Yo-Kai Watch 2

Kepeä kesäseikkailu

Japanilainen lastensarja Yo-kai Watch on kerännyt kotimaassaan suosiota niin pelinä, animena kuin manganakin. Länsimaihin tuote saapui pari vuotta jäljessä, ja nyt viimeisimpänä tulokkaana Eurooppaan saakka on rantautunut Japanissa vuoden 2014 heinäkuussa julkaistu roolipeli Yo-kai Watch 2. Erään toisen hirviöiden keräilyyn keskittyvän pelisarjan tavoin tarjolla on kaksi eri versiota, jotka eroavat toisistaan lähinnä saatavilla olevien otusten osalta.

Tarina on suoraa jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle, mutta aiempi kokemus ei ole missään määrin välttämätöntä. Muutamat oleellisimmat ensimmäisen osan tapahtumat kerrataan ruudulla, sillä päähenkilön muistot pyyhitään kätevästi ensimmäisessä kohtauksessa. Sukupuolivalinnastaan riippuen pelaaja saa ohjattavakseen joko Naten tai Katien. Kummatkin ovat Springdalen kaupungissa asuvia kesälomaansa viettäviä viidesluokkalaisia. Normaalit lomapuuhat saavat kuitenkin varsin pian käänteen, kun hämärän sekatavarakaupan kätköistä löytyy tuttu yo-kai-kello, ja muistot alkavat tulvia sankarimme mieleen.

Yo-kaiselle jotakin

Eriskummallisen kellonsa avulla päähenkilö kykenee näkemään ympäri kaupunkia majailevia japanilaisista taruista inspiraationsa saaneita henkiolentoja. Nämä toinen toistaan kummallisemman näköiset oliot ovat vastuussa lähes kaikista ihmisarjen murheista, vaikka suurin osa otuksista on pohjimmiltaan ihan kelpo väkeä. Valikoimassa on lähes neljä ja puolisataa hirviötä. Mukaan lasketaan kuitenkin myös useasta lajista löytyvät vain väreiltään toisistaan eroavat versiot. Pelaajan tavoitteena on luonnollisesti kerätä ja kouluttaa itselleen pätevä taistelujoukko. Uusien yo-kaiden hankkiminen on ykkösosasta tuttuun tapaan valitettavan verkkaista arpapeliä, sillä jokaista tappelua kohden mahdollisuuden saa vain kerran. Tarinan aikana vaaditaan pariin otteeseen jonkin tietyn olennon omistamista, mikä saa aikaan ikävän pitkiä metsästysreissuja.

Taistelujärjestelmä on pysynyt niin ikään muuttumattomana: tekoäly hoitaa mäiskimisen tylsästi pelaajan puolesta erikoisiskuja lukuun ottamatta. Voimakkaimmat hyökkäykset aktivoidaan lyhyitä kosketusnäytölle suunniteltuja minipelejä pelaamalla, mikä itsessään on ihan hauska vaihtoehto pelkälle suoralle käskyttämiselle. Tappeluihin osallistuu kerralla kolme yo-kaita, joista jokaisella on oma paikkansa alanäytöllä olevalla renkaalla. Pyörää pyörittämällä kentällä olevaa kolmikkoaan voi vaihtaa milloin tahansa. Lisäksi reppuun kerääntyy kasoittain esineitä, joita voi käyttää otteluiden aikana omiensa parantelemiseen tai vastustajien houkuttelemiseen puolelleen taistelun päätyttyä. Kohtaamisten lyhyt kesto ja matala vaikeustaso ehkäisevät onneksi pahinta pitkästymistä.

Kaunista katseltavaa

Pelimaailma koostuu tutun kotikaupungin lisäksi parista pienemmästä naapurikylästä, jotka ovat uusia lisäyksiä sarjan toiseen osaan. Alueen kokonaispinta-ala ei silti päätä huimaa, mutta mukavan yksityiskohtainen ja tunnelmallinen visuaalinen toteutus ansaitsee kiitosta. Nykyajan lisäksi Nate tai Katie pääsevät tutustumaan myös 60 vuoden takaisiin maisemiin. Menneisyyden maailma on kooltaan ikävän rajattu, mutta kehityksen hedelmien ja muiden eroavaisuuksien bongaaminen on ihan hauskaa puuhaa.

Seikkailujen ja taisteluiden taustalla soivat ääniraidat eivät onnistu jäämään mieleen posiitivisessa tai negatiivisessakaan mielessä. Ääninäyttelyä kuullaan pikaisesti vain muutamassa kohtauksessa. Kuuloaistilla havaittavissa olevan osuuden täydentävät kaupunkien taustaäänet, jotka ajavat asiansa kelvollisesti.

Tarpeeksi tekemistä

Maailmaan on kunnolliselle roolipelille ominaisesti ripoteltu kourallinen aktiviteetteja ja mielikuvituksettomia sivutehtäviä. Oikeaa ajoitusta kysyvät kalastus ja hyönteisten keräileminen eivät ole kokeneet muutoksia ensimmäisestä osasta. Uutuutena päästään muun muassa polkemaan kilpaa kaduilla ja kiipeämään lipputankoon. Matkan varralle päähenkilön Yo-kai Padiin asennetaan myös muutamia sovelluksia, jotka mahdollistavat muun muassa erilaisten saavutuspalkintojen keräilemisen ja verkon välityksellä käytävät taistelut.

Noin viidentoista tunnin mittainen päätarina pysyy aivan loppua lukuun ottamatta varsin maanläheisenä. Päähahmo painii suureksi osaksi ikäisilleen ajankohtaisten kevyiden ongelmien parissa, eikä tavoitteena aivan heti ole yo-kai-herruus tai pahan rikollisjärjestön tuhoaminen. Dialogi ja huumori uponnevat hyvin alakouluikäisiin pelaajiin, joille kyseessä onkin varsin kelvollinen rooliseikkailu. Ensimmäistä osaa pelanneiden kannattaa kuitenkin harkita, tarjoaako paljon vanhaa kierrättävä kokonaisuus tarpeeksi uutta.

Kirjaudu kommentoidaksesi