Mitä tehdä, kun ennen niin hyvä pelisarja ei enää miellytä tuttuun tapaan? Tämä asia varmasti pohditutti Eric Baronea, ennen kuin hän alkoi työstämään Stardew Valleyta. Farminhoitoon keskittyneet Harvest Moonit olivat Baronen mielestä menettäneet hohtonsa, joten mies otti ja alkoi kehittämään omaa farmaripeliään.
Panostus kannatti, sillä Stardew Valley on yltänyt jo jonkin sortin ilmiöksi. PC:llä nimike on viihdyttänyt lukemattomia ihmisiä, mutta entä kuinka meno soveltuu PlayStation 4:lle? Suurimmalta osin hyvin, joskin myös naputettavaa löytyy.
Maajussille morsmaikku
Maatilamatkailun käynnistyessä pelaajan ensimmäisenä tehtävänä on luoda oma päähahmonsa. Valittavana on sukupuoli, nimi sekä tarpeeksi kattava valikoima ulkonäköön ja vaatetukseen vaikuttavia säätöjä. Tämän maajussin tai maajussittaren muodossa jätetään taakse uuvuttava konttorityö ja suunnataan bussilla kohti Stardew Valleyta. Alku ei ole hulppea vain muutamine kylvettävine siemenineen ja pienine tönöineen, mutta ei aikaakaan kun kasvimaa sekä piha ovat täynnä tavaraa.
Homman nimenä on menestyä farmarin uralla. Työhön kuuluu kasvien kasvattaminen, eri tuotteiden myyminen, karjan hoitaminen ja tilipussin kasvattaminen. Tämän ohella pitäisi tutustua kyläläisiin, löytää itsellensä parempi puolisko, tutkia läheisiä kaivosluolia ja vaikkapa kalastaa. Onnistumisen mittareita on muitakin kuin rahapussukka. Esimerkiksi pelaajahahmon suhdetta joka ikiseen kylän asukkaaseen mitataan erillisessä valikossa. Lisää kiintymystä saadaan muun muassa antamalla naapureille lahjoja sekä täyttämällä heidän pyyntöjään. Eri kykyjä kalastuksesta hakunkäyttöön kehitetään matkan varrella.
Kuin aikuismaisempi Harvest Moon
Pelissä riittää tekemistä ja puuhaamista vaikka millä mitoin, etenkin ensimmäisen vuodenkulun aikana. Rahaa tai resursseja voisi upottaa vaikka mihin. Ostaako asumus kanoille vai laajentaako omaa tönöä? Olisiko järkeä sijoittaa useampaan hedelmäpuuhun vai rakentaa oluttynnyri? Kun rahat saa kerättyä yhteen asiaan, alkaa jo mielessään miettimään seuraavaa sijoituskohdetta. Voi pätäkkää käyttää myös paikallisen kievarin tiskillä.
Kyseessä on yhtä aikaa keräilijäpelaajan unelma sekä painajainen. Farmia ja omaa tilarakennusta voi laajentaa monella tapaa, erilaisia satotuotteita on kerättäväksi ja farmattaksi monia, eikä elukkavalikoimakaan rajoitu vain kanoihin ja lehmiin. Myös kyläläisten syntymäpäivät olisi syytä muistaa lahjomisen merkeissä.
Läheisen kaivoksen tutkiminen tuo peliin puolestaan hieman toimintaa. Maan uumeniin kurottavat onkalot ovat nimittäin kivien ja mineraalien lisäksi täynnä vihamielisiä olentoja. Näin ollen maajussimme työkalupakista löytyy kuokan, kastelukannun ja muiden perustarvikkeiden lisäksi myös miekka. Tämä säilä on käytännössä pakollinen tarvike, mikäli mielii koluta syvyyksiä.
Tekemisen suuri määrä on erityisen huomattava, kun muistaa että koko komeuden on työstänyt yksi mies.
Pistän suihketta kainaloon
Hyvinkin erikoinen ratkaisu on käyttää hiirimäistä kursoria myös pelin konsoliversiossa. Nuolta käytetään valikoissa ja repun sisältöä käsitellessä. Eikö näitä toimintoja olisi voinut kehitellä konsoliystävällisemmiksi? Kursoria ohjataan omituisesti välillä ohjaimen vasemmalla analogitatilla, välillä oikeanpuoleisella. Ja mikä ikävintä, muutamat kerrat kyseinen nuoli muuttuu eri valikoissa kokonaan näkymättömäksi. Katoamistemppuja tuli kohdattua onneksi vain hyvin harvoin.
Toisaalta kursori on suhteellisen hyödyllinen latoessa esineitä maahan. Esimerkiksi aidanseipäiden sijoittaminen toinen toistensa viereen olisi hyvin tuskaista ilman tätä vaihtoehtoa. Kovin luontevalta tämä ei kuitenkaan tunnu.
Stardew Valleyn keskustelualueketjussa raportoitiin PlayStation 4 -version nykivän, etenkin täyteen ahdetuilla farmeilla. Näinpä kokeilin itsekin ahtaa tilan pihaan kaikenlaista härpäkettä rakennuksista sulattoihin ja lukemattomiin viljelyksiin. Ja kyllä, ruudunpäivitys alkoi kärsimään jo ensimmäisen kesän aikana etenkin heinikossa kävellessä. Arvostelu tehtiin PlayStation 4 Prolla, joten astetta isompi vääntö ei siis takaa tässä tapauksessa täysin saumatonta kokemusta. Farmimaan täyttyessä kymmenien pelituntien jälkeen on tilanne luultavasti vielä nykiväisempi.
Korianteria suoneen
Varsinaista loppua ei nimikkeessä ole. Peli jatkuu niin pitkään kuin pelaaja jaksaa työskennellä farmillaan ja tutustua alueen oikkuihin. Tämän tyylinen "loputtomuus" ja osaltaan hidastempoinen farmailu jakanevat pelaajia kuin korianteri. Osa suorastaan rakastaa sitä, kun taas osalle se ei maistu missään tapauksessa. Itse vihaan korianteria yli kaikkien muiden mausteiden, mutta Stardew Valleysta pidän todella paljon.
Harmi vain, että sen konsolikäännös ei ole täydellinen paketti. Ruudunpäivityksen kärsiminen ja hieman laittoa vaativat kontrollit saavat miettimään, josko PC-versio olisi kuitenkin tämän kokemuksen paras muoto. Pelinä Stardew Valley on kuitenkin upea, eikä sen pelaamista tee mieli lopettaa kovinkaan pian.
Stardew Valley on pelinä vallan maukas kokonaisuus, mutta sen konsolikäännös olisi kaivannut vielä lisää höystämistä.
