Kisaamista hämärästä melkein aamunkoittoon

Need For Speed palaa välivuoden jälkeen EA:n syysvalikoimaan. Tällä kertaa ilman lisänimeä kulkeva Ghost Studion luomus hakee vaikutteita sarjan menneisyydestä, kun etenkin Undergroundeista tutut yölliset mittelöt ja kustomointi nostetaan takaisin parrasvaloihin. Muutaman puhtaasti ajamiseen keskittyneen osan jälkeen myös pöhköön tarinaan panostetaan uudella tarmolla, sillä pelaaja istutetaan omaperäisten bensalenkkareiden kaveripiiriin. Samaan aikaan yhteisöllisiä ominaisuuksia lupaillaan viedä entistä pidemmälle uudistetun Autolog-palvelun avulla. Tavoitteet asetetaan siis korkealle, mutta miten niihin todellisuudessa ylletään?

Yöllistä draamaa

Ainakin sarjan hengen taltioimisessa onnistutaan erinomaisesti. Peli huokuu vahvasti vanhan koulukunnan Need For Speed -tunnelmaa. Aitoa videomateriaalia hämmentävän saumattomasti pelikuvaan yhdistelevät välipätkät ihastuttavat teknisesti ja naurattavat toteutuksensa puolesta. Paikallisesta harrastelijateatterista erotetut näyttelijät esittävät liioitellun tunnerikasta tulkintaansa kaahauksen keskellä, kun anonyymiksi jäävän pelaajan kaveriporukka saa kosolti ruutuaikaa. Kullakin jengiläisellä on oma tosielämän rattitähti tai joukkio idolinaan, ja esimerkiksi driftauspuolella haetaan huomiota Ken Blockilta. Nopeushaasteiden avulla pyritään vastaavasti tekemään vaikutus Los Angelesin kaduilla viilettävään Magnus Walkeriin.

Viiteen haaraan jaettu tarina muodostaa käytännössä neljä alagenreä. Taitoja testaillaan normaalin kisaamisen ohella aika-ajoissa, poliisien härnäämisessä sekä driftausvariaatioissa. Perinteiset nopein kuski voittakoon -mittelöt osoittautuvat paketin kehnoimmaksi osa-alueeksi lähinnä räikeästi huijaavan tekoälyn vuoksi. Letkan tiiviinä pitävä kuminauhaefekti on aina kuulunut sarjan tavaramerkkeihin, mutta tällä kertaa se tuntuu kireämmältä kuin aikoihin. Alkumatkan suorituksilla ei ole käytännössä mitään merkitystä, kun voittaja ratkaistaan vasta viimeisen kilometrin puristuksessa. Mikäli mielii tehdä elämästään helpompaa, kannattaa reitin ensimmäinen puolisko körötellä tahallisen verkkaisesti hidastaen samalla konekuskien tahtia. Sanomattakin on selvää, että näin räikeä tasoitus haittaa jo immersiota.

Poliisien aggressiivisuudessa palataan aavistuksen viime vuosia maltillisemmalle tasolle, ja paras vertailukohta lienee alkuperäinen Most Wanted ylilyödyn uusversion sijaan. Normaalitilanteissa virkavalta ei aiheuta merkittävissä määrin harmaita hiuksia, mutta sopivasti ärsytettynä lain kouraankin tulee puhtia pelaajan taltuttamiseksi. Driftauksen eri variaatiot ovat vallan viihdyttävää ajankulua. Luisutapahtumissa mitellään perinteisesti toisia vastaan, harrastetaan mahdollisimman näyttäviä pariajoja sekä kaahataan Gymkhana-reittejä kylki edellä kelloa vastaan. Nautittavuuden takaamiseksi täytyy kuitenkin muistaa säätää auton asetukset ensin kohdalleen. Menopelien vakiokuoseissa pisteiden kerääminen tuntuu väkinäiseltä käsijarrun nyppimiseltä, mutta sopivilla pikaviilauksilla perän heittely kaasua annostelemalla on sekä näyttävää että hauskaa.

Vaikka ajo-ominaisuuksia voi kustomoida tarvittaessa yksityiskohtaisemminkin, riittänee valtaosalle pikasäätö pidon ja luisun välillä. Herkästi tiestä irtoava auto on kuitenkin useimmiten paras ratkaisu myös nopeuskisoihin, joten tallissa ei tarvitse välttämättä vierailla tapahtumamuotojen välillä.  Suorituskykyä parantavia palikoita avautuu kuljettajatasojen noustessa kiitettävästi, joten alkupään kauppakasseillakin pärjää yllättävän pitkään. Puhtaasti visuaalinen tuunaus on hieman kaksijakoisesti toteutettu. Maalaamon monipuoliset työkalut tarraeditoreineen riittävät vaativaankin makuun. Samoin auton korkeuden ja raideleveyden muokattavuus mahdollistavat sopivan härskit luomukset. Sen sijaan vaihdettavia ehostusosia pihdataan turhan pitkään ottaen huomioon, että ne eivät vaikuta mitenkään suorituskykyyn. Lisäksi tuning-kilkkeiden tarjonta vaihtelee rajusti automalleittain, ja eksoottisimmissa kehonsiirtimissä valinnanvara lähentelee nollaa.

Kosteaa ja kiiltävää

Noin 50 auton kattaus ei ehkä kuulosta suurelta, mutta museoikäisestä Volvo 242:sta uunituoreeseen BMW M2:een ulottuva listaus tarjoaa riittävästi vaihtelua. Äärimmäisen komeasti mallinnetut nelipyöräiset ovatkin selkeästi pelin päätähtiä, jotka jättävät amatöörinäyttelijöiden suoritteet varjoonsa. Kauniiden peltien ohella kehittäjät arvostavat selvästi menopelien sisäistä kauneutta, sillä moottorien aggressiiviset murinat karjuvat tiensä genren parhaimmistoon. Kulissina toimiva öinen ja alati sateinen Ventura Bay on niin ikään äärimmäisen näyttävä paikka, mutta samalla se jää melkoisen ontoksi temmellyskentäksi. Aavekaupungin liikenteen voi laskea yhden käden sormilla, eikä katujen tutkimiseen kannustamisessakaan onnistuta. Lopulta yleisin tapa liikkua kisasta toiseen onkin käyttää pikasiirtymiä. 

Need For Speed sai ennen julkaisuaan runsaasti kritiikkiä pakollisen verkkoyhteytensä vuoksi, eikä suotta. Mikään sisällössä ei varsinaisesti oikeuta ratkaisua, sillä kokemus ei tunnu sen yhteisöllisemmältä kuin esimerkiksi pari vuotta sitten julkaistu Rivals. Toki mukaan sisällytetään päivitetyn Autolog-palvelun mahdollistamat kaverilistavertailut ja muuta pientä ekstraa, kuten kuvien jakamista. Silti vahvan tarinavetoisuutensa vuoksi kaupungissa suhaavien satunnaiskuskien touhuiluihin kiinnittää jopa vähemmän huomiota kuin edellisosassa. Kaiken kukkuraksi perinteinen seuranhakua hyödyntävä moninpeli puuttuu yhä tyystin, eikä toisia jengejä haastamalla pääsee kisaamaan kuin ani harvoin. Vaikka taukonappulan puutteen unohtaen verkkopakosta ei koidu muita isompia murheita, lienee turha olettaa kaikkien pitävän konsoleitaan vakaan nettiyhteyden päässä. Ainoastaan aika näyttää mitä tapahtuu, kun EA joku kaunis päivä päättää kytkeä serverit käytöstä kulukuuriin vedoten.

Oudosta ratkaisustaan huolimatta Need For Speediä voi pitää erittäin onnistuneena jatkumona – tai pikemminkin uudelleenkäynnistyksenä – sarjalle. Huolettoman letkeä ajotuntuma, hölmöt hahmot ja äärimmäisen vakuuttava audiovisuaalinen toteutus muodostavat toimivan kokonaisuuden, jonka parissa on huolestuttavan helppo hukata aikaa. Hampaat irvessä puristetut kierrosajat sekä loputtomat ajolinjojen hiomiset voi suosiolla jättää genren muiden pelien huoleksi, sillä tällä kertaa keskitytään fiiliksestä nauttimiseen. Etenkin vuosikymmenen takaisia Need For Speedejä haikailevien kannattaa ehdottomasti tutustua uutukaisen tarjontaan.

 

 

Kirjaudu kommentoidaksesi