Kahden vuoden iästään huolimatta Xbox 360:lle ei ole ilmestynyt käytännössä yhtäkään tasohyppelyä, kun taas Sonyn laitteen omistajan ovat voineet loikkia jos minkälaisella karvaturrilla pitkin mantuja. Tämän onnettoman tyhjiön täytteeksi saapuu Ubi Softin Naruto: Rise of a Ninja. Mikä kaikkein parasta, se paikkaa aukkoa erittäin mallikkaasti.

Naruto, aamuruskoinen ninjapinja

Ollessaan vasta vauva siilitukkaiseen ja oranssiin haalariin pukeutuvaan Narutoon sinetöitiin Konohan kylään hyökännyt yhdeksänhäntäinen kettudemoni. Tietämättä menneisyyden kohtalostaan Naruto on aina ollut koko kylän silmätikku - negatiivisessa mielessä. Peli käynnistyy juuri samanlaisesta tilanteesta. Kovasti kylänsä parhaimmaksi ja arvostetuimmaksi ninjaksi haluava Naruto joutuu oppitiensä aloittamaan yksinkertaisilla lähettihommilla, jotta ovet ninjutsun salaisuuksiin ja maineeseen aukeaisivat.

Naruto: Rise of a Ninja lähtee käyntiin vaivalloisen hitaasti. Kylän kaupat odottavat pronssikolikoita aukaistakseen liikkeensä, ja nämähän löytyvät ympäri Konohaa ja sen lähimetsiä. Ensimmäinen tunti tuhlataankin helposti kolikoita etsiessä, mikä samalla tutustuttaa toki valtavaan kaupunkiin, mutta antaa vähän turhan mairittelemattoman kuvan pelistä. Kun kyläläisiä on haalittu tarpeeksi puolelleen, päästään varsinaisiin juonitehtäviin ja ninjutsun salojen oppimiseen, jolloin todellinen hupi vasta alkaa. Naruto-animesarjan ensimmäisiin kahdeksaankymmeneen jaksoon sijoittuva pelijuoni ottaa animesta kaikki tärkeimmät käännekohdat piikkitukkaisen sankarin bittimuotoiselle retkelle. Sarjasta tietämättömien ei kannata kuitenkaan huolestua, sillä kärryillä pysyäkseen ei tarvita Naruton pitkää oppimäärää. Juoni etenee suoraan sarjasta lainattujen kohtausten sekä peliä varten tehtyjen videopätkien varassa, mikä toimii moitteetta niin, että sarjasta tietämättömätkin (kuten minä) pääsevät mukaan.

Valitettavasti pelin pelaa lävitse reilusti alle kymmenen tunnin, johonka sisältyy myös suurin osa sivutehtävistäkin. Lisätunteja kelloon saa suorittamalla erilaisia minitehtäviä, joissa etsitään piiloon mennyttä kaveria, parannellaan rakkaushuolia ninjavoimien avulla ja kisataan ympäri sokkeloista kaupunkia ajan perässä. Palkinnoksi näistäkin saa onnellisia kyläläisiä sekä pelipisteitä haaliville myös saavutuksia. Sivujuonten rakennetta järsii tosin pienoinen yksioikoisuus. Käytännössä tehtävät ovat lähinnä tavaran hakua juuri aukaistusta uudesta paikasta. Matkalla tietenkin kohdataan vihollinen, jos toinenkin. Palkkioksi saa iloisten kyläläisten lisäksi joko energiaan tai jutsuihin käytettävään chakraan lisäpituutta, rahaa sekä pisteitä hahmon kehitykseen. Kehitystä mitataan kombojen lisäksi eri jutsujen paremmilla tasoilla sekä voiman lisäämisellä. Rahalla saa puolestaan ostettua elinvoimaa palauttavaa ruokaa, tai taistelussa auttavia heittotikareita ja ominaisuuksia nostattavia kääröjä. Tehtävien perässä edestakaisin juoksu piirtää tosin tutuista maisemista oikeaoppisen reitin verkkokalvoille, mutta onnekseen tylsistymistä hidastaa pelin äärettömän hieno visuaalisuus.

Cel shading -tekniikalla tehty grafiikka on hienompaa, kuin mitä yksikään samaa tekniikkaa käyttänyt peli on tähän mennessä saanut aikaiseksi. Sarjakuvamaiset tekstuurit ovat yksityiskohtaisia, mikä saa Konohan suurkaupungin todella elämään. Aina ruohonjuuritasolta kaupungin katoille pomppimiseen ei kärsi juuri minkäänlaisia notkahduksia kuvanpäivityksessä, mikä parantaa entisestään kuvankaunista elämystä. Cel shading -pohjalla tehdyt hahmot sopivat puolestaan saumattomasti osaksi muuta graafista asua, kruunaten kokonaisuuden. Äänimaailma koostuu perustehosteista, joskin japanilaisen huumorin kylvämänä. Livessä julkaistu japaninkielinen ääniraita kannattaa käydä hakemassa englanninkielisen dubbauksen tilalle. Musiikkia ei kaupungissa soivaa rallatusta lukuun ottamatta oikeastaan huomaa. Parin tunnin jälkeen toivoisi, ettei sitä kaupungin rallatustakaan enää kuulisi. 8-bittiset ajat muistuttavan kahden nuotin tilutuksen toivoisi jääneen jo peliteollisuudessa unholaan, vaikka se lievästi muistuttaakin Segan konsoleille ilmestyneen legendaarisen ToeJam & Earl -pelisarjan lupsakoita teemabiisejä.

Pompi, lyö ja muutu tukiksi – Ninjutsun lyhyt oppimäärä

Seikkailu- ja tasohyppelyosuuksia lisäksi Narutolla on toinen valtti hihassaan: taistelusysteemi. Puskista todellisten ninjojen lailla pelihahmon eteen hyppivät viholliset vievät pelaajan yksinkertaisen, mutta strategiaa vaativan taistelumoodin sisään. Samalla cel shading -grafiikalla tehdyt taistelut ovat herkkua silmälle, mutta aivot joutuvat ihan yhtälailla tehokäyttöön. X:llä huidotaan horisontaalisia iskuja ja Y:llä vertikaalisia. A hyppää ja B:llä blokataan sekä oikeaoppisesti painamalla pudotetaan pölkky ja pöllähdetään vastustajan selustaan. Vasen tatti toimii liikkumisena sekä väistelynä, kun taas oikealla liipaisimella otetaan vastustajaa rinnuksista kiinni ja tehdään suhteellisen tehokas heittoliike. Näppäinkomboja ei ole kovinkaan montaa, mutta todellinen strategisuus tulee pölkkyhuijauksen lisäksi ninjataidoista, jutsuista.

Jokaisella hahmolla on omanlaisensa ja yhtäläisen hienot jutsut, joskin yksinpeli pitää pelaajan tiukasti Naruton hoteissa. Muilla hahmoilla voi pelata joko alkuvalikon taistelumoodin kautta tai Livessä muita vastaan. Jutsut ovat todellisia taistelunkääntäjiä, jotka tekevät esimerkiksi massiivista vahinkoa tai sekoittavat vastustajan näppäinkartan totaalisesti. Niiden käyttö täytyy kuitenkin ajoittaa oikein, sillä pienellä taistelukentällä ei ole varaa tehdä virheitä. Jutsut käynnistetään vasenta liipaisinta pohjassa pidettäessä ja tateilla oikeanlaisia käsikuvioita piirtäessä. Prosessin alkuvaiheessa vastustajan on mahdollista estää liikesarja heittämällä tikari (oikea olkanappi) tai vastaavasti hyökkäämällä kimppuun. Jutsuilla on myös kolme eri tasoa, jotka vaativat alati pidemmän latausajan. Mikäli liipaisimen päästää väärällä kohdealueella irti, pelaaja lamaantuu hetkeksi ja on altis vastustajan iskuille.

Taistelujen hektisyydestä johtuen pelkän napin hakkaajat ovat hyvin äkkiä makaamassa maassa. Oikea tapa on kaiken vilskeen keskeltä löytää oikea kohta iskeä joko pienempi tai isompi kombo sisään, mikä jättää vastustajan tehdystä kombinaatiosta riippuen tietyksi ajaksi makaamaan. Tällöin ladataan jutsut täyteen ja pyritään lopettamaan taistelu ennen kuin se on kunnolla ehtinyt edes alkamaan. Näiden lisäksi henkihieverissä olevat hahmot saavat satunnaisesti raivomittarin päälle, mikä tekee heistä hetkelliseksi kuolemattomiksi sekä huomattavasti voimakkaammiksi, mikä saattaa käännyttää tappiolla olevan taistelun voitoksi. Yksinkertaiselta taistelumekaniikalta vaikuttava osuus muuttuukin hyvin äkkiä varsin monipuoliseksi ja taitoa vaativaksi koetukseksi, mikä testaa ninjutsun syvimpiä salaisuuksia; hermoja.

Yksinpelin aikana Naruto saa matkansa aikana tärkeitä muistoja, jotka käytetään aina kanveesiin joutuessa. Nämä muistot sisältävät tietyn määrän aikaa, jolloin A:ta rämpyttämällä täydennetään elinvoima- sekä chakra-mittaria. Moninpelissä kyseistä vippaskonstia ei tunneta. Mikäli vastustaja on ylivoimaisen vaikea, mitä ne ovat heti ensimmäisestä ninjatehtävästä lähtien, ja kaikki muistot on käytetty, helpottaa peli useamman uusintayrityksen jälkeen kohtaa lisäämällä ruudulle kaikki muistot palauttavaa jatkoa. Kyseinen toimenpide on oikeastaan erinomainen lisä, sillä se keventää huomattavasti hermojen menetystä pelaajan joutuessa taistelemaan parhaimmillaan kolmesti putkeen päävastustajia vastaan samoilla muistoilla. Todelliset ninjamestarithan eivät kuitenkaan sorru heikoille ja ninjaksi kelpaamattomien käyttämiin apukeinoihin, vaan hoitavat taistelun kuin taistelun menettämättä milliäkään energiaa - ja pelkästään pölkyksi muuntautumisen avulla!

Oletko ninja vai köyhän miehen merirosvo?

Kun yksinpelin on puhki kulutettu, on aika siirtyä Liven pariin. Tarjolla on taistelumoodi sellaisenaan, joko perinteisin 1vs1-mättöin tai sitten kätevänä turnausmuotona, joka ottaa mallia yksinpelin Tower of Death -kokeesta. Kaksi alinta tasoa taistellaan pelkästään kääröjen metsästyksessä, jonka jälkeen otetaan mittaa tornia juuri silloin hallitsevasta pelaajasta ja mahdollisen voiton jälkeen pidetään omaa mestaruuspaikkaa mahdollisimman kauan. Kätevän systeemistä tekee sen, ettei minkäänlaisia järjestelyjä tarvita, vaan peli hoitaa automaattisesti samalla tasolla toimivan pelaajan vastukseen. Lopputulos on toimivaa ja vaivatonta. Niin moninpeliä kuin myös yksinpelin perustaisteluja varten pelattaviksi hahmoiksi löytyy Naruton lisäksi yhteensä vajaa puolitusinaa hahmoa sarjasta, joilla on uniikit jutsut ja liikkeet. Yksinkertainen taistelusysteemi ei välttämättä päällisin puolin näytä kummoiselta, mutta aivan kuten yksinpelissä, tietää pelkkä napin hakkaaminen lähes varmaa häviötä - tällä kertaa se on myös kerrasta poikki. Lisäksi hahmojen äärivaaralliset jutsut ja oikea-aikainen suojauksen käyttö tuovat oman strategisen lisänsä matseihin.

Naruto: Rise of a Ninja on valitettavan lyhyt, mutta siitä huolimatta varsin herkullinen tasohyppelyn ja toimivan taistelusysteemin risteytys. Vaikka yksinpeli on vähän liian täynnä tympeähköjä keräilytehtäviä, jolloin samat maisemat tulevat oikein tutuiksi, edesauttaa lievitystä hieno graafinen ulkoasu sekä konseptien toimivuus. Ei tämä parasta tasoloikkaa ole, mutta oikeastaan 360:n ainoana sellaisena kevyesti kunniamaininnan arvoinen suoritus.