MotoGP 3

Kolmas kierros

Namcoa ei ole totuttu näkemään EA Sportsin taitamalla alalla vuosittain päivittyviä urheilupelejä tekemässä. Ratamoottoripyöräilyyn keskittyvästä MotoGP-sarjasta on kuitenkin muodostunut jokakeväinen tapaus. Ykkösosaa rasitti niukka ratavalikoima, mutta toteutus oli kunnossa, etenkin kun ottaa huomioon, että julkaisu kuului PlayStation 2:n ensimmäisiin vakavasti otettaviin ajopeleihin. MotoGP 2 ei ollut täysosuma, mutta paikkasi hyvin edeltäjänsä puutteita. Sarjan kolmas editio ei ole sen ihmeellisempi, mutta on toki astetta muita osia tukevampi paketti bensankatkuista viihdettä. Namcolla on silti vielä MotoGP 3:nkin jälkeen opittavaa.

Alan liiton lisenssin turvin peliin on saatu tukku aitoja kuskeja kumia polttamaan. MotoGP on ratamoottoripyöräilyn seuratuin sarja. 500- ja 1000-kuutioisten moottorien lisäksi GP-sirkuksen mukana pyörivät pienemmät 125- ja 250-luokat, joita ei MotoGP 3:een ole mallinnettu. Eli suomalaisedustusta piikkiluokassa kaasuttelevan Mika Kallion muodossa pelistä ei löydy. Kuninkuusluokan tunnetuimmat nimet ovat tietenkin mukana hallitsevaa mestaria Valentino Rossia myöten. Yksi ajajakaartin jäsen kiitää pelin ulkopuolella enää haamukuskina. Honda-merkkiä edustaneen Daijiro Katon kohtalo sinetöityi huhtikuussa startanneen MM-sarjan avauskilpailussa Suzukassa. Nykytähtien lisäksi pelissä on muutama entisaikojen taituri, jotka saa haastettavakseen Legends-moodissa. Kaikkiaan pelissä on lähemmäs 40 enemmän tai vähemmän autenttista prätkää. Niiden viritys rajoittuu vaihdevälien rukkaamiseen ja muuhun mekaanikon toimeen.

Se pyörii sittenkin

Vaikka ratoja onkin edellisosiin verrattuna huikeat 15 kappaletta, muutama MotoGP-sarjan kilpa-areena jää uupumaan. Vuoden 2003 kisakalenteriin kuuluvat Brasilian ja Etelä-Afrikan GP:t jäävät nimittäin väliin MotoGP 3:n kausimoodissa. Toisaalta ranskalaisella Paul Ricardin radalla päristellään vain pelissä. MotoGP 3:n ratavalikoima on joka tapauksessa kiitettävän kattava. Formulaa ajaneille tuttuja ovat ainakin Suzukan, Sepangin ja Barcelonan rataympäristöt. Maisemissa löytyy niin legendaarista Le Mansia kuin vähemmän nähtyjä vauhtimaita kuten Hollantia ja Portugalia.

MotoGP 3:n parikymmentä fantasiarataa rajoittuu haastemoodiin. Sadan haasteen paketti kattaa pelin annin täysimittaisista mittelöistä parin mutkan testeihin ja kaksinkamppailuihin tietokonekuskeja vastaan. Peliä varta vasten tehdyt radanpätkät eivät anna juurikaan aihetta riemun kiljahduksiin. Niissä kun on jätetty taustat piirtämättä ja polku on kasattu aidatusta tiestä. Ajotaitojaan kelpaa silti mitata välillä tiukkojenkin aikarajojen perusteella. Haastemoodissa riittää tekemistä, mutta muuten pelin sisältö on turhan niukkaa. Kilpailukautta pääsee tietenkin tahkomaan mielin määrin, kun taas nopeammin nautintoon pääsee kiinni arcade-tilassa.

Kisastartit ovat valjuja. 21 pyörän letka pysyy kiltisti jonomuodostelmassa kiitos raiteilla kulkevan tekoälyn. Tietokoneen käskyttämistä ajajista ei ole kilpakumppaneiksi. Tiukkoja tilanteita ei pääse syntymään, sillä yhteenosumista ei kaadu juuri milloinkaan, vaan toista päin voi huristella huoletta. Oikeissa kisoissa pienikin kosketus saattaa heittää pyörän ympäri ja se tekee ohituksista jännittäviä. MotoGP 3:ssa vauhti sen kuin kasvaa, jos joku sattuu tönäisemään takaa. Ilmanvastus on huomioitu mallikkaasti edellä ajavaa jahdatessa, sillä toisen imussa on helppo kerätä nopeusmittariin lukemia ohitusta varten.

Pidä huivista kiinni

Pelattavuuden puolesta MotoGP 3 on melkein kuin aikamatka 80-luvun pelihalleille ja Hang-Onin selkään. Segan arcade-klassikosta muistuttaa ohjattavuus, joka heittelee suoralla pyörää kulkureitin laidalta toiselle, mutta mutkan tullen puskee menopelin määrätietoisesti metsään. MotoGP 3:a on vaikea olla vertaamatta kilpailevan konsolin, kutsuttakoon tätä vaikka kirjaimella X, samannimiseen peliin. Climaxin MotoGP on ajomallinsa puolesta Namcon tekelettä luontevampi. MotoGP 3:ssa toisella tatilla voi määrätä painon jakautumisen pyörältä toiselle, mutta vaikutusta tuskin huomaa, ellei tiiraile kierrosaikoja sekunnin tuhannesosien kanssa. Xbox-pelin ohjastamiseen on aloittelijan helpompi sopeutua ja se on todentuntuisempana MotoGP 3:a palkitsevampi kokeneelle kuskille.

Pelissä on muutama optio, joita säätämällä siitä saa rukattua paremmin sunnuntaikuskille tai kilpabaanojen taitajalle sopivan. Ensimmäisestä aloittaen automaattivaihteet ovat aloittelijan valinta, vaikka käy konkarikin kiireisenä ilman niitä katseen vieraillessa kierrosmittarin ja merkkivalojen kohdalla. Toiseksi simulaatiomoodi vaatii tarkkaavaisuutta kaasukädeltä tai pyörä on kumollaan, mutta tältäkin vaivalta säästyy asetusvalikkoja selaamalla. Lisäksi kulkupelin jarrut voi jakaa kahdelle napille. Tällä optiolla ei juuri ole merkitystä, jos jättää simulaatiomoodin väliin, mutta vaativammalle pelaajalle se on omiaan. Etupyörän jarrupalaa kiristetään suoran päässä ja takajarrulla rauhoitellaan pyörää mutkasta kiihdyttäessä.

Kamerakulmat valitaan etukäteen säätövalikosta. Yhden napin taakse saa kaksi eri näkymää. Peiliä ei menopelissä ole erikseen, joten vaihtoehtoiseksi kuvakulmaksi kannattaa poimia taaksepäin osoittava kamera. Johtuen moottoripyörän kiikkerästä luonteesta kisailun seuraaminen on helpointa pyörän ulkopuolelta. Ohjaamoon pultattu kamera on näyttävä etenkin sateen piiskatessa tuulilasia, mutta mutkiin tähtääminen onkin sitten vaikeampaa poskipäiden nuollessa asvalttipintaa. Vauhdintuntu on saatu hukattua täysin toimintaa läheltä seuraavissa näkymissä. Laajakuva on tuettu mallikkaasti pelissä.

Grafiikkaan on sattunut pari virhettä, joiden takia maastotekstuurit nykivät paikoin. Mokan huomaa, jos parkkeeraa pyöränsä pientareelle. Rata-alueella pörräävät helikopterit ja vierestä kulkevat liikenteen täyttämät tiet antavat eloa ympäristölle. Muutenvisuaalinen ilme on melko mitäänsanomaton. Screenshoteista saa hyvän käsityksen pelin grafiikoista. Värikkään paletin vastapainona on lattea ja yksityiskohdista riisuttu ulkoasu. Pelin musiikkiraita on ponnekasta rokkia satunnaisella teknobiitillä höystettynä. Biisiä saa vaihdettua tai musiikin hiljennettyä nappia painamalla. Moottoriäänet eivät ole kummoiset, joten taustamelua poimittaessa on valittava kahdesta pahasta.

Arcade-kaahailuksi MotoGP 3 on hyvä hankinta, mutta silloinkin kannattaa harkita Platinum-hintaluokkaan ehtineitä sarjan aikaisempia osia. Moottoripyöräilyyn viehtyneillä vaihtoehdot ovat vähissä, ja jos MotoGP:stä lajina perustaa, tekee Namcon peli kilpasarjalle kunniaa. Simulaatiota etsivien on syytä suunnata muualle, sillä MotoGP 3 ei palkitse taitavaa ohjaustangon käsittelijää, vaan kisat voitetaan röyhkeällä ajotyylillä. MotoGP 3 tarjoaa kovin vähän muuta kuin mitä nimi lupaa. Kolmanteen osaan edenneeltä sarjalta olisi odottanut rutiinisuoritusta terävämpää esitystä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nordisk Filmille.