Mario Kart DS

Kart-autoilu on varmasti vanha juttu, mutta Mario ystävineen teki sen pelaajille tutuksi ja hyvinpä tekikin. Mario Kartista ovat mallia ottaneet lukuisat pelitalot, mutta yksikään kart-peli ei ole sivuluisunut pelaajien elämään yhtä mallikaasti. Mario Kart -pelisarja on kehittynyt grand prix'nsä aikana, ja välillä uudistuksia on myös karsittu pois. GameCuben Mario Kart: Double Dash!! sai ruusuja ja risuja, ja jakoi mielipiteitä varsinkin sarjan uskollisempien pelaajien keskuudessa. Tästä huolimatta MK DD!! tuli, ajoi ja voitti. Mario Kart DS ottaa pelisarjan jokaisesta pelistä parhaat palat ja debytoi Nintendo DS:llä erittäin onnistuneesti. Koskaan ennen italialainen, äijämäinen, juhannusmahaa kantava sankari ei ole näin hyvin pärjännyt kilpa-ajossa. "Letsa go!"

Päin punaisia… kilpiä.

Tuttuun tapaan Mario Kart DS:ssä ajetaan grand prix, johon sisältyy neljä eri cupia. Tämän lisäksi Nintendo on varsin reilusti lisännyt peliin myös toisen grand prix'n, jossa päästään retroilemaan. Tässä gran prix'ssä ajetaan vanhempien Mario Kartien tutuilla kentillä. Varsinkin Nintendo 64- ja GameCube-kentät ilostuttavat ja tuovat hyviä muistoja mieleen muinaisista tiukkaakin tiukemmista sohva-autoiluista. Game Boy Advance- ja Super Nintendo -kentät ovat litteydestään huolimatta myös piristäviä kenttiä, mutta häviävät yksinkertaisuudessaan muille radoille. Pelin ydin, grand prix, tarjoaa kolme eritasoista haastetta, jotka ovat erittäin hyvin porrastettuja. 50-kuutioinen kisailu on aloittelijalle juuri sopivan haasteellinen, kun taas 150-kuutioinen autoilu on kovimmallekin kuskille kova pala purtavaksi. Näiden kahden välissä on vielä 100-kuutioinen grand prix, joka toimii erittäin hyvänä lämmittelynä tulevia haasteita varten. Kaikki cupit voittaessaan ei tarvitse tyytyä pikselipokaaliin, vaan palkinnoksi jaetaan muun muassa uusia autoja ja hahmoja. Tästä paljon plussaa, sillä kunnon palkinnot kannustavat jatkamaan, kunnes kaikki haasteet on voitettu.

Päämoodin lisäksi pelissä päästään taistelemaan toisia vastaan Balloon Battle- ja Shine Runners -moodeissa. Balloon Battlessa on tavoitteena tuhota toisten pelaajien ilmapallot samalla paeten muita pienillä kentillä. Hauskana lisänä palloja on mahdollista täyttää puhaltamalla DS:ssä olevaan mikrofoniin. Tämä ei tietenkään aina ole eduksi, koska näyttöön liimattu naama ja puhaltamisesta hengästynyt keho tekevät auton ohjaamisesta tuskaa. Shine Runners -moodi on näistä kahdesta se mukavampi. Shine Runnersissa on tarkoitus kerätä mahdollisimman monta tähteä ja luonnollisesti vohkia muiden tähdet. Tässä hektisessä moodissa kilpailuhenki ja ärräpäät pääsevät huippuunsa. Yksinpeleistä mainittakoon vielä Missions, jossa tehdään erilaisia tehtäviä ja lopuksi rökitetään tasopomo hengiltä. Tehtävissä pitää esimerkiksi peruuttaa viideen renkaan läpi, tuhota kentästä kaikki laatikot tai vaikkapa tehdä kolme turbo-sivuluisua yhdellä kierroksella. Missions-moodi on loistava lahja Nintendolta pelaajille, ja tutut tasopomot ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta huikea lisä.

Luonnollisesti usean pelaajan moninpeli on silti se, jota tulee eniten tahkottua. Langaton pelaaminen niin netissä kuin ilmankin on todella hiottua. Tästä ei paljon moninpeli enää parane, ja mikä parasta, usean pelaajan autoiluun ei välttämättä edes tarvita kuin yksi pelikasetti. Tosin useamman pelikasetin peleissä on laajempi hahmovalikoima ja muutenkin hitusen nopeampi pelattavuus, mutta yhdelläkin kasetilla pärjää vallan mainiosti.

Kuivalla luulla Waluigia reiteen

Mitä olisikaan Mario Kart ilman Mario-sarjasta tuttuja hahmoja, tunnettuja ja ei-niin-tunnettuja! Mario Kart DS:ssä ei Double Dash!!:n tapaan duoilla, vaan yhtä kiesiä kuljettaa vanhaan tyyliin yksi hahmo. Mario Kart DS yhdistelee hienostuneesti sarjan jokaisen osan parhaita paloja, tämä näkyy esimerkiksi autoissa. Jokaisella hahmolla on muutama auto, yksi normaali kart-auto ja muutama hahmokohtainen pirssi. Esimerkiksi Waluigi ohjaa traktoria, kun taas Dry Bones ajaa luista kootulla menopelillä. Visuaalisuuden lisäksi autoissa on huomattavia eroja. Marion autot ovat muun muassa erittäin tasapainoisia, Toadin taas kiihtyvyydeltään ylivoimaisia ja Bowserin autot saavuttavat korkeimman nopeuden. Hahmot, tai oikeastaan autot, jaetaan kolmeen luokkaan: kevyisiin, keskipainoisiin ja painaviin. Luonnollisesti kevyt kiihtyy parhaiten, mutta on altis muiden kuskien tönimisille. Keskipainoiset taasen menevät kultaista keskitietä ja toimivat sivuluisuissa parhaiten. Kuskin valinta on tietysti henkilökohtainen ja jokainen hahmo on oikeissa käsissä toimiva. Tietyt suosikit ovat luultavasti sarjan ystäville tuttuja, kuten Toad, Yoshi, Mario ja Bowser. 

Tärkeä osa Mario Karteja ovat aina olleet aseet, banaaninkuoret, kilpikonnan kilvet, sienet ja kaikki muut oudot Nintendomaiset tuhovälineet. Mario Kart DS:ssä suurin osa aseista on vanhoja tuttuja, mutta muutama uusikin löytyy. Näistä Bullet Bill on selvästi ilkein, ja toimii kuten Double Dash!!:n Chomp, eli lisää auton vauhtia ja jyrää muut alta pois. Toinen uutuus on mustetta pelaajan ruudulle sylkevä Blop, joka varsinkin rotkovahvoissa kentissä saa pään pintaverisuonet kohoamaan. Valitettavasti Double Dash!!:sta tutut hahmokohtaiset aseet ovat poissa, mistä hieman miinusta. Hahmokohtaiset aseet olisivat tuoneet lisää persoonallisuutta hahmoille, kuten myös taktisuutta peliin.

Lungit melodiat ja letkeät läänit

Audiovisuaalisesti Mario Kart DS edustaa DS:n kärkeä. Graafisesti peli on jossain Mario Kart 64:n ja Mario Kart Double Dash!!:n välimaastossa. Vanhojakin kenttiä on mukavasti hiottu sopimaan pelin yleiseen ulkoasuun, ja uudet kentät iskevät lujaa. Joissain tapauksissa olisi kaivannut ehkä hieman enemmän monipuolisuutta kenttiin, kuten oikoreittejä ja ratakohtaisia aseita. Joka tapauksessa radat ovat turvallisen tuttuja ja nostalgia-annosta kaipaavat ilahtuvat Retro Cup -tasoista. Yleinen ulkoasu loistaa laatua ja design on tasapainoinen. Pienenä piristyksensä oman auton voi koristella joko valmiilla logoilla tai omilla taideteoksillaan. Musiikit ovat meneviä ja ääniefektit hauskoja. Nintendo-kaartin huudahduksiin ei sitten koskaan kyllästy!

Mario Kart DS on kilvenkova virtuaalikaahailu, ja – kuten moni muukin peli – selvä pakko-ostos. Ohjaustuntuma on täydellinen, pelattavaa riittää niin yksin- kuin moninpelissäkin, haastetta on sopivasti ja jälleenpeluuarvo kohdallaan, kiitos muun muassa nettipelin. Kyseessä on loppuvuoden hittijulkaisu ja varma valinta niin vanhalle kuin nuorellekin. Sivuluisu Marion kanssa on aina yhtä hauskaa, sen tietää Suomen rundimieskin!

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi