Kissanpäivät eivät ole enää vain kattien yksinoikeus

Aristokatit sen parhaiten sanoivat: Katti tahtoo olla jokainen.

Kurnauskis. Oletkin tainnut jo kuulla Straysta. Se on kolmannesta persoonasta kuvattu keveä seikkailupeli, jossa pelaaja ohjastaa perheestään eroon joutuvaa kulkukissaa. Hyppelyä, tutkimista ja kevyttä pulmanratkontaa yhdistävä seikkailu on ranskalaisen BlueTwelve Studion käsialaa ja samalla porukan ensimmäinen teos. Yhtiön perustajajäsenet Colas Koola ja Vivien Mermet-Guyenet halusivat aikoinaan lähteä tekemään pienempää itsenäistä projektia työskenneltyään Ubisoft Montpellier -studion leivissä. Strayn kehitys aloitettiinkin jo vuonna 2015, eli kaiken kaikkiaan sangen maltillisen pituisen seikkailun kehitystyö vei hurjat seitsemän vuotta aikaa.

Koola ja Mermet-Guyenet ovat sittemmin kertoneet, että pelissä esiintyvää kaupunkia inspiroi isosti Hongkongissa, Kowloonin kaupunginosassa aikoinaan sijainnut Walled City, jossa asui ihmisiä epäinhimillisen tiheästi. Väestötiheyden kerrotaan olleen lähes 1,3 miljoonaa asukasta/km², ja pääosin viranomaisten hallinnan ulkopuolella ollut alue purettiin vuonna 1994. Jo aikaisessa kehitysvaiheessa kaksikolle valkeni, että tämä maailma sopisi erinomaisesti kissan temmellyskentäksi. Loppu on historiaa.

Strayn julkaisija Annapurna Interactive on tunnettu omintakeisista makeisistaan, mutta tällä kertaa käsissämme on jopa heidän mittapuullaan sangen persoonallinen keitos.

Katti ja droidi tuijottavat toisiaan silmästä silmään.

Oon kuullut kaikenlaista laulantaa, mutta kattirytmi vaan jo saa keinumaan

Oranssi kisu löytää alkajaisiksi itsensä cyberpunkahtavasta, droidien asuttamasta kaupungista. Yksikään paikan asukki ei ole nähnyt vuosiin uusia kasvoja, saati sitten eläimiä tai aurinkoa. Kaupungista on yritetty poistua vuosien saatossa useasti, mutta aiemmat pakoyritykset ovat pysähtyneet viimeistään raivokkaisiin Zurk-olioihin, jotka vartioivat mestan kriittisiä poistumisreittejä ja syövät tarvittaessa uhrinsa. Kun ulos ei pääse, elämä mataa samaa harmaata rataa, kuten Aku Ankka sanoisi. Asukkaat tuntuvat hyväksyneen masentavan kohtalonsa.

Koska pelaajan ohjastama otus on kissaeläin, se ei tietenkään voi kommunikoida robottien kanssa. Viiksekäs ystävämme löytää kuitenkin suhteellisen alussa erään talon kätköistä B-12-droonin, joka sekä auttaa seikkailussa, että kääntää peltipurkkien jorinat ”kissaksi”. Yhdessä B-12:n kanssa parivaljakon on selvitettävä tiensä maan pinnalle ja avattava yhteys muuhun maailmaan.

Ratkaisu tuoda drooni tulkiksi on sinällään ymmärrettävä, mutta tavallaan on harmi, ettei BlueTwelve uskaltanut luottaa sanattomaan kommunikointiin otuksien ja robojen välillä. Kokonaisen pelin tekeminen tämän pohjalta olisi toisaalta saattanut olla liian hankalaa.

Kuten aina, kissan tuottama teksti on selkeää ja helppolukuista.

Niinpä vastakarvaan joskus vaikka lauletaan, on rytmi silti tarttuvaa

Stray ansaitsee kiitosta valtavan monella sektorilla. Ensinnäkin se on todella miellyttävän näköistä katsottavaa ja pyörii PlayStation 5:llä 60 kuvan sekuntivauhtia. Animaatiotyöskentely on valtavan hienosti tehtyä ja kissan maneerit uskottavia. Tässäpä esimerkki: kun B-12 pukee tassukkaan päälle eräänlaisen palttoon, jonka avulla robotti kommunikoi suoraan katille, heittäytyy karvakorva hankalaksi ja lysähtää velttona maahan. Aikansa laahustettua mirri kuitenkin tottuu apuvälineeseen.

Kissat myös pyörivät tunnetusti aina jaloissa. Hymy levisi huulille useampaan otteeseen, kun kaupungin asukit kompastelivat ja kaatuivat otukseen naurettavan kovan kolinan saattelemana. Vastapainona ilkeilylle voi kehrätä ja ansaita siten droidien sympatiat puolelleen. Valtaosa heistä suhtautuu eläimeen kuitenkin ystävällisesti, joten terrorisoinnille ei ole oikein mitään moraalista syytä.

Kissa ämpärissä.

Stray ei sinällään esitä pelillisesti mitään kovin ihmeellistä, mutta kokonaisuutena se toimii valtavan hyvin. Enimmäkseen katti tutkii paikkoja B-12:n avustuksella, loikkii puoliautomaattisesti tasolta toiselle X-nappia painamalla, keräilee kaveridroidin kadonneita muistijälkiä, ja ratkoo pulmia. Harvakseltaan myös hiiviskellään ja paetaan verenhimoisia Zurkkeja, joskin nämä tapahtumat ovat sitä hieman heikompaa antia. Uskottavien ympäristöjen sävyttämä kenttäsuunnittelu nostaa kuitenkin teoksen reippaasti keskiarvon yläpuolelle, sillä kadonnutta kaupunkia on oikeasti todella mukava tutkia. Mikä tärkeintä, se tuntuu elävältä, eikä pelkältä kulissilta.

Persoonallinen ote, miellyttävä äänimaailma ja säveltäjä Yann Van Der Cruyssenin kerrassaan veikeä musiikki toki auttavat nekin, Stray kun on audiovisuaaliselta toteutukseltaan suorastaan mestarillinen. Eikä sovi unohtaa, että näppäinkomentojen joukosta löytyy erillinen naukumisnappi! Purrrr.

Katti ei kärsi korkean paikan kammosta.

Hetkinen, näihin fiiliksiin, tää torvi sävelmällään ihastuu

Kuten todettua, on seikkailun pituus varsin maltillinen, sillä itselläni meni noin viisi ja puoli tuntia sen läpäisemiseen. Mikäli mielii kerätä kaiken, voi aiempiin kohtauksiin palata käden käänteessä, joten 100-prosenttinen läpäisykään ei ole mikään mahdoton temppu.

Stray on upea teos. Vaikka se onkin melko puhtaasti fiilistelyreissu, on siinä riittävästi mielekästä tekemistä, jänniä persoonia ja kauniita paikkoja tutkittavaksi, jotta se erottuu kirkkaasti massasta. Lisäksi seikkailu oli kokonaisuudessaan niin ehyt, kaunis ja mieleenpainuva kokemus, että tätä voi suositella aivan kaikille, kenties jopa niille, jotka eivät kissoista niin piittaa.

"Ja katit muut käy kuulemaan aidoillansa soitantaa

Ja alla lyhdyn ainoan

On mielessä tuo yksi vain

Kaikki tahtoo, kaikki pyytää

Kaikki päästä rytmiin kattien."

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi