Vuosia sitten tuli yksi mitä eriskummallisimmista buumeista, nimittäin Micro Machines -pikkuautot. Nämä oikeiden autojen miniatyyriversiot aiheuttivat hirveän keräysvimman ihmisten ja varsinkin nuorison keskuudessa. Luonnollisesti näille täytyi saada myös niitä edustavia videopelejä. Ensimmäisellä PlayStationilla tutuimmaksi tulivat Micro Machines V3, jossa ajettiin niin autoilla kuin veneilläkin, sekä Micro Maniacs, jossa ajoneuvojen sijaan vain juoksenneltiin kypäräpäisillä ukkeleilla ympäriinsä. Molemmat olivat tuttuja ylhäällä olevasta, kuin kiskoilla liukuvasta kamerasta sekä hulvattomasta moninpeluusta mitä oudoimmilla radoilla jämerään ohjaukseen yhdistettynä. MMV3 oli näistä huomattavasti suositumpi ja onkin iloinen yllätys, että PS2:n ensimmäinen Micro Machines on hyvin samankaltainen sen kanssa.

Samankaltaisuus paistaa

Pelimooditarjonta on kokenut sievoisen parannuksen sitten edellisten osien. Kisamoodi on tarkoitettu ainoastaan yhdelle pelaajalle ja siinä on muutama eri pelausmuoto: turnaus, yksittäiskisa ja aika-ajo. Turnauksessa kisataan yksin kolmea tietokonevastusta vastaan erilaisissa ratasarjoissa pelaajan valitsemalla vaikeustasolla. Yksittäiskisassa ajetaan pelaajan valitsemalla radalla itse valittuja tietokonevastuksia vastaan. Aika-ajossa puolestaan kisataan nimensä mukaisesti aikaa vastaan. Sekä turnauksessa että yksittäiskisassa millään muulla ei ole väliä, paitsi sillä kuka tulee ensimmäisenä kolmen kierroksen jälkeen maaliin. Toisin on asia taas Micro Machines -moodin kohdalla. Siinä saadaan pisteitä ajamalla niin hyvin, että muut jäävät ruudun ulkopuolelle. Kisa on voitettu kun tietty pistemäärä on saavutettu. Micro Machines -moodissa voidaan valita turnauksen ja yksittäiskisan välillä, ja molempiin saadaan määrätä tietokone- ja ihmispelaajien määrä. Turnauksessa pelaajien yhteismäärän pitää kuitenkin olla neljä.

Uutuusmoodeja sarjassa ovat Micro GP ja Bomb Tag. Micro GP on aivan kuin kisamoodin yksittäiskisa- ja aika-ajomuodot, mutta eri kuvakulmalla. Siinä missä kisa- ja Micro Machines -moodeissa kuvakulma liikkuu tasaisesti pelaajien yläpuolella, on se Micro GP:ssä - kuten useimmissa ajopeleissä - kulkuneuvon takana. Bomb Tag on taas tylsähkö hippapeli hyvin pienillä radoilla. Tarkoituksena on siirtää räjähtämispisteessä oleva pommi mahdollisimman nopeasti toiselle siten, ettei pommi räjähdä ollessaan sinun kyydissäsi. Kuvaruutu on automaattisesti jaettu neljään osaan, olivat vastustajat sitten ihmispelaajia tai eivät. Tämä vaikeuttaa eteenpäin näkemistä, varsinkin kun kuvanpäivitys juoksee kuin sementissä. Bomb Tagissa on käytetty Micro GP:n tavoin uutta kulkuneuvon takana olevaa kuvakulmaa. Vaikka Bomb Tagiin kukaan tuskin koskee yhtä kertaa enempää, oli uusi kuvakulma tervetullut uutuus Micro GP -moodiin. Koska peliin oli jo tehty jämpti ja nopeatempoinen ohjaus, jotta pelaaja pysyisi nopean, ylhäällä olevan kameran mukana, on ohjaus nyt entistä helpompaa, kun uuden kuvakulman avulla kerrankin näkee eteensä, eikä tarvitse osata ratoja ulkoa.

Moninpeli on kuitenkin pelin suola, sillä yksinpeli alkaa käydä vain rataharjoittelusta muutaman tunnin jälkeen. Jo vanhoilla Micro Machineseilla itsensä kyllästyttäneet tuskin uusimman tulokkaankaan perusmoodeista paljoa perustavat, mutta uudella kuvakulmalla varustettu Micro GP -moodi on kuitenkin varteenotettava uutuus. Ainahan tietysti nostalgiamielessä perinteisetkin moodit kelpaavat vanhoille konkareille. Henkilöt, jotka eivät ole vielä pelisarjaan tutustuneet, löytänevät pelin vetovoiman aivan kuten PSX:llä aikoinaan sarjan aloittaneet. Mainittakoon kuitenkin, että Micro Machines kuuluu sarjan edellisten osien tavoin "ärsyttävimmät pelit Top 10" -listaan. Hampaanjäljet vanhassa PSX-ohjaimessani ovat siitä todisteena.

Elämäni mikroskoopissa

Ratasuunnittelu jatkaa edeltäjiensä viitoittamaa tietä. Minikiiturit minikuskeineen mittelevät kaasujalkojensa käytön paremmuudesta milloin ruokapöydillä, milloin hautakivien päällä. Välillä täytyy tietysti myös muistaa väistellä jättimäisiä ketsuppipulloja ja voileipäkeksejä. Radat ovat pullollaan kaikenlaisia yksityiskohtia, ja onkin aina hauska huomata vasta kymmenen peliminuutin jälkeen, että onkin ajellut koko ajan heinäpaaliin päällä, tai että jättiläismuuri, johon juuri törmäsi olikin kahvikuppi. PS2:n tehojen myötä radoista on saatu entistä elävämmän näköisiä myös animoitujen esineiden, eläinten ja ihmisten avulla.

Uusi kamera tuo graafisiin ominaisuuksiin niin positiivisia kuin negatiivisiakin uusia ulottuvuuksia. Mukavaa tietysti on, että radat pääsee näkemään aivan uudella tavalla ja niitä ei tarvitse osata ulkoa, vaan nyt näkee kunnolla eteensä. Varjopuolena on kuitenkin kuvanpäivityksen tahmaaminen jo silloin, kun ruutu on jaettu vain kahteen osaan - neljästä osasta puhumattakaan. Koska radat ovat kuitenkin suhteellisen yksinkertaisesti tehtyjä, luulisi että PS2 pystyy parempaankin. Onko kyseessä sitten ollut kiire saada peli julkaisuun vai tekijöiden kyvyttömyys tehdä kulkuneuvon taakse sijoittuvaa ja kääntyilevää kameraa, sitä ei kerrota missään. Yksinpelillä kuvanpäivitys pysyy tasaisen korkealla molemmilla kuvakulmilla, vaikkakin perinteiselle kuvakulmalle tarkoitettuja moninpelimoodeja ei olekaan jaettu eri ruutuihin.

Kulkuneuvot kilisevät ja kolisevat betoniin tai toisiinsa osuessaan aivan kuten oikean elämän esikuvansakin. Muoviset kolaukset ja pyörien korkeaoktaaviset pyörimisäänet varmistavatkin, että tunnet oikeasti ajavasi pienillä ajoneuvoilla normaalissa maailmassa, etkä normaaleilla ajoneuvoilla jättiläismaailmassa. Myös kuskien ikävän harvoin kylvämät kommentit ovat hulvattomia. Musiikit voidaan kategorioida lapsenmielisiin humpparalleihin.

Pelibileitä odotellessa

Ne jotka ovat Micro Machines -sarjaan jo puutuneet, tuskin löytävät mitään piristyksen lähdettä tästäkään versiosta. Jos Micro Machines taas on pelisarjana tuntematon, kannattaa ehdottomasti tutustua peliin. Jälkimmäisenä mainituille pelattavaa ja tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa - varsinkin kaveriporukan seurassa. Kyseessä on edeltäjiensä tavoin ehdoton bilepeli. Ainoa mitä jäin todella kaipaamaan, oli Micro Machines V3:sta tuttu ajoneuvojen keräily. Siinä valittiin pelaaja, jolle kerättiin mahdollisimman paljon uusia kulkuneuvoja pelaamalla - aivan kuten Micro Machines -autojen kerääminen oikeassa elämässäkin. PlayStation 2:n Micro Machinesissa kun ei valita muuta kuin hahmo, jolla on jo valmiina omat autonsa. Kyseessä on joka tapauksessa lähes kaikilla osa-alueilla perinteitä kunnioittava laatusarjan uusin tulokas, joka tuskin jättänee ketään kylmäksi.