Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Deathsmiles Deluxe Edition

Paria Live Arcade -peliä lukuun ottamatta shoot ’em up -räiskinnät ovat olleet harvinaista herkkua Xboxin omistajille. Maukkaana myönnytyksenä Rising Star on päättänyt julkaista oikein kolmen levyn erikoisversiona Deathsmilesin, jonka Cave tehtaili japanilaisiin pelihalleihin vuonna 2007. Vaihtakaa kalsarit ja kiinnittäkää turvavyöt, sillä se on menoa nyt!

Onko tässä jokin tarina?

Windia on tavallinen 13-vuotias tyttö, joka asuu Lontoossa. Eräänä kohtalokkaana päivänä hänet imaistaan outoon Gilveradon maailmaan. Toisenlainen todellisuus voi olla pienelle tytölle pelottava, mutta onneksi Dior-niminen vanha setä ottaa hänet suojiinsa. Pian selviääkin, että Gilverado ei edes sijaitse Maa-planeetalla ja tähän mystiseen maailmaan on päätynyt muitakin tyttöjä. Kaiken lisäksi Windian uusia kotikontuja uhkaavat muinaiset olennot, jotka pitäisi saada kuriin. Onneksi paikallinen vanha sanonta kertoo, että ”kadonneet löytävät mystisiä voimia itsestään”. Tai jotain…

Deathsmiles Deluxe Edition on malliesimerkki japanilaisesta luotihelvettiräiskinnästä. Pelissä ohjastetaan yhtä neljästä valittavasta hahmosta sivuttain scrollaavien 2d-taustojen päällä. Samalla tietenkin rangaistaan kaikkea vastaantulevaa. Välillä ruutu on sakeana demonisten vihollisten ammuksista, mutta onneksi pelihahmon kohtalokas osumakohta on hyvin pieni. Tämä mahdollistaa lähes pikselintarkat väistöliikkeet tiukimmissakin tilanteissa, joita taistelun tuoksinassa tulee riittämään.

Kaikki heti nyt!

Pakettiin on heitetty kolme eri versiota pelistä. Arcade on suora käännös kolikkopelistä alkuperäisine grafiikkoineen. Xbox 360 -tila antaa puolestaan kasvojenkohotuksen. Versio 1.1 sekoittaa pakkaa vaihtoehtoisella ohjauksella ja muilla pienillä muutoksilla. Jokaisesta on vieläpä erikseen Mega Black Label -variaatiot, joissa on mukana uusi pelattava hahmo, erilainen pisteytyssysteemi, lisäkenttä sekä valinnainen infernaalinen vaikeustaso. Kaikki nämä herkut ovat auki alusta lähtien, minkä vuoksi todellinen uudelleenpeluuarvo tulee pisteiden metsästyksestä.

Ohjattavuus on ilahduttavan tarkkaa, pelaa sitten analogitatilla tai ristiohjaimella. Liipaisimia käyttäen voi ampua sekä eteen että taakse. A- ja B-nappi mahdollistavat raskaamman tulituksen, joka hidastaa hahmon vauhtia. Suurempiin vihollisiin ja pomovastuksiin voi myös lukittautua olettaen, että pääsee tarpeeksi lähelle. Osa vihollisista pudottaa kerättäviä esineitä, ja kun tavaraa on varastossa tarpeeksi, voi aseitaan tehostaa väliaikaisesti. Tarpeen vaatiessa voi heittää pommin, joka tyhjentää ruudun sekä ammuksista, että vihollisista.

Moninpeli löytyy kahdelle pelaajalle joko samalla konsolilla tai verkon välityksellä. Kaverin kanssa tuhosinfonia on nautinnollista puuhaa, mutta ei täysin ongelmatonta. Mikäli ei ole tarkkana oma pelihahmo on helppo sekoittaa taistelutoveriin ja se johtaa yleensä tahattomaan kuolemaan.

Kaunista, mutta tahmeaa

Deathsmilesin alkuperäinen versio on nykystandardien varjossa karua katsottavaa, mutta onneksi muut versiot korjaavat tilannetta. Parhaimmillaan grafiikka on näyttävää mutta ei loksauta leukoja. Halutessaan kuvaan voi valita myös pehmennyksen, joka tasoittaa rosoja entisestään. Taustat eivät aivan vedä vertoja muulle kuvasuunnittelulle, mutta niihin ei juuri edes ehdi kiinnittää huomiota. Harmillisesti hidastelulta ei voi välttyä. Varsinkin peliruutua venytettäessä ruudunpäivitys alkaa tökkiä, kun näkyvissä on enemmän tavaraa. Nykiminen ei varsinaisesti pilaa peli-iloa, ja joissakin tilanteissa siitä voi olla jopa apua. Se on kuitenkin harmillinen kauneusvirhe muuten hyvässä kokonaisuudessa.

Taustalla jytisee menevä ja mahtipontinen elektrobiitti, joka flirttailee hieman muiden tyylien kanssa aina klassisesta musiikista lähtien. Muut äänet ovat genren peruskauraa aseiden jytinästä ”power up”-kiljahduksiin. Yllätyksiä ei siis ole luvassa, mutta kokonaisuus toimii kuten pitääkin ja tässä tapauksessa se riittää mainiosti.

Hyvää kannattaa odottaa

Deathsmiles Deluxe Edition on parhaimmillaan haastava ja koukuttava kokemus. Loputtomat jatkomahdollisuudet pehmentävät aloittelijoiden tietä ja auttavat harjoittelemaan todellista pisteiden metsästystä varten. Kattavassa paketissa on niin hyvä tekemisen meininki, että sen vähäiset viat on valmis antamaan anteeksi. Vielä kun normipeliä halvemmalla mukaan tulee soundtrack ja levyllinen muuta sälää, on luotihelvettien ystävillä kissanpäivät.

Galleria: 

Kommentit

Hyvä arvostelu mutta kannattaisi perehtyä shmuppeihin ennen arvostelua.

Ruudnpäivityksen hidastuminen on tarkoituksellista jotta peli muistuttaisi mahdollisimman paljon alkuperäistä arcade peliä ja täten tulokset olisivat vertailukelpoisia. Siis kyseessä ei todellakaan ole mikään moka vaan päinvastoin erittäin tarkkaan harkittu ratkaisu. Jopa niin että pelin myynti hardcore harrastajien parissa romahtaisi jos peli olisi "päivitetty".

Lisätietoja vaikkapa www.shmups.com sivuston 127 sivuisesta deathsmiles ketjusta...

m_vierimaa:

No mitäs paskaa tämä tämmöinen sitten on? Pelit pidetään tarkoituksella heikkolaatuisina, jotta ne miellyttäisivät jotain fanikuntaa? Aivan sama, arvostelukriteerit ovat mitä ovat.

m_vierimaa: Genre on toki ollut minulle tuttu jo pitkään, mutta tuosta ruudunpäivityksen hidastelun tahallisuudesta en tiennyt - loppujen lopuksi luen harvoista peligenreistä nippelitietoa. Shmupit ovat olleet yksi suosikkilajityyppini aina Nesin Gradiuksen ja MD:n Truxtonin päivistä asti - ja ehdoton suosikkini on Dreamcastin Mars Matrix.

Joohanh: Älä turhaan auo päätäsi asiasta josta et tiedä. Heikkolaatuisuus ei todellakaan ole pointtina tässä vaan se nyt vaan kuuluu useimpiin caven shmuppeihin että vaikeissa paikoissa peliä helpotetaan tarkoituksella noin.

Ihan sama kuin valittaisit että Ridge Racer ei ole tarpeeksi realistinen kun siinä on turbo tai että GT5 on vain hardcore faneille, koska turboa ei löydy. Eri pelit, tietoiset valinnat.

Zanis: Et ole yksin kommenttiesi kanssa. Ja on silti mukava lukea shmuppien arvoisteluita täällä myös. Jatkossakin vain näitä lisää, toivottavasti genre saa lisää pelaajia, haastavuuttahan shmupeista löytyy vaikka muille jakaa.

"Älä turhaan auo päätäsi asiasta josta et tiedä. Heikkolaatuisuus ei todellakaan ole pointtina tässä vaan se nyt vaan kuuluu useimpiin caven shmuppeihin että vaikeissa paikoissa peliä helpotetaan tarkoituksella noin."

Okei, tässä tapauksessa olen anteeksipyynnön velkaa. Kuvittelin, että peli yritettiin saada vastaamaan arcade-versiota, jossa esiintyi paikoin ruudunpäivityksen hidastelua teknisenä ongelmana.

m_vierimaa: Itsekin toivon, että genre saisi osaksi enemmän huomiota täällä päin maailmaa. Liian monet hyvät shmupit ovat jääneet vain japanilaisten iloksi. On hienoa, että edes Deathsmiles rantautui meillekin.

Region Freenä olis pojat Mushihimesama Futari, Espgaluda 2 ja viikko sitten julkaistu Muchi Muchi Pork! & Pink Sweets bundle. Nämä siis Cavelta.

Kiva että arvosteltiin vaikkakin pisti slow downin tietämättömyys silmään, mutta se asia käytiinkin jo läpi. Hyvät viikonloput!

Mushihimesama Futarin laitoinkin play-asiasta tilaukseen, platina versio oli 20 euron tuntumassa! Mulla löytyy jo aiempi versio PS2:lle, ja kyseessä on yksi parhaita shmuppeja, mielestäni caven parhaita Deatshsmilesin ohella.

Deathsmiles on kyllä hyvä, osaisi vaan päättää mitä kymmenestä eri versiosta pelaisi :), toistaiseksi oon hakannu arcadea, jengi tuntuu myös paljon pelaavan MBL versiota.

fngs: Kiitos vinkeistä, täytynee laittaa nuo tilaukseen, kunhan budjetti sallii.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi