Madagascar: Escape 2 Africa on jatkoa Dreamworksin vuoden 2005 hitille, joka muistetaan erityisesti ”I like to move it”-reivin tehokkaasta käytöstä. Ensimmäisessä elokuvassa Alex-leijona, Marty-seepra, Melman-kirahvi ja Gloria-virtahepo pakenivat pingviinien avustuksella New Yorkin eläintarhasta ja päätyivät lopulta Madagaskarille, jossa he kohtasivat villejä eläimiä. Joukkio ei lopulta päässyt pakenemaan saarelta, mutta asia korjaantuu jatko-osassa.

Via Dolorosa

Escape 2 African virallinen videopeli starttaa Madagaskarilta, jossa tutustutaan kontrolleihin. Varsinainen paluumatka kohti New Yorkia ei suju lainkaan suunnitelmien mukaisesti, sillä eläimet päätyvät pakkolaskulla keskelle Afrikkaa. Peli noudattelee siis pääpiirteissään elokuvan juonta, mutta se onnistuu sivuuttamaan leffan kohokohdat ja virittelemään tilalle selvästi heikompia kohtauksia. Lopputuloksena on kattilallinen puuduttavan sitkeää puuroa. Kehno käsikirjoitus ei revi hahmoista irti tapreeksi huumoria, eikä elokuvaa reilusti vaisumpi ääninäyttely helpota tilannetta laisinkaan.

Tekniseltä toteutukseltaan peli on alle keskitason. Visuaalinen ilme noudattelee elokuvan vastaavaa, mutta animointi ei vedä vertoja leffan vastaavalle. Vielä enemmän onnistuvat ärsyttämään kontrollien tekniset ongelmat: hahmon liikuttaminen ja hyppyyttäminen tuntuu kankealta, mikä on tasohyppelylle anteeksiantamaton virhe.

Repetito mater studiorum

Varsinainen pelillinen sisältö koostuu tiukkaan rajatuissa ympäristöissä loikkimisesta ja kolikoiden keräämisestä. Pelaajan eteen tulee tiuhaan tahtiin erilaisia minipelejä, joilla pyritään tuomaan pelaamiseen vaihtelua esimerkiksi jalkapallon tai kilpajuoksin avulla. Minipelit ovat kuitenkin muiden elementtien tapaan puuduttavan kökösti toteutettuja. Mukana on joitakin piristäviä poikkeuksia, mutta niitä kaikkia joudutaan jauhamaan aina liian kauan, jolloin pelajalta katoaa se viimeinenkin pilke silmäkulmasta.

Jatkuva minipelien, välivideoiden ja tasohyppelyn välillä ramppaaminen tekee kokemuksesta erittäin katkonaisen. Tilanne muuttuu hieman loppupuolella, kun pelaajan pitää koluta jo kertaalleen läpäistyt ympäristöt apinatyövoiman toivossa. Keinotekoinen pidentäminen ei tee pelaamisesta yhtään miellyttävämpää, sillä tässä vaiheessa seikkailun haluaisi jo päättyvän, vaikka takana ei montaa tuntia olekaan.

Madagascar: Escape 2 Africa on yksinkertaisesti tuotos, josta on vaikea keksiä positiivista sanottavaa. Kehittäjät eivät ole ilmeisesti saaneet päätettyä, haluavatko he rakentaa tasohyppelyä vai puhdasta minipelikokelmaa, joten jälkimmäinenkin löytyy päävalikosta. Moninpelaaminen saattaa olla hetken hupia nuoremmille pelaajille. Lokalisaation puute heikentää kuitenkin pelin sopivuutta junioreille, eikä seikkailulla ole minkäänlaista tarjottavaa aikuisille – gamerscoren lisäksi. Odotan innolla sarjan kolmatta osaa.