Aseet puhuvat puolestaan
Serious Sam on pelinä kaikkea muuta kuin vakava. Sen sankari Sam "Serious" Stone on kuitenkin lempinimensä ansainnut. Farkkuihin ja t-paitaan sonnustautunut teurastaja ampuu ensin ja kysyy sitten. Serious Sam on matkittuja maneereita ja kuluneita letkautuksia myöten häpeilemätön kunnianosoitus Duke Nukemin kaltaisille irvileuoille. Sam kantaa alan miehiltä perimäänsä luotien rei'ittämää viittaa asiaan kuuluvalla arvokkuudella. Vitsien aika on vasta, kun vihollislauma makaa elottomana sotatantereella. Ja kyllä ruudinkäry siivittääkin Samin miehekkääseen sanailuun, paukkuraudan laulattamiselta kun ennättää.
PC-halpiksena parin viime vuoden ajalta tutuksi tullut Serious Sam on osoittautunut kultasuoneksi tekijöilleen. Croteamin FPS-eepos jaettiin kahteen osaan, jotka viihdyttivät vilpittömällä lahtausmeiningillään. Pyörää ei keksitty uudestaan, vaan esikuvat oli helppo jäljittää vuosikymmenen takaiseen Doomiin, joka käynnisti todenteolla ensimmäisen persoonan räiskintöjen vyöryn. Serious Samista on riisuttu genren myöhempien merkkipaalujen kikat, mutta homma tuntuu toimivan aina vaan. Siksipä Kroatian poikien taidonnäyte on mitä tervetullein lisä Xboxin peliarsenaaliin. Xbox-versiossa Serious Samin PC-esitykset on nivottu yhteen pakettiin.
Tarina vie Samin muutaman mutkan kautta entisaikojen Egyptiin. Eletään tulevaisuutta, jossa ihmiset risteilevät planeetalta toiselle. Pahaksi onneksi avaruuden hämärissä vastaan tulee siriaanien vihamielinen muukalaisrotu. Ihmiskunnan kohtaloksi näyttää muodostuvan sama tuho, joka on pyyhkinyt sitä edeltävät sivilisaatiot tietämättömiin. Ahdinkoon ajetut ihmiset keksivät viime hetkellä keinon pelastaa aurinkokunta. He lähettävät parhaan miehensä menneisyyteen tekemään muukalaisten pääpirun Mentalin suunnitelmat tyhjiksi. Faaraoiden maa ei ole Samin matkan päätepysäkki, vaan karavaani kulkee pitkin poikin kotiplaneettaa muinaisia kulttuureja tutkaillen.
Erilainen historian oppitunti
Peliä on viilattu entistä ehommaksi konsolikäännöstä ajatellen. Grafiikka on parantunut aina päähenkilöä myöten. Ylimääräiset tehot on käytetty tehosteisiin, jotka elävöittävät ympäristöä. Lattian tasolla leijaileva savu ja seiniin heijastuva vesialtaan välkehdintä ovat alkumatkasta nähtäviä esimerkkejä. Pelin kääntämisessä Xboxille on ollut vaivansakin. Laitteen rajoittuneen muistin kanssa kamppailleet kehittäjät ovat joutuneet pätkimään suurimmat kentät osioihin, eli lataustaukoja on taajempaan kuin PC-versiossa. Latauspalkin madellessa ruudun poikki tarjotaan luettavaksi juoniselostuksia. Teksteihin ehtii syventyä ja hyvä niin, sillä tarinan taustoja selvittävän hölynpölyn seassa on hyödyllisiä vinkkejä seuraavaa koitosta silmälläpitäen. Viihdyttävämmällä tavalla juoni etenee uusissa välipätkissä, jotka alleviivaavat pelin kieli poskessa -asennetta.
Lataustaukoja lukuunottamatta toiminnalta ei saa lepoa. Taktikoinnin sijasta kannattaa keskittyä liipaisinsormen jäykistämiseen. Pelaaja kun on hirviöiden jakamattoman huomion kohde. Tekoälystä ei voi Serious Samin tapauksessa oikein puhua. Jos vaikkapa pelaajan ja vihollisen välissä on seinä, ei monsterin maltti riitä etsimään kiertoreittiä vaan tämä puuskuttaa muuria vasten. Erityyppisten vastustajien torjumiseen on omat niksinsä. Isoimpiin epämuodostumiin on syytä pitää etäisyyttä ja sihdata saalista raketinheittimellä, kun taas pikkutuholaisten hävittämiseen käy moottorisaha tai liekinheitin. Samin asekaapista löytyy rautaa joka makuun. Hauskimpiin tuomiopäivän viritelmiin kuuluu kanuuna, josta singahtava kuula paisuu ja kimpoilee seinistä ennen räjähtämistään.
Alienpomo Mentalin joukot ovat varsinainen kauhugalleria. Tyypillisimmät soturit roikottavat päätään yhdessä kädessä ja asetta toisessa. Vannoutuneimmat itsemurhakandidaatit juoksevat päin pommeja kantaen ja olemattomia äänijänteitään revitellen. Laitumiltaan karanneet härät ajavat päälle kuin veturit ja lähettävät Samin ilmalentoon, ellei tämä ehdi alta pois. Kurpitsapäiset metsurit tunnistaa moottorisahan pärinästä. Siitä, mitä nämä omituisten otusten kerhon kunniajäsenet egyptiläisissä hautakammioissa ja babylonialaisissa puutarhoissa hyörivät, ei ole tietoa. Ei sen puoleen, että peli muutenkaan ottaisi itseään vakavasti. Toiset viholliset sopivat mytologialla kuorrutettuihin maisemiin toisia paremmin.
Vakavasti otettava vaihtoehto
Yksinpeli on 36 kentän mitassaan kiitettävän pitkäikäinen. Kentät ovat yksinkertaisia, mutta laajoja. Eksymisen vaaraa ei juuri ole, vaan ainoa este etenemiselle on vastaan vyöryvä hirviömassa. Sisätiloissa liikuttaessa suuret hallit ovat näemmä olleet tasosuunnittelijoiden suosiossa. Pylväät tarjoavat suojaa ammussateelta, mutta lähietäisyydeltä iskevät viholliset ajavat pelaajan helposti ristitulen kouriin. Pitkiä käytäviä taas ei tarvitse pitkään talsia vailla seuraa, kun jo monstereita alkaa tulvia ja usein molemmista suunnista. Kun tunkkaisesta temppelistä on selviydytty, jatkuu taisto ulkoilmassa. Egyptin hiekkadyynit tarjoavat erinomaisen areenan yhden miehen sodalle. Hiekkavallin takaa rynnistävät vihollisjoukot ehtii nujertaa kaukaa, mutta kun itse ehtii dyynin harjalle, huomaa olevansa vapaata riistaa. Ilman valtavaa vihollisvirtaa kentät olisivat epäilemättä läpi muutamassa minuutissa, mutta vastapuolen vyöryessä niskaan takapakki on paras puolustus. Harvat pulmatilanteet tuottavat ongelmia päättömän väkivallan pehmittämälle kaalille. Neuvoa voi kysyä Samin pääkoppaan kytketyltä tietokoneelta.
Menestys mitataan pisteissä. Pisteitä saa koluamalla tasoja aarresäkkien toivossa tai osoittamalla tehoa hirviöiden paloittelemisessa. Vaikeusasteen voi valita neljästä. Normaalitasolla Serious Sam on aivan liian vaivattomasti läpi. Tästä on kiittäminen ylimääräisten elämien avokätistä tarjoilua. Loppua kohti niitä on plakkarissa hyvinkin kymmenittäin. Pistelaskurin pyörähtäessä sadantuhannen pojon merkiksi kilahtaa arkkuun lisäelämä. Kuolema merkitsee pelin jatkumista samasta paikasta, ja vasta game over pakottaa pelaajan kahlaamaan samoja polkuja uudestaan. Tallennuspisteet on naamioitu puhelinkopeiksi, joilla pelitilanne kirjautuu nopeasti kovalevylle. Alueen nurkkaan sijoitettu puhelinkoppi merkitsee usein sitä, että seuraavassa huoneessa on helvetti valloillaan.
Riemukkaan yksinpelin jälkeen moninpeli tarjoaa pettymyksen. Kaveria ei pääse kurittamaan kymmenen kentän deathmatchia kummemmin. Yksinpelitehtäviä voi kuitenkin ratkoa yhteistyössä toisen pelaajan kanssa. Jaettu ruutu kaventaa näkymää melkoisesti, mutta jos laitteistoa löytyy, linkkikaapeli auttaa asiaa. Serious Samin yksioikoisesta tyylistä ei löydy koukkua moninpelin varalle. Se toimii paremmin stressin lievittäjänä yksin nautittuna. Deathmatchista puuttuu pelille ominainen punasävyinen hurme. Yhteistyömoodissa tekemistä riittää molemmille pelaajille ja se on moninpeli-iltamien pelastus.
Ikääntyneen PC-pelin kääntämisessä konsolille grafiikka ja kontrollit ovat pahimmat karikot. Croteam on onnistunut selvittämään ne. Serious Sam näyttää paikoin huikealta, joskin laadun sijasta hahmo- ja taustamalleissa häikäisee koko ja määrä. Sulavuudeltaan grafiikka on kelvollista eikä piirtoetäisyys lopu kesken. Nopeita liikkeitä vaativa teurastaminen kärsii yllättävän vähän konsolin ohjaimesta. Moninpeliosuus on koostettu turhan varovaisesti, mutta pelitunteja kuluu sitäkin enemmän yksinpelin parissa. Serious Samissa ei maistu rahastus, sillä pelattavaa on melkein parin keskivertoräiskinnän edestä.
