Elämme olympiavuotta. Ja koska Sega haluaa tehdä kaiken nopeammin, korkeammalta ja voimakkaammin, se on julkaissut (jokatois)vuosipäivityksen urheilupelisarjastaan, johon saavat osallistua vain vapaat ja hyvämaineiset Mario- ja Sonic-mytologioiden kansalaiset. Mario & Sonic at the London 2012 Olympic Games sisältää 21 olympialajia ja vielä kymmenen ei-niin-olympialajia päälle. Suurin osa lajeista on päivitettyjä versioita neljän vuoden takaisista olympiakisoista, mutta mukana on myös muutama ihka uusi tuttavuus.
Pelin elinikää lisää se, että jokaisessa lajissa on omanlaisensa kontrollit, jotka on opeteltava ja hiottava huippuunsa OE-lukemiin yltääkseen. Motella otellaan lajista riippuen joko vaaka- tai pystysuunnassa, joissakin lajeissa voi halutessaan urheilla myös mote-nuncha-yhdistelmällä.
Liiketunnistus tehokäytössä
Liiketunnistusohjausta hyödynnetään kaikissa lajeissa, mutta toisissa monipuolisemmin kuin toisissa. 100 metrin juoksu, 110 metrin aidat ja 4 x 100 metrin viesti perustuvat juoksulajeina sinänsä monotoniseen ohjaimen ylös alas vemputtamiseen. Keihään-, kiekon- ja moukarinheitossa oman lisämausteensa soppaan tuo sopivan heittokulman määrittäminen. Lisäksi moukaria ja etenkin kiekkoa nakellessa motea heilutellaan luovemmalla tavalla kuin juoksulajeissa. 100 metrin vapaauinti saa plussaa siitä, että uintikontrollit riippuvat valitusta hahmosta. Tällaista hahmoihin liittyvää variaatiota kontrolleissa olisi kaivannut myös joihinkin muihin lajeihin.
Trampoliinivoimistelussa motea käytetään kiitettävän monimuotoisesti, sillä ohjainta käännellään ja väännellään eri tavoin ilmassa pyörähdellessä. Nauha- ja vesibaletti ovat suoranaista liiketunnistusohjauksen juhlaa, kun motea tasapainotellaan, heilutellaan ja pyöritellään klassisen musiikin tahtiin. Baletit ovat muutenkin sangen hauskaa urheiltavaa: etenkin nauhan kanssa taiteilu vetää suupielet pakosta hymyyn pelaajalla kuin pelaajalla.
Olympialaisissa kilvoitellaan myös pallo- ja mailapeleissä, joissa ottelut kestävät selvästi muita lajeja pidempään. Sulkapallo ja pingis perustuvat luonnollisesti moten mailamaiseen heiluttamiseen, eikä niitä jaksa lätkiä määräänsä enempää. Nunchalla tai perinteiseen ristiohjaintyyliin potkittava jalkapallo sitä vastoin on sen verran monipuolinen ja hyvin toteutettu, että palloa jää helposti pompottelemaan pidemmäksikin aikaa.
Normaalien lajien lisäksi voimiaan voi mitellä mielikuvituslajeissa, jotka ovat tasohyppelymäisempää toimintaa. Ristiohjaintyylillä oteltavat mielikuvituslajit ovat selvästi peruslajeja köyhempiä ohjauksellisesti, mutta silti suurimmaksi osaksi peruspätevää popcornviihdettä. Omalla kohdallani suurinta addiktiota synnyttivät aitajuoksu, koskenlasku ja etenkin ratsastus.
Olympialaisissa voi urheilla myös mariopartymaisessa karttatilassa, jossa samoillaan Lontoossa ja osallistutaan peruslajien lisäksi moninaisiin minipeleihin. Sekä kyseisessä party-moodissa että lajeja yksittäin pelatessa urheilijalle kertyy kortteja, joilla voi osallistua raaputuspeliin. Kaksi samaa raaputtamalla saa palkinnoksi musiikkikappaleita ja erilaisia vaatteita, joita voi haalia myös suorittamalla urheilulajeihin liittyviä haasteita.
”Kaikkien aikojen parhaat olympialaiset!”
Yksittäisistä pikkupeleistä koostuvana pakettina olympialaisissa ei ymmärrettävästi ole määräänsä enempää taiteellisia ambitioita, eikä audiovisuaalinen antikaan kohoa juuri keskitasoa korkeammalle. Pelin valttikortiksi muodostuukin tarjonnan ja toteutuksen monipuolisuus: kun lajeja on runsaasti ja jokaisessa niistä omat kontrollinsa, kisaväsymys ei pääse iskemään aivan heti. Kokonaisuutta rikastuttavat party-moodia pelaamalla avautuvat yli 50 minipeliä sekä mahdollisuus haasteiden suorittamiseen ja roinan keräämiseen. Koska joukossa hauskuus tunnetusti tiivistyy, lajit ovat parhaimmillaan moninpelinä, joka tuottaa olympiajoukkueelle ne iloisimmat urheiluhetket.
Sega on onnistunut toteuttamaan Mario & Sonic at the London 2012 Olympic Games -nimihirviön citius, altius, fortius kuin mitä olisin etukäteen odottanut. Ainakin osassa lajeista kyllästymiskynnys saavutettaisiin muuten pidemmän päälle nopeasti, mutta lajivalikoiman laajuuden ansiosta pelin parissa jaksaa urheilla kauemminkin. Onhan tämä pohjimmiltaan pelkkä minipelikimara, mutta hyvä sellainen! Lajit ovat pääosin kelvollisesti toteutettu ja osa niistä on jopa haastavia, ja lisäksi liiketunnistusohjausta hyödynnetään hyvin, tietyissä lajeissa peräti erinomaisesti. Itse asiassa ohjaukseen liittyvä monimuotoisuus tekee nimikkeestä yhden liiketunnistuksellisesti rikkaimmista pelaamistani Wii-peleistä, joka on alustalla kuin kotonaan. Maskottien uusimmissa olympialaisissa kilpaillaan rakkaudesta urheiluun, keskinäisen kunnioituksen ja rehellisyyden hengessä.
