Electronic Artsin parin vuoden takainen FIFA Street nosti ensimmäistä kertaa lajityypissään jalustalle tosielämän futistaitureiden maagiset jalkaharhautukset ja teknisesti lähes mahdottomat akrobaattipallottelut. Lupaavista lähtöasetelmistaan huolimatta katufutailun virtuaalinen esiinmarssi jäi vaisuksi. FIFA Streetin pelillisesti jäykkää toteutusta petrattiin parempaan suuntaan jatko-osassa, mutta kokonaisuutta leimasi edelleen puolivalmiin arcade-sievistelyn jälki. FIFA Street 3 yrittää vielä kerran muotoilla potentiaalista hittikonseptiaan oikeille urille ja lopputulos onkin hivenen lähempänä tavoitettaan, mutta mihin katosi sisältö?

Haasteellista haaskausta

EA Canada on muokannut kolmososan rakenteita lähes kokonaan uusiksi. Aiempien osien 4 vs. 4 -pelaajamäärää on laajennettu virallisempaan 5 vs. 5 -kehykseen, pääpelinä toiminut uratila vaihdettu kokoelmaksi haasteita ja tunnettujen suurkaupunkien katutunnelmaa viety uusille pelialueille. Lisäksi painotus pelitiloissa on siirtynyt kohti satunnaispelaamista, millä on sekä hyvät että huonot puolensa. Katufutailun saloihin pääsee nyt entistä nopeammin ja vaivattomammin käsiksi, mutta samalla sarjan veteraanit jäävät kaipaamaan täydennystä rajusti hoikistuneen pelirungon jatkeeksi.

Malliesimerkkiä dieettikampanjasta antaa pääpelitila FIFA Street Challenge, jossa pelaaja tahkoaa valitsemansa joukkueen voimin haastepohjaisia ottelusarjoja uusien avattavien futistiimien toivossa. Kaikki yhdeksän haastetta sisältävät kahdesta kuuteen ottelun sarjan, joiden tavoitteet vaihtelevat tavallisesta voitosta tietyn maalimäärän tai maalieron saavuttamiseen. Tavoitteiden rajallisesta määrästä ja niiden jatkuvasta kierrättämisestä johtuen piskuinen haastekokoelma käy nopeasti itseääntoistavaksi, eikä läpipeluussa mene muutamaa tuntia pidempään.

Sisällöllinen kekkeröinti ei tämän jälkeen enää parane, sillä yksioikoisesti varustettujen pikamatsin, harjoittelun ja moninpelin jatkeeksi löytyy vain pikkunäppärä Playground Picks, jossa joukkueet kasataan valmispakettien sijaan yksittäisistä huippupelaajista. Näin niukkasisältoisen paketin arvo olisi katumarkkinoilla olematon, elleivät supernimekkäät pallotaiturit näyttäisi samaisella katutasolla kykyjään koko rahalla ja vähän ylikin.

Maailmanluokan pelaajaporukka on jaettu vinkeästi normaaleihin maajoukkueisiin sekä ominaisuuksien perusteella karsinoituihin katujoukkuisiin. Katujengeistä löytyy osuvia pelaajayhdistelmiä, kuten vantterarakenteisen Rooneyn ja Vidukan edustama Stocky (tukevat) ja vikkeläkinttuisessa Speedsters (kiihdyttäjät) -poppoossa kirmailevat Eto'o ja Cissé. Jaot eivät ole mukana pelkästään näön vuoksi, sillä viimeksi mainitut eivät esimerkiksi pärjää fyysisissä nujakoissa "kovistelija"-tiimin Vieiralle tai Gattusolle, jotka puolestaan häviävät syöttötarkkuudessa "pelintekijöille", kuten Kakálle ja Bechamille. Profiilijaot toimivat, joskin kaduilla pelaajien väliset taitoerot ovat statistiikkataulukon tähtiarvoja tasaisemmat.

Maajoukkueita löytyy yhteensä kahdeksantoista, mikä kattaa juuri ja juuri suosituimmat futismaat Brasilian, Ranskan, Englannin, Saksan ja Italian johdolla. Jostain syystä Hollanti ja Argentiina puuttuvat joukosta, mutta tilalle saatiin sentään monien riemuksi...Uusi-seelanti ja Australia. Lisenssikoukeroiden syövereihin ovat joutuneet myös skandinaavimaat, sillä pohjolan perukoilta mukaan on saatu vain naapurimme Ruotsi. Viisimiehistä maa/katujoukkuettaan pääsee valitsemaan kymmenen pelimiehen maksimivahvuudesta, joten pienille taktisille muutoksille annetaan tilaa ennen tositoimia.

Taiturimaista pallonkäsittelyä

FIFA Street 3:n bravuurimainen show-kikkailu pallon kanssa on hiottujen kontrollien ansiosta helpompaa kuin koskaan aiemmin. Vasemmalla tatilla liikkumista voi maustaa milloin tahansa oikealla tatilla, mikä innostaa bittipelaajan veivaamaan loputonta sarjaa näyttäviä jalkaharhautuksia. Vasemmalla liipaisimella kombotettuna suolletaan entistä näppärämpää liikesarjaa, ja Y-namiskalla palloa pääsee vielä pompottelemaan jalalla, otsalla ja olkapäällä. Jopa seinien kautta voi hakea lisää tyylipisteitä, joko volttien kera tai ilman. Kaikki nämä sooloilut nostavat asteittain Street-sarjoista tuttua Gamebreaker-mittaria, joka täyttyessään mahdollistaa pysäyttämättömän kovat laukaukset kohti vastustajan maalia.

