Kirby's Epic Yarn

Pitkästä aikaa rakastettu vaaleanpunainen pallero palaa ihka omassa pelissään Nintendon kotikonsolille. Pelaajia jo NESin ajoista lähtien viihdyttänyt Kirby on viettänyt suhteellisen hiljaista elämää sitten 64-bittisten päiviensä, mutta viimein asiaan on tullut muutos. Ja mikä muutos se onkaan!

Se kuuluisa punainen lanka

Eräänä päivänä kotikonnuilla käyskennellessään Kirby huomaa pusikossa kauniin, punaisen tomaatin. Kykenemättä vastustamaan lempiruokaansa vaaleanpunainen pallero hotkaisee sen kitaansa. Ahneella on tunnetusti tietynlainen loppu, eikä tämä tapaus muodosta poikkeusta. Samassa paikalle ilmestyy Yin-Yarniksi itseään kutsuva velho, joka paljastaa tomaatin olleen osa hänen katalaa juontaan. Esittelyn jälkeen hyypiömäisen maagikon kaulassa roikkuva sukka alkaa hehkua ja imee pyöreän sankarimme sisäänsä.

Pian Kirby huomaa saapuneensa maailmaan, joka on kasattu kankaista ja langasta. Eikä siinä vielä kaikki: oma vaivalla treenattu kroppakin on silkkaa villalankaa! Tilannetta ei kauaa ehditä kauhistella, sillä näkyvissä siintää pulassa oleva, pallomainen lankapoika. Vaistomaisesti sankarimme muuttuu autoksi ja pelastaa Prinssi Fluffiksi esittäytyvän pojan. Tästä alkaa seikkailu, joka tutustuttaa pelaajan Kirbyn uusiin muodonmuutosvoimiin. Samalla tietysti täytyy pelastaa hädässä oleva kangasmaailma sekä kohdata monta uutta ja pari vanhaa tuttavuutta.

Ja minähän en ime!

Ohjauksen perusteet on rakennettu klassisen 2d-loikinnan varaan, mutta erilaiset pienet hienoudet tekevät Kirbyn juoksuttamisesta omanlaistaan puuhastelua. Aiempien pelien ystäville tuttu imuhyökkäys loistaa poissaolollaan, mutta alun jälkeen sitä ei osaa edes kaivata. Lankamaisen olomuotonsa ansiosta pallerolla on käytössä ruoskamainen perushyökkäys, jolla viholliset voi hajottaa tai keriä ne heitettäviksi lankakeriksi. Saman ”lankaruoskan” avulla voi heijata itsensä tiettyjen kuilujen yli ja aukoa kentistä löytyviä vetoketjuja, jotka muokkaavat ympäristöä. Kesken hypyn on mahdollista muuttua viholliset murskaavaksi painoksi tai laskeutumista hidastavaksi varjoksi. Mikäli juokseminen tuntuu liian hitaalta etenemiseltä, menoa voi nopeuttaa autoksi muuttumalla. Vaikka toimintoja on Wiimoten vähäisiin nappeihin nähden paljon, ohjaus ei tunnu missään vaiheessa monimutkaiselta.

Kirbyn suuremmat muodonmuutokset on eroteltu omiksi minipeleikseen kenttien sisällä. Ajoittain vastaan tulee aukko, joka imaisee sankarimme sisäänsä ja sylkäisee hetken päästä ulos aivan toisessa muodossa. Moisen tapahtuman jälkeen loppukenttä sujuukin esimerkiksi paloautoa, ufoa, delfiiniä tai junaa ohjaten. Jokaisella olomuodolla on omat ominaisuutensa ja näin ollen erilainen ohjattavuus. Uusia temppuja esitellään sopivaan tahtiin, eikä pelaamiseen sen vuoksi ehdi kyllästyä.

Tasoihin pujahdetaan maailmankartalla näkyvistä ovista. Seuraava oviaukko aukeaa, kun edellinen kenttä on suoritettu. Näkyvissä on myös kulkureittejä bonuskenttiin, joiden aukaiseminen edellyttää esimerkiksi riittävän hyvää suoritusta kyseisen maailman loppupomosta. Mikäli tasojen koluaminen alkaa kyllästyttää, vaihtoehtoista tekemistä löytyy Kirbyn vuokra-asunnon koristelusta. Erilaisia huonekaluja ja muuta krääsää voi etsiä luonnollisesti jokaisesta kentästä. Pelin alkupuolella avautuu myös kauppa, josta voi ostaa erilaisia sisustuselementtejä.

Mainion yksinpelin lisäksi tarjolla on kahden pelaajan yhteistyötila. Moninpeli toimii vähintäänkin yhtä sujuvasti kuin vaikkapa New Super Mario Bros. Wiissä tai Donkey Kong Country Returnsissa. Kakkospelaaja hyppää Kirbyn uuden, sinisen ystävän Prinssi Fluffin lankoihin. Kaverin kanssa seikkaileminen helpottaa vaikeimpien salapaikkojen saavuttamista, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Mikäli kaveri ottaa osumaa, molempia rokotetaan kerättävien jalokivien ja tähtien menetyksellä. Kentän suorituksesta jaetaan mitaleita ja jos mielii saada sen kaikkein kirkkaimman, ei aarteita kärsi pahemmin menettää.

Kangastuksia

Kirby’s Epic Yarn on värikkään upea ilmestys. Kekseliäs, tilkkutäkkimäinen grafiikka on ansainnut kaikki maailmalla jaetut suitsutukset. Vaikka pelin maailmat noudattavatkin paikoin perinteisiä metsä-, laava- ja vesilinjoja, kuvasuunnittelu saa ne tuntumaan keväisenraikkaalta tuulahdukselta. Animaatio on kauttaaltaan sulavaa ja tehostaa entisestään ulkoasun vaikuttavuutta. Fysiikatkin on otettu huomioon ja kangasalustat taipuvat askelten alla. Visuaalisesti peli suoriutuu puhtain paperein ja osoittaa, että ilman teräväpiirtoakin voi saada näyttävää jälkeä.

Audiopuoli ei yllä aivan samaan kekseliäisyyteen grafiikan kanssa, mutta se ei tarkoita auraalisen annin olevan huonoa. Musiikki on pääasiassa iloista ja kevyttä, mutta haikeitakin melodioita kuullaan. Tyylistään riippumatta kappaleet luovat aina juuri oikeanlaista tunnelmaa. Ääniefektitkin löytävät sopivat paikkansa, eikä ärsyttävyyksiä niiden saralla tullut vastaan.

Langat pysyvät käsissä

Kirby’s Epic Yarn on toteutettu alusta loppuun kiitettävällä huolella. Kokonaisuutta varjostaa ainoastaan helppo vaikeustaso, joka perusläpijuoksulla ei kovin haastavaksi kasva. Sen sijaan tasojen suorittaminen jalokiviä ja tähtiä menettämättä on jo astetta vaikeampaa. Mikäli täydellisyyteen ei pyri, kokemattomillakin pelaajilla kesto jäänee alle kymmenen tunnin. Tällaisenaan peli on kuin makea välipala raskaampien ruokalajien välissä. Helpon lähestyttävyyden ja moninpelin ansiosta Kirbyn edesottamuksia voi suositella myös pelaavien perheiden laatuajan täytteeksi. Tämän pelin parissa hyväntuulisuus on taattu!

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi