma on monikanavaisella äänijärjestelmällä kuultuna yksinkertaisesti parasta mitä missään jalkapallopelissä aiemmin. Katsomoissa raikaavat kotijoukkueen kannustushuudot, valmentajien huutelemat ohjeet pelaajille ja nahkakuulan tömähdykset ovat melkein kuin oikeasta pelistä, vaikkakin rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei pitkän painostuksen jälkeen syntyvä maali herätä aivan toivottua mekkalaa täyteen ahdetuilla lehtereillä. Musiikkipuolesta vastaa EA Sportsin uuden linjan mukaisesti maailmalla oikeasti tunnetut bändit halpojen kotiartistien sijaan. Aivan NHL 2003:n tasoista soundtrackia tästä pelistä ei kuitenkaan löydy.

Pelattavuus on kuitenkin se tekijä, mikä karsii yleensä jyvät akanoista. Fifa 2003:ssa pallon hallinta ja sen fysiikat ovat pistetty kunnolla remonttiin. Nyt pallo ei enää liimaudu pelaajien jalkoihin, vaan liikkuu selvästi realistisemmin. Itse kontrollit ovat kokeneet edellisosaan nähden hieman muutoksia, jotka ovat onnistuneet melko hyvin. Enää ei esimerkiksi tarvitse hakata peukaloaan kipeäksi pelaajan spurttaamiseen, vaan vauhtia voi lisätä helposti pitämällä oikeaa liipaisinta pohjassa. Lisää realistisuutta tuo se, että pelaajan kontrolli palloon heikkenee sitä mukaa mitä kovempaa juoksee ja näinollen peli ei mene vain paikasta toiseen paahtamiseksi, vaikka pelaajien hieman liijoiteltu kestävyys tämän sallisikin. Oikeaan tattiin sijoitellut EA:n Freestyle -kikat ovat niinikään uutta, mutta jäävät valitettavasti käytettävyydessään ja toimivuudessaan kauas NHL 2003:n tasosta. Pelaajan ohjaus toimii hyvin vasemmalla tatilla, mutta liikkeet tulevat pienellä viiveellä. Tämä ei kuitenkaan ole niin vakava ongelma, että se pääsisi pienen totuttelun jälkeen enää häiritsemään. Uudistettu vapaa- ja kulmapotkusysteemi tuntuu aluksi hieman hankalalta, mutta kun sen toiminnan sisäistää, ei siitä löydy kovin paljoa purnaamisen aihetta.

Tekoäly on se missä Fifa kompuroi jälleen kerran. NHL:n tapaan maalivahdit ovat kokeneet selviä älykkyysosamäärän kohentumisia, mutta samaa ei voi sanoa kenttäpelaajista. Puolustus vuotaa kuin viimeistä päivää pelasi millä taktiikalla tahansa ja hyökkäyspäässäkin saa kaikesta huolehtia itse. Karmaisevinta tässä on se, että tekoäly ei aina edes tajua tulla karvaamaan jos pelaaja on pallon kanssa liikkumatta, vaikka matkaa vastustajan maalille ei olisi kuin parikymmentä metriä. Lisäksi syöttöpeliä vaikeuttaakseen kaikki pelaajat eivät aina edes liiku tai sitten juoksevat aivan väärään suuntaan. Ilman tätä ongelmaa, pelille voisi melkeimpä antaa yhden kokonaisen numeron lisää.

Yksinpelinä Fifa 2003 ei tarjoa mitään erityisen pitkäikäistä kokemusta, mutta moninpeli onkin toista maata. Kavereiden kanssa pelatessa peliä jaksaa vääntää lähes loputtomiin, eivätkä pelin suurimmat puutteetkaan korostu niin pahasti. Pienellä hienosäädöllä ja toimivalla tekoälyllä EA Sports olisi voinut aiheuttaa bittifutismarkkinoilla todellisen yllätyksen, mutta tällaisenaan Fifa 2003:sta ei ole PES2:n haastajaksi. Tosin, Xboxin omistajille ei valitettavasti kyseistä peliä tarjoilla, joten Fifa taitaa jäädä ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.

8-