Uudessa kaksivaiheisessa mittarissa pallottelutemput pitää vahvistaa varsinaiseksi Gamebreaker-tehoksi yhdellä laukauksella kohti maalia. Kaksivaiheisuus toimii periaatteena hyvin, sillä pallonmenetys kesken huolimattoman komboilun tyhjentää mittaria hiljalleen takaisin lähtöasemiinsa, ellei pelivälinettä saa takaisin haltuun. Käytännössä hyökkääminen ja Gamebreaker-mittarin täyttäminen on kuitenkin varsin helppoa, sillä teköälyvastus ei osaa karvata kuin hetkittäin ja koko puolustuspeli pallonriistoineen on jätetty tuuliajolle kahden erittäin heikosti toteutetun taklausvaihtoehdon vuoksi.

Kenttäpeli on muutenkin melkoisen kaukana sirkusmaisten futisjönglöörien irtonaisesta driblailusta. Aiempia osia vaivannut liikejäykkyys ja yleinen persoonattomuus ovat edelleen läsnä, vaikka testosteronia on kentällä enemmän ja pelitempoakin lisätty toiminnallisen säpinän sytykkeeksi. Energiseen toimintaan ja fyysisten kamppailutilanteiden puutteeseen olisi voitu ottaa mallia vaikkapa ylimaallista rymistelyasennetta pursuavasta NFL Streetista. Huolimatta näistä ja lukuisista pienemmistä kritiikinkohteista, peli osaa hetkittäin väläytellä osaamistaan näppärillä harhautuksillaan sekä komeilla maalisuorituksillaan.

Visuaalisesti FIFA Street 3 on taipunut tyylikkäästi uuden sukupolven konsoleille. Pelin 250 kansainvälistä tähtipelaajaa on mallinnettu kolmososaan hauskasti sarjakuvamaisten karikatyyrihahmojen pohjalta, ja kaikki puolenkymmentä pelikenttää valoisilta parkkipaikoilta öisille öljynporauslautoille istuvat teemaan napakasti. Hillitympään suuntaan siloiteltu ulkoasu pyörii kaiken toiminnan keskellä kiitettävän vakaasti 60 ruudun päivitystahdilla. Audiopuolella luukutellaan katusarjojen tyyliin muhkealla soundilla sekä peliin hyvin istuvalla bassovoittoisella elektronibiitillä. Kannustavan yleisön puute vaisujen pelaajatuuletusten ohella jättää kuitenkin ison aukon futailutunnelmaan musiikillisesta täysvyörytyksestä huolimatta.

Aikalisän paikka

FIFA Street 3 on edeltäjiensä tapaan näyttävän näköinen, mutta pelillisesti edelleen harmittavan keskinkertainen arcade-tyylin futispeli, joka ei yrityksistään huolimatta tahdo saada viihteellistä urkuaan auki. Lisäksi yksinpelaajalle tarjotaan enää pelkkiä murusia uratilan vaihtuessa pintapuoliseen haastepähkinöintiin. Joukkuettaan ei siis voi enää kehittää tai omaa tähtipelaajaa luoda, joten kontakti ikiomaan virtuaalipotkijoiden porukkaan jää reilulla marginaalilla aiempia osia ohuemmaksi. Moninpelinä FIFA Street 3 toimii kertaluokkaa onnistuneemmin, mutta samat pelilliset ongelmat ovat sielläkin vastassa. Toivottavasti EA Sports BIGin kompurointi jää väsähtäneen FIFA-trilogiansa mukana tähän, sillä menestyksekkäällä Street-jatkumon kehittäjällä on paukkuja huomattavasti parempaan.

FIFA Street 3:n Playstation 3 - ja Xbox 360 -versiot ovat rivivertailussa lähes täysin identtisiä. Visuaalisesti ja ruudunpäivityksen osalta erot ovat minimaalisia ja kontrollit toimivat molemmissa konsolipainoksissa napakasti. Ääniosastolla PS3:n tarjoama DTS-raita on teoriassa X360:n Dolby Digital 5.1 -koodausta laadukkaampi, mutta korkeatasoisen kotiteatterilaitteiston kautta kuunneltuna selkeätä paremmuusjakoa ei näiden kahden välillä saatu aikaan. Verkkomoninpeli toimii niin ikään kummassakin versiossa ongelmitta, joskaan laajempi vertailu ei onnistunut pelaajien erittäin vähäisestä määrästä johtuen. Verkkopuolen syömähampaaksi nimetty World Challenge mainion FIFA 08:n interaktiivisen liigan tapaan jäänee tämän vuoksi vain aktiivisimpien FS3-verkkopelaajien triviaaliherkuksi.