Spider-Man: Friend or Foe

Harvat menestyselokuvien siivittämät lisenssipelit ovat pelaamisen arvoisia. Yleisesti ottaen tällaisista peleistä on huokunut jo toteutuksesta lähtien pelintekijöiden piittaamattomuus lisenssiin. Eikä rehkimiselle ole ollut edes tarvetta, sillä tuttu nimi pelin kannessa tulee takomaan dollaria tiskiin lähes poikkeuksetta. Mutta entä kun menestyselokuvan vanavedessä kulkevan keskinkertaisen lisenssipelin maineella ratsastetaan vielä toisen pelin turvin?

Japanista Nepaliin – kärsimysnäytelmä

Spider-Man: Friend or Foe kulkee Spider-Man 3:n viimeisten rippeiden mukana pelimarkkinoille. Se lainaa lähes koko olemuksensa vuoden takaiselta Marvel: Ultimate Alliancelta, mutta laadukkuudessa jäädään kauaksi esikuvan arcademaisesta hauskuudesta. Friend or Foe onnistuu lamaannuttamaan totaalisesti jo ensimmäisen taistelun aikana, ja hupia on aivan turha odottaa jatkossakaan. Peli antaa tylsyydelle kokonaan uudenlaisen merkityksen.

Maahan iskeytyneiden meteoriittien mukana saapuu mysteeristen kristallien lisäksi myös joukko mielenhallintaan kykeneviä Phantom-hologrammeja, joita Hämähäkkimies käy kurmottamassa Nick Furyn tukialuksesta käsin. Matka vie viiteen eri maailman kolkkaan sijoitettuun tehtävään, jossa kentille teleporttaavia samannäköisiä vihollisia mätetään lähes identtisien kenttien yhteydessä. Kun presentaatiokin yksivärisine tekstuureineen ja vähäpolygonisten hahmoineen muistuttaa kivuliaasti siitä, miksi aikanaan siirryimme 360:n käyttäjiksi, ei pelikokemusta voi suurin antaumuksin kehua. Taustalla jylisevä teknoraita ei ainakaan paranna nautintoa.

Ovi kiinni, möröt tulloo!

Pelirakenne on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: etene, katso kun ovet menevät kiinni/silta laskeutuu ja viholliset teleporttaavat kentälle, tuhoa viholliset, katso kun ovi aukeaa/silta nousee ylös, etene ja toista samaa kaavaa ad infinitum. Viholliset on jaettu pieniin, keskikokoisiin ja suuriin, joiden erot ovat kokojen lisäksi hieman lisääntynyt osumapistemäärä. Samaiset vihumallit toistuvat kentästä toiseen vain hieman erilaisin tekstuurein. Käytännössä jokainen kaatuu jo perusiskujen voimasta, joiden lisäksi Hämis osaa ampua, kaataa ja sitoa vihollisia seitteihin. Jälkimmäisiä taitoja saa aina tehtävien välissä kehitettyä hieman paremmiksi kentissä keräiltävien kolikkojen avulla.

Jokaista tehtävää varten Hämis voi valita seuraavaan tehtävään yhden supersankarin mukaansa levittämään sankarillista oikeutta. Hahmovalikoima kasvaa tehtäviä suorittaessa ja pelin nimi Friend or Foe tulee juuri siitä, että kenttien väli- ja pääpomot saa niin ikään heidät kukistettuaan joukkonsa jatkoksi. Kutakin mukana kulkevaa hahmoa voi kehittää kolikoita vastaan voimakkaammiksi ja kestävimmiksi sekä kullekin voi ostaa yhden erikoisliikkeen. Aputoverit ovat kuitenkin melkoisen turhia, pelaajan joutuessa listimään lähes järjestään kaikki jaloillaan seisovat viholliset. Mikäli kärsimysnäytelmää haluaa jakaa kavereiden kanssa, voivat he liittyä peliin suoraan lennosta kytkemällä ohjaimen päälle ja painamalla A:ta. Toinen vaihtoehto on taistella heidän kanssaan kentistä löytyvillä taisteluareenoilla, mikä ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto.

Pelitilanteita kuvaava kamera on lukittuna paikoilleen, mikä tekee taisteluista edes jokseenkin siedettäviä. Kamera ei onnistu luomaan kuitenkaan minkäänlaista syvyysvaikutelmaa, minkä takia pelaaja huomaa koluavan rotkojen pohjia lukuisia kertoja matkansa aikana. Kuolemasta ei kuitenkaan sakoteta muutamaa kolikkoa enempää, mikä tekee pelistä ylihelpon sen kankeuden lisäksi.

Parempi kuin Superman Returns

Spiderman: Friend or Foe on tyylipuhdas esimerkki huonosti tehdystä lisenssipelistä, jossa pelintekijät ovat vähät välittäneet siitä, mitä markkinoille pukkaavat. Toiminta on yksioikoista ja puuduttavaa, tehtävärakenteet identtisiä ja tiimikavereiden mukanaolo on täysin tarpeeton. Ulkoasun ollessa kaiken lisäksi keskinkertaisen Xbox-pelin tasoa, ei Friend or Foen olemassaoloa voi oikeastaan edes käsittää. On se kuitenkin miellyttävämpi kuin Superman Returns, mikä ei ole järin suuri lohtu.

Galleria: 

Kommentit

Eikö Spidermanit joskus olleet harvinaisen hyviä lisenssipelejä? Niin se maailma vaan muuttuu. Laiskistuivat, paskiaiset.

Kyllä minä Spidukka kolmosen suht kivuttomasti pelasin lävitse, vaikkei se nyt mikään kovin kummoinen ollut. Tiedä sit onko sekin jo degeneroituvaa sukupolvea, aiempia kun ei ole tullut testattua. Huomattavasti monipuolisempi se on kuitenkin kuin tämä turhake.

Kuiven,arvostelun ja muiden arvioiden perusteella 4 arvoinen peli.
Miksi sitten 5-?? En tajua,millä kriteereillä tämä pääsee läpi?
4½ ehdoton maksimi vaikka en peliä ole koskaan pelannutkaan. Voisi niitä plussapuolia mainita arvioissa enemmän tai ainakin sen ygden minkä takia tuo sai 5- arvosanan... Ei ole tarkoitus ketään tässä loukata pisti vain ihmetyttämään.
Asiaan:Arvioi oli muuten nappiosuma ja tätä en tule ostamaan.

"Eikö Spidermanit joskus olleet harvinaisen hyviä lisenssipelejä?"

Lue: Spiderman 2 oli kunnollinen.

Olipa raaka tylytys.
Ei tämä nyt näin huono ollut, mun mielestä ainakaan.

Plussapisteitä olisi voinut antaa mm Co-Opista (joita on hävyttömän vähissä peleissä), paikoittain loistavasta dialogista ja huumorista esikuvilleen uskollisesta sarjismaisesta ulkoasusta ja eri hahmojen persoonallisuudesta.

Pelasin kaverin kanssa läpi ja vaikka olikin aika tylsää menoa useimmiten, niin kyllä sen jaksoi pelata.

Pikkaraiselle: Mikä ihme siinä on, että pitää änkea niitä latinankielisiä sanontoja aina arvosteluun. Varmaankin joillekin englantia vähemmän lukeneille tai muutoin suomesta pitäville olisi huomattavasti selkeämpi joku "ikuisuuksiin saakka"/"kyllästymiseen saakka" tms. Jotenkin kalskahtaa oudosti korvaan se, että käytetään latinan sanastoa ja "ovi kiinni möröt tulloo" pohojalaastyyliä sekaisin.

(ym. kommentti ei mitenkään liity siihen, että olen arvostelusta kenties hitusen eri mieltä. Olisin antanut 6,5 varmaankin, mutta KFin-linjan tiedät varmasti paremmin.)

ufoz, surkea peli, mutta ei tosiaan niin surkea, ettei sitä jaksanut edes läpi pelata (=Superman Returns, tämä olisi lähempänä sitä 4-4½). Vaikkei tuossa todellakaan mitään mielenkiintoista ole, enkä kyllä takuulla tule koskaan tuota uusiksi pelaamaan, niin olen minä niitä huonompiakin pelejä pelannut.. valitettavan paljon (em. Superman Returns;p). Toi ei sentään ollut hermoja raastavaa pakertamista. Tietty tuolle olisi voinut pisteitä heikommaksikin vetää, mutta on olemassa vielä huonompiakin pelejä, joten pitää skaalaa jossain määrin käyttää hyväksi. En tätä kuitenkaan missään nimessä suosittele kenellekään, ja pisteistä muutenkin sen verran, etten ole niiden järin suuri kannattaja. Arvioteksti puhukoon ennemmin hyvyyden puolesta kuin (päälle liimatut;p) pisteet. Lähinnä jatkoa ajatellen, kun lueskelette minun arvioita.

Ja niitä "hyviä" puolia luettelee Healtti tuossa alempana, jos haluaa niitä pelistä löytää. Itse en kyllä allekirjoita mitään niistä. Coop-arcademättöä halajavien kannattaa kääntyä mieluummin arvostelussa mainitsemani Marvel: Ultimate Alliancen puoleen. Samanlaista, mutta n-kertaa paremmin tehtynä.

Healtti, coop on aina hyvä, mutta ei se heikosta pelistä tee juuri sen parempaa. Kuten yllä sanoin, niin ennemmin suosittelen kääntymään jo alelaarista löytyvän Marvelin kimppuun, joka on huomattavasti monipuolisempi coop-peli (4:n pelaajan yhtaikainen coop, ellen aivan väärin muista). Dialogista ja huumorista en sen sijaan löytänyt mitään muuta "iloa" kuin sen, että niistä olisi voinut koostaa koko arvostelun sellaisenaan. Kaikki Hämiksen dissaukset pystyi aivan yhtä hyvin kuvittelemaan itse peliä koskeviksi:)

Latina/englanti: tietääkseni tämä arvio on ensimmäinen, jossa käytin latinaa (enkä kyllä nyt äkkiseltään muista yhtään leffarevikkaakaan, jossa olisin latinaa käyttänyt). Saa korjata, jos olen väärässä. Ajattelin ja yleisesti myös pyrin tekemään tekstistä kuivakkaan kielen sijaan hieman piristävämpää sanailua, ettei lukija nukahtaisi heti ensimmäisen kappaleen jälkeen:) Kiitoksia kuitenkin palautteesta ja jatkoa ajatellen pidetään mielessä. Siinä olen tosin samaa mieltä, ettei sivistyssanojen ylikäyttö ole kivaa luettavaa.

Mitä KF:n pistelinjaan tulee, niin en ole moisesta saanut vakkareiden kautta minkäänlaista koulutusta, joten minun käsistä tulevat revikat ovat ihan omaa linjaa seuraavia. Olen leffarevikoiden myötä saanut itselleni suht kriittisen linjauksen synnytettyä, joten jos minulta alkaa nähdä 8-> arviota, niin ne sitten alkavat todellakin olla todella hyviä/erinomaisia pelejä. Esim. täällä arvostellulle Bioshockille (10-, ellen väärin muista) antaisin korkeintaan 9:n. Pelitausta itsessään lähtee jo tuolta 1990-luvun alusta saakka (melkeinpä jo 1980-luvun puolestakin, joskin jälkijunassa), joten yhtä sun toista klassikkoa on päässyt testaamaan. Mutta kuten sanoit, kyllä tämän Spidukan jaksoi läpi pelata, mutta se oli mielestäsi paikoin (minusta kokonaan) tylsää menoa, eikä siitä käteen jäänyt (itselleni ainakaan) kyllä yhtään mitään. Tällä hetkellä omissa kirjoissani Friend or Foe on toiseksi huonoin 360-peli, mitä olen koskaan pelannut (ei niitä nyt mahdottoman montaa kuitenkaan ole). Ensimmäistä ei tarvinne arvata:p

Toivottavasti tuossa olisi nyt jotain selkeyttävää tekstiä. Lisää palautetta saa antaa ja mielelläni niitä myös vastaanotan. Vastailen myös parhaani mukaan, selventääkseen näkökulmaani kuhunkin käsitteillä olevaan asiaan.

Se eka Spiderman peli PS1:elle oli aika helkkarin hyvä. Neversoft theki hyvää työtä siinä. Ainut vika oli lyhyys.

Pelasin tämän pelin demoa ja on se aikamoista kuraa. :S

Ainakin näin demon perusteella, oli peli todella mukavaa pelattavaa. Dialogi on todella hauskaa. Demon perusteella, peli ei ollut paljon erillaisempi, kuin Lego Star Warsit, ja nehän on hyviä pelejä

J.Pikkaraiselle:
_______

Typerästi sanoin, että "aina pitää käyttää". En muistanut sun aiempia arvosteluja (oliko kikkailua vai ei) -se oli semmoinen turhautunut kommentti. Mutta ei latina kyllä sovi selkeyttämään mitään, vaikka itse sitä ymmärränkin.

Ja tuo "ovi kiinni, möröt tulloo" oli itseasiassa hyvä veto, koska se kuvastaa koko pelin lyhykäisyydessään. Sellaisella linjalla olisi voinut vetää koko jutunkin, ehkä. Ja ad infinitum ois korvautunut "iankaikkisesti (aamen)." No joo, en ota tohon niin kantaa.

Yhtenäisyyttä vaan, niin hyvää tulee (vaikka sitä se jo on).

Huumorista sen verran, että kyllä se minuun ja kaveriini upposi. Makeasti naurettiin sohvalla. Ja vaikka peli olisi miten kuraa, niin co-op tuo siihen aivan uskomattoman paljon lisää mielenkiintoa ja/tai hauskuutta. Yksin tahkotessa voin kuvitella, että peli lentää ikkunasta heti. Ja yksinpeli ansaitseekin vitosen.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi