NiGHTS: Journey of Dreams

Sega Saturnin NiGHTS Into Dreams -pelin fanit odottivat jatko-osaa uudemmille konsoleille reilun kymmenen vuoden ajan. Lopulta se saapui, sillä NiGHTS: Journey of Dreams julkaistiin vastikään yksinoikeudella Wiille. Alkuperäiseen ihastuneet ovat suhtautuneet varauksella jatko-osaan, mutta tällä kerralla sanansa sanoo ummikko.

NiGHTS on unissa sijaitsevan maailman, Nightopian androgyyninen asukas. Lapset Will ja Helen joutuvat toisistaan tietämättään tähän kiehtovaan – sekä usein pelottavaan – maailmaan, jossa heidän apunaan NiGHTSin ohella lentelee viisas pöllö. Nightopian rauhaa uhkaavat NiGHTSia ulkoisesti muistuttava Reala ja niin sanotut Nightmaren-oliot, jotka toimivat lopulta vain todellisen pahan välikappaleena. Pelaaja ohjaa NiGHTSin ja lapset Nightopiassa tapahtuvien mullistusten läpi. Värikkäät kentät koostuvat lentoradoista, perinteisestä tasohyppelystä ja pomotappeluista, jotka täytyy selvittää aikarajan puitteissa.

Täyteläinen, vaihteleva

Tarinatilassa valitaan seikkailuksi Willin tai Helenin uni. Näissä nähdään usein samankaltaisia kenttiä ja samoja hahmoja, mutta vaihtelua on sen verran että molempien unissa seikkailee mielellään. NiGHTS: Journey of Dreamsin tehtävät muodostuvat käytännössä sivuttaissuunnassa toteutetuista lentämisratojen läpäisystä takaa kuvattujen tasohyppelykenttien ratkaisemiseen.

Alkupuolella pelin erikoinen, epätarkalta tuntuva ohjaustapa vaikuttaa vähintäänkin oudolta, eikä aikaakaan kun ensimmäisissä kentissä ollaan jo pahasti jumissa. Ohjekirjan selaaminen ja lentoharjoitusten uusiminen ovatkin pakollisia, jotta osaisi tehdä esimerkiksi elintärkeän "paraloopin" lennon aikana. Sinnikkään harjoittelun jälkeen punainen lanka lopulta löytyy. Lentämisen aikana kuvakulmat paikoin vaihtuvat, ja eräät radat muuttavat NiGHTSin veneeksi tai vuoristoradan kärryksi. Lisäksi nimikkosankarille kehittyy ajan mittaan taito muuttua halutessaan lohikäärmeeksi, raketiksi tai delfiiniksi. Tasohyppelyissä ohjataan poikkeuksellisesti Willia tai Helenia. Toteutus ja pelattavuus on näissä kentissä vanhanaikaista, jopa kömpelöä kulmikkaassa ohjauksessaan.

Kentissä tutustutaan heti ensimmäisten osuuksien jälkeen pähkäilyä vaativiin ja hauskasti suunnitelluihin pomotappeluihin, jotka toistetaan viimeisessä osuudessa astetta vaikeampina. Vaikeustaso ei lentotehtävissä ole ylitsepääsemätön, mutta pomotappelut hävittyään palataan edellisen lentotehtävän alkuun. Tämä raivostuttaa varsinkin aluksi, sillä tällainen valinta vaikuttaa keinotekoiselta pitkittämiseltä. Turhaksi pitkittämiseksi voidaan lukea myös eräät välianimaatiot, joita ei voi ohittaa.

Notkea, helmeilevä, keskenkäynyt

Ensimmäiset hetket NiGHTS: Journey of Dreamsin parissa ovat varsin kiehtovia, jopa maagisia. Alku- ja loppuanimaatiot loksauttavat kirjaimellisesti suun auki kauneudellaan. Pelin kehittänyt Sonic Team on puristanut Wiin grafiikkatehoista irti enemmän kuin uskalsi toivoakaan. Sitä ihmeellisempää onkin NiGHTSin epätasaisuus, sillä itse pelikentissä grafiikan taso vaihtelee häikäisevästä aina sinne edellisen konsolisukupolven alkupään aikoihin. Villi arvaus: Sonic Teamilta on yksinkertaisesti aika loppunut kesken ja julkaisuun on täytynyt päästää osin puolivalmiin näköinen, mutta onneksi täysin toimiva peli. Ruudunpäivitys on suurimmaksi osaksi kunnossa. Paikoittaisia hidastumisia on nähtävissä, mutta ne eivät juurikaan vaikuta pelikokemukseen.

Pelin sävellykset ovat luku sinänsä. Tarttuvat melodiat ja vaihtelevat tunnelmat luovat omalta osaltaan jännittävää ilmapiiriä. Segan ei tarvitse hävetä Nintendon pelien parhaimmiston rinnalla lainkaan, vaan kehitystiimi on onnistunut sovittamaan 70-luvun discoa myötäilevät biisitkin pelitapahtumiin saumattomasti. Ääninäyttely on pääosin laadukasta, vaikka dialogin hölmöydet sekä lasten loputtomat ja toistuvat hämmästelyt paikoin särähtävätkin korvaan.

NiGHTS tarjoaa useampia kontrollivaihtoehtoja. Peli suosittelee aloittelijalle kättelyssