Varrella virran
Tony Hawk’s Pro Skaterista kipinän saanut ilmiö nimeltä extreme-urheilupelit on kestänyt jo vuosia, eikä loppua näy - päinvastoin. Activisionin extreme-urheilutarjonta nimittäin kasvaa entisestään surffauksen astuessa skeittauksen, lumilautailun ja pyöräilyn rinnalle. Kelly Slater’s Pro Surferin kehityksestä vastaa Treyarch, jolla on entuudestaan kokemusta kyseisten pelien suhteen - onhan se vastuussa useista Tony Hawkin käännösversioista. Suurimmilta osin peli muistuttaakin Hawk-pelisarjaa, ainakin useiden muiden lähteiden mukaan. Täytyy nimittäin myöntää, ettei itselläni ole hirveämmin kokemusta kyseisen sarjan suhteen skeittauksen kiinnostaessa yhtä paljon kuin testikuvan tuijottaminen televisiosta. Vaikka surffauskaan ei kuulu niihin mielenkiintoisimpiin peliaiheisiin allekirjoittaneen kirjoissa, Kelly Slater’s Pro Surfer onnistuu kuitenkin joiltain osin yllättämään positiivisesti.
Yhdellä pelin yhdeksästä valittavasta tosielämän surffaajasta lähdetään pelaamaan pelin uramoodia, jossa reissataan ympäri maailmaa suuren laivan matkassa. Matka maineeseen ja kunniaan on pitkä, sillä pelistä löytyy kolmisenkymmentä tehtäväkokonaisuutta. Tehtäviin kuuluu muun muassa mahdollisimman näyttävien surffausvalokuvien napsiminen, piste-ennätysten rikkominen, määrättyjen liikkeiden tekeminen tietyssä ajassa sekä törmäily muihin aalloilla porskuttaviin hahmoihin tai esineisiin. Näin avataan pelityypille tuttuun tapaan kaikki laudat, kentät ja muu sälä jota mukaan ollaan tungettu. Kaikkiin näihin käsiksi pääseminen edellyttää tietenkin melkoisesti harjoittelua, johon aloittelijoilta voi vierähtää hetki jos toinenkin erilaisia temppuliikkeitä opetellessa. Tekemistä siis riittää melkein enemmän kuin tarpeeksi.
Isojen miesten vesileikit
Heti ensikättelyssä pelissä on suoritettava melko kattava tutoriaali, jossa opitaan virtuaalisurffauksen peruselementit seisomaan nousemisesta huomattavasti monimutkaisempiin liikkeisiin. Erilaisia ilmassa, itse aallolla tai sen muodostamassa tunnelissa tehtäviä liikkeitä löytyy lukuisia kappaleita. Harjoittelemista riittää, varsinkin kun kaupan päälle lisätään vielä loput liikkeet, joita voi suorittaa vasta kun peliruudun yläkulmasta löytyvä mittari on täynnä. Mittarin täyttäminen tapahtuu suorittamalla useita onnistuneita temppuja peräjälkeen ja jos niiden suorittamistavoissa ilmenee ongelmia on hyvä turvautua valikosta löytyvään kattavaan temppulistaan. Selvästi vaativimpia suorituksia ovat aallon muodostamassa tunnelissa tehtävät tempaukset, sillä tasapainon pitäminen on melkoisen harjoittelun takana.
Kuten mainitsinkin jo, pelin uramoodissa reissataan ympäri maailmaa ja pelistä löytyykin useille eri alueille sijoittuvia rantoja ihan mukavasti. Rantojen keskeisimpien erojen ollessa pelialueiden värimaailmoissa ja aallokoiden koissa, ei peli pääse eroon sitä taustalla riivaavasta toiston tunteesta. Edes jäisellä Antarktiksella surffailu ei valitettavasti ole niin erikoista miltä se kuulostaa. Toki erilaiset tehtävät pitävät jonkin aikaa mielenkiintoa yllä, mutta vaihtelua todellakin tarvittaisiin eteenpäin jaksamiseksi. Pelin Freesurf-moodienkin ollessa pelkkää harjoitusta uramoodissa vastaantuleville tehtävätyypeille, on moninpeli onneksi edes yksi pieni virkistäjä Kelly Slaterin tarjonnassa. Varsinkin Push-moodi on oikein hauskaa puuhaa. Kyseisessä moodissa toisen pelaajan peliruutu pienenee pienenemistään samaa tahtia kun toinen tekee temppuja. Voittaja on se, jonka ruutu on suurempi aikarajan umpeutuessa, tai mikäli saa toisen ruudun kokonaan pudotettua pois pelistä.
Pelattavuutensa puolesta Kelly Slater on toimiva kokonaisuus, jossa voi harvemmin laittaa epäonnistunutta suoritusta huonon ohjattavuuden syyksi. Temppuliikkeiden suorittaminen on nimittäin juuri sitä pikkutarkkaa puuhaa, jota tämänkaltaiselta peliltä voi odottaakin. C-sauvaa lukuun ottamatta kaikki ohjaimen napit ovat enemmän tai vähemmän käytössä. Harvemmassa käytössä ovat olkanäppäimet L, R ja Z, mutta esimerkiksi kahdella ensimmäisellä voi mm. ilmatemppuihin lisätä helposti 180:n tai 360:n asteen kierähdyksen. A-, B-, Y- ja X-napit ovat kovimmassa kulutusjuhlassa, sillä varsinaiset liikkeet tehdään niiden ja ohjainsauvan yhteistyöllä. Mitään hillittömän monimutkaisia näppäinyhdistelmiä ei mukana ole, mutta pisteitä ropisee mukavaa tahtia jos liikkeitä suorittaa monta peräkkäin ilman epäonnistumisia. Homma toimii, mutta ei liene salaisuus eikä mikään, että tämän asian suhteen kävellään melko tarkkaan Tony Hawkin jalanjäljissä.
Kuule kuinka meri kuohuu
Visuaalisesti Kelly Slater ei kuulu siihen kirkkaimpaan päähän, mutta ei myöskään siihen alimpaankaan kastiin. Itse vesi on paikka paikoin ihan näyttävän näköistä ja varsinkin joissakin kentissä vastaantuleva upeannäköinen auringon heijastus on jäänyt erityisesti mieleen. Ikävä kyllä muita heijastuksia sitten saakin hakemalla hakea ja muutoinkin veden toteutuksen kanssa ollaan jääty jonkin verran jälkeen esimerkiksi Wave Race: Blue Stormista. Varsinkin hahmojen yksinkertaiset varjot ovat harmillista katsottavaa niiden ollessa melkoisen epätarkkoja ja rösöisiä veden pinnalla. Itse surffaajat on mallinnettu ihan edustavanoloisiksi ja vaikka moni ei varmaankaan ole kyseisiä heppuja ikinä ennen nähnytkään, voi pelaajien esittelyvideoista todeta polygoniversioiden muistuttavan esikuviaan. Heidän liikkeensä on mallinnettu, sekä sulavan-, että luonnollisennäköisiksi, eikä valittamista tällä saralla juuri ole. On myös mainittava ruudunpäivityksen olevan melko tasaista, tosin pientä hidastumistakin on tullut vastaan pariin otteeseen.
Pelin kaksi kamerakulmaa ovat kyllä molemmat hiukan kehnoja, ensimmäisen ollessa niin sanottu rantanäkymä ja toisen taas pelaajaa suoraan selän takaa kuvaava kulma. Kumpikaan ei toimi toivotulla tavalla, mutta pienempää tuskastumista herättää vakioasetuksena oleva rantanäkymä. Se ei nimittäin pompi ruudulla samalla tavalla edestakaisin kuin selkäkuvakulma. Rantanäkymän huonona puolena taas on se, ettei sillä onnistu juurikaan löytämään kohteita, joita täytyy kaataa tietyissä tehtävissä. Vaikka tässä apuun astuukin Z-nappi, ei se aina välttämättä riitä. Näitä ikäviä seikkoja ei valitettavasti lievennä edes erään suomalaisen kännykkämerkin vahva läsnäolo pelin tiimellyksessä. Äänipuoli sen sijaan yllättää melko rauhallisen musiikkitarjontansa ansiosta ja jokainen päättäköön itse onko tuo yllätys positiivinen vai negatiivinen. Allekirjoittaneen mielestä suurin osa rytmeistä sopii vallan mainiosti pelin henkeen, vaikka ne jäävätkin jonkin verran taustalle aallokoiden myllerryksessä. Myös itse herra Slater on paljon äänessä pelin aikana, ja miehen kommentteja kuullaankin muun muassa jokaisesta kentästä ja surffaajasta.
Kelly Slater’s Pro Surfer lienee paras surffauspeli tähän mennessä, mutta se ei välttämättä tarkoita sen olevan mestariteos. Todennäköiseen jatko-osaan löytyykin paljon parantamisen varaa - varsinkin sisältöpuolta ajatellen. Ei siinä mitään, kyllä peli jaksaa kiinnostaa aina siihen tiettyyn pisteeseen saakka, ja se tulee jokaisella vastaan sitten kuin tulee. Minulla se tuli ikävä kyllä melko pian ja tähänkin vaikuttaa aina myös se seikka, onko aihepiiri mieleinen vai ei. Audiovisuaalisesti peli on hiukan yli keskitason, ja mikäli innostusta todellakin riittää, niin samaa voi sanoa myös tekemisen määrästä - toistosta huolimatta. Vaikka kokemukseni Tony Hawkin seurassa ovat vähäiset, on kuitenkin selvää ettei Kelly Slater onnistu horjuttamaan pelin valta-asemaa extreme-pelien kärjessä.
