Traveller's Talesin ensimmäisestä LEGO-pelistä on ehtinyt vierähtää jo seitsemän vuotta. Toistaiseksi uudistukset ovat olleet todella vähissä, joten vuonna 2008 julkaistun LEGO Batmanin jatko-osaa varten sapluunaa on onneksi muokattu varsin perusteellisesti. Ainakin ajankohta on pelin julkaisulle otollinen, sillä Christopher Nolanin jo ennen viimeistä osaansa moderniksi klassikoksi noussut leffatrilogia Yön ritarista saa pian päätöksensä.
Ne puhuvat!
Edeltäjänsä tavoin myös LEGO Batman 2: DC Super Heroes jättää tutut seikkailut väliin. Juonikyhäelmä ei siis perustu mihinkään elokuvaan tai sarjakuvaan, vaan hyödyntää Lepakkomiehen universumia vapaamuotoisemmin. Tekijöiden oma tarina on myös mahdollistanut pelimaailman laajentamisen, sillä Bruce Waynen alter egon ja Ihmepoika Robinin ohella hahmokavalkadi on laajentunut sarjakuvayhtiö DC Comicsin muidenkin tuotteiden taistelijoilla. Pääasiassa tämä tarkoittaa hyvisten kolmatta päähenkilöä Teräsmiestä, mutta myös monet Oikeuden Puolustajat (Justice League of America), kuten Vihreä Lyhty sekä Ihmenainen, saavat oman osuutensa parrasvaloista.
15 tehtävän tarina yhdistää Lex Luthorin ja Jokerin konnankoukut sulaksi kaaokseksi, jossa osansa saavat niin suuruudenhullu presidenttikampanja kuin hahmojen välinen ivailukin, unohtamatta tietenkään narrin käytännön piloja. Suurimpana uudistuksena aiempaan pelissä kuullaan myös dialogia, joten perinteinen pantomiimityyli on saanut väistyä. Ratkaisu on teknisesti onnistunut, mutta sen seuraukset kohdeyleisöä silmällä pitäen ovat hivenen ongelmallisia. Toisin kuin populaarikulttuuristen tarinoiden sanattomat parodiat, LEGO Batman 2 vaatii englannin kielen osaamista, jotta pelin juonesta saa kaiken irti. Varttuneille, mutta sitäkin lapsenmielisemmille tämä ei ole ongelma. Nuorempi sukupolvi sen sijaan jäänee auttamatta kylmäksi.
Dialogi on yksinkertaisuudessaan sangen toimivaa ja hetkittäin jopa nokkelaa, joten tarinan parissa viihtyy mainiosti. Hahmojen yksinkertaistaminen sekä luonteenpiirteiden korostaminen saa alati huvittavia sävyjä niin sankareiden kuin konnienkin väliseen höpöttelyyn. Lepiksen suhtautuminen Terikseen saa hekottelemaan pitkän aikaa, eivätkä muutkaan taisteluparit jää pekkaa pahemmaksi. Tarinan kuljetuksesta vastaavat tehtävien ohella myös lyhyet uutislähetykset, jossa osansa ivailusta saa muun muassa Gothamin poliisivoimat sekä Rocksteadyn Arkham-pelit.
Ne taistelevat!
Pelillisesti tuoreinkin palikkaseikkailu on mitä tutuinta huttua sarjaa aiemmin pelanneille. Yksinkertainen ja helppo taistelumekanismi perustuu pitkälti yhden napin rämpyttämiseen, vaikka lähes jokaisella hahmolla onkin omat erikoishyökkäyksensä. Pienenä, mutta sitäkin vähäpätöisempänä uudistuksena sankarit ja sankarittaret ovat saaneet käyttöönsä lopetusiskun. Periaatteessa hieno ja tyylikäs isku on alkuun varsin viihdyttävä, mutta koska pomotaisteluita lukuun ottamatta jokainen rivivihollinen kuolee ensimmäisestä osumasta, jää Fatality-liikkeen käyttö pelin edetessä minimiin. Pelisarjan jo entuudestaan alhaalla ollutta vaikeusastetta on ruuvattu entistä matalammalle, sillä esimerkiksi Teräsmies ei voi kuolla vastustajien iskuihin. Inhimillisemmät hahmot, kuten Gothamin sankarit, ottavat edelleen osumaa, mutta kuolon korjatessa ne vähäisetkin kolikoiden menetykset ovat paikattavissa muutamalla pyörähdyksellä. "Game over" on käsite, jota LEGO Batman 2 ei tunne.
Helppous ei kuitenkaan ole synti, sillä kohdeyleisönä ovat lapset ja lapsenmieliset. Pelin tarjoama helposti lähestyttävä ja viihdyttävä ilmapiiri ei taatusti ole kovimpia nettiräiskintöjä hakkaavien mieleen, mutta rentoutumiseen Battiksen rauhallinen ja sujuva eteneminen on omiaan. Oivaltavat ja hetkittäin jopa järjettömän mielikuvitukselliset reitit saavat pelaajan nauttimaan olostaan sopivan mittaisissa pelisessioissa. Pieneksi ongelmaksi nousee kuitenkin muutaman kentän pituus, sillä huoneen tai kahden viilaaminen pois tehtävästä olisi tehnyt paketista kompaktimman. Onnistuneena uudistuksena ja moitteen korjaajana tehtäviin on tullut välitallennuspisteitä, joten parhaimmillaan noin puolisen tuntia kestävät pelastusoperaatiot voi jättää hetkeksi jäähtymään.
Jediritarien ja Tylypahkan oppilaiden seikkailuihin verrattuna merkittävä muutos on kykyjen väheneminen. Batman ja Robin ovat käytännössä vain yhden tempun varassa kerrallaan, joten taika- ja voimakykyjen monipuolista käyttöä on kompensoitu erilaisilla puvuilla. Esimerkiksi Robinin arkiasu ei mahdollista taistelun lisäksi muita temppuja, kun taas sporttiverkkareihin vaihtamalla kiipeily luonnistuu paremmin ja myrkkyvuotojen huuhtelu onnistuu pukeutumalla pelastuspukuun. Vaatetuksia hyödynnetään läpi matkan riittävän tiiviisti ja monipuolisesti, joten kyllästyminen ei ehdi iskeä. Pienenä noottina erilaiset asusteet on nähty jo matkan alkupuolella, minkä takia uusien kykyjen ja ominaisuuksien oppiminen matkan varrella jää haaveeksi.
Gothamin kaupunkiin on piilotettu erilaista löydettävää: avattavia hahmoja, pulassa olevia kansalaisia, huijauskeinoja, kultaisia LEGO-palikoita sekä eräänlaisia Batman-säilykepurkkeja. Pelin 250 kultaisesta möhkäleestä kertyy varsinaisen juonen aikana talteen reilusti alle joka viides, joten hamstrattavaa riittää vielä uudellekin pelikerralle. Kentän läpäistyään on mahdollista palata alueelle isommalla hahmoköörillä, jolloin aiemmin lukittuina olleita esineitä tarttuu matkaan tämän tästä. Kaiken avaamiseen on syytä varata aikaa likipitäen 20 tuntia, josta tarinan läpäisyyn ensimmäisellä kerralla kuluu noin puolet.
Ne tykkäävät!
Ulkoasullisesti LEGO Batman 2: DC Super Heroes muistuttaa edeltäjiään. Sulavasti rullaava palikkagrafiikka yhdistettynä yksinkertaisiin hahmoihin toimii kuin Gothamin metron vessa. Hetkittäin kaupungin läpi liitelevä kamera saavuttaa erinomaisesti sen olennaisen hengen, mikä Batmanin universumiin kuuluu. Tekniseltä puolelta musiikkivastaava ja ääninäyttelijätkin suoriutuvat tehtävistään kiitettävin arvosanoin. Steve Blum hoitaa Jokerin tontin, jos nyt ei ihan Mark Hamillin tasolla, niin kuitenkin vakuuttavasti. Nolan Northia ei pääse karkuun edes LEGO-universumissa, vaan mies rähisee Pingviininä oman lakisääteisen osuutensa. Urhojen puolelta hermojen kestävyyttä koettelee ainoastaan taustalla kommentoiva hovimestari Alfred (Jeff Bennett), jota olisi voinut siunata toisellakin fraasilla. Nyt sitä yhtä ja ainoaa nauhoitetta saa kuulla niin useasti, että ennen toista läpipeluukertaa on syytä varailla jo ennakkoon oma huone Arkhamin mielenterveysyksiköstä.
Moninpeli on jälleen tuttua rautaa. Kaveri voi hypätä remmiin missä vaiheessa tahansa, eikä pois tiputtautuminen vaadi muutamaa napin painallusta enempää. Verkkoon asti yhteisöllisyys ei ylety, mutta LEGO-sarjan pelit ovat olleet - ja mitä luultavimmin ovat vastaisuudessakin - parhaimmillaan samalta sohvalta pelattuna, taistelutoverille hyväntahoisesti vinoillen ja tämän toimintaa parhaansa mukaan sabotoiden.
Mahdollista hankintapäätöstä tehdessä kannattaa perehtyä myös muihin Traveller's Talesin tuotoksiin. Mukaan tulleen dialogin lisäksi paketti on niin perusvarma suoritus, että sarjaan tutustumattomien on syytä pohtia pelin aihepiiriä. Jos Yön ritari kiinnostaa enemmän kuin teinivelhot, Karibian piraatit tai sotivat tähdet, eivät eurot taatusti mene hukkaan, ja täten arvosanaan voi lisätä sen puuttuvan tähden. Sarjaan perehtyneet ovat tuoreimmankin osan parissa heti kuin kotonaan, joten mikäli omat LEGO:t ovat jo homehtuneet kellariin, tarjoaa Battiksen ja kumppaneiden seikkailu viihdykettä useaksi illaksi. Josko mahdollisessa kolmannessa osassa viihdytettäisiin pelaaja jälleen elokuvamaailmassa, kenties Nolanin trilogian maisemissa? Megahiteissä olisi varmasti naureskeltavaa, ja olisipa tarinakin jo valmiiksi tuttu.
