Mitä yhteistä on laamoilla ja pelinkehityksellä? Tässä interaktiivisessa dokumentissa piilee vastaus

Kuva

Kun hippiys ja nörttiys yhdistyvät

Llamasoft: The Jeff Minter Story on aiemmin KonsoliFINissä arvioidun The Making of Karatekan (saitin arvio linkin takana) tapaan interaktiivinen dokumentti, jossa tehdään syväluotaava matka pääroolissa olevan elämään ja tekoihin. Tällä kertaa tähtenä nähdään suunnittelija-/ohjelmoijalegenda Jeff Minter, joka tuli tunnetuksi jo 80-luvun alusta alkaen omaleimaisella ja tinkimättömällä tyylillään niin siviilielämässä kuin eläinhahmoja sisältävien teostensa osalta.

Minterin studion Llamasoftin peligrafian ja siihen liittyvän materiaalin ohella dokumentissa esitellään ansiokkaasti myös herran sielunmaisemaa ja ideologiaa. Itselleni valkeni nopeasti, miksi Minter on viihtynyt alalla niin pitkään: Hän on tehnyt pelinsä historian alkuhämäristä alkaen aina tähän päivään saakka sillä ajatuksella, että jokaisessa nimikkeessä on palanen häntä itseään, ja että hän tykkää pelata valmista tuotetta itse. Minter oli lisäksi äärimmäisen kokeilunhaluinen, jonka vuoksi ei voinut koskaan tietää, onko seuraava nimike edes videopeli vai kenties tietokoneella ohjelmoitava valosyntetisaattori.

Kuva

Minter oli jopa siinä määrin itsepäinen ideologiansa kanssa, ettei suostunut luopumaan siitä edes silloin, kun studio eli vaikeimpia aikojaan 80- ja 90-luvun taitteessa. Pää pysyi kuitenkin pinnalla onnellisten sattumusten vuoksi, ja Llamasoft on täten edelleen olemassa. Mies kertoo dokumentissa pilke silmäkulmassa, ettei työ ole vielä loppunut, eikä se taida koskaan loppuakaan.

Laamoja ja psykedeliaa

The Making of Karatekan tapaan Llamasoft: The Jeff Minter Story on dokumenttina kaikkea muuta kuin tylsä, sillä neljään eri kappaleeseen jaettu kokonaisuus käy esimerkillisen tarkasti läpi Minterin elämän eri vaiheita herran itsensä, mutta myös muiden – kuten alan journalistien – kertomana. Matkan varrella valokeilaan pääsevät tietysti itse pelit, luomisprosessit ja erityisesti Llamasoftin ”hovitaiteilija” Steinar Lundin piirtämä kerrassaan verraton ja vänkä taide, jonka turvin studion teoksia kaupattiin.

Paketti koostuu muun muassa videoista, erilaisista suunnitteludokumenteista ja konseptikuvista. Mukana on lisäksi Lundin taiteen ohella valtavasti Minterin omaa dokumentaatiota aina kolumneista muistiinpanoihin. Varsinaisia pelejä on puolestaan mukana kaikkiaan 42 kappaletta kahdeksalta eri alustalta, joten ihan kaikkia teoksia ei ole saatu settiin mukaan. Merkittävin "retropoissaolo" lienee Atari Jaguarin Defender 2000, jonka oikeudet omistaa tätä nykyä joku ihan muu kuin Minter tai Digital Eclipsen emoyhtiö Atari. Gridrunner Remasteredia lukuun ottamatta muita 2000-luvun tuotoksia, kuten Tempest 4000:a tai Space Giraffea, ei myöskään ole mukana, mikä on ymmärrettävää, mutta silti pieni pettymys.

Kuva

Kokoelmassa käytettävä emulaatio on Digital Eclipselle ominaisesti moitteetonta. Uskollisuuden ohella useimmissa nimikkeissä on mukana vapaa tallennus, kelausominaisuus sekä graafiset CRT-filtterit, ja onpa Tempest 2000:ssa jopa ”ylikellotus”-moodi, joka nostaa ruudunpäivityksen aina 60 freimiin saakka. Sen sijaan Llamatron 2112:ssa osa ääniefekteistä on vaihdettu lisenssisyistä, sillä yhtäläisyydet Robotronin vastaavien kanssa on mitä ilmeisemmin haluttu välttää.

Omasta konsolitaustastani johtuen Llamasoftin teokset olivat itselleni melko tuntemattomia Tempestiä lukuun ottamatta. Muutamia nimikkeitä testattuani on todettava, että Minterin tuotokset ovat ainakin mielikuvituksellisia, sillä näin hämmentävää ja paikoin psykedeelistä tavaraa tulee harvoin vastaan. Joissakin on myös yllättävän korkea oppimiskynnys, kuten vaikka Hellgatessa, Iridis Alphassa tai paljon ”palstatilaa” dokumentissa saavassa Mama Llamassa. Paikoin mielenkiintoisista ideoista huolimatta valtaosaa peleistä on mielestäni ajan hammas järsinyt melko lailla, joten suosittelen testisessioon kaveriksi joko kokemusasiantuntijuutta tai hyvin avointa mieltä. Tai molempia.

Kuva

Näin nämä kuuluu tehdä

Llamasoft: The Jeff Minter Story on erinomainen aikamatka 1980-luvun alkuhämäriin, jossa luovuus kukki hullun lailla muun muassa laitteistorajoitusten vuoksi ja videopelien kehitys oli vasta alkutekijöissään. Dokumentti valottaa kiitettävällä tavalla kulttihahmoksi nousseen sympaattisen Minterin elämää ja ajatusmaailmaa. Se on samalla inspiroiva esimerkki siitä, miten pitkälle voi päästä, kun tekee sitä mitä rakastaa ja uskoo asiaansa.

Odotan jo suurella mielenkiinnolla, mikä on mahdollisesti Gold Master Series -sarjan seuraavana aiheena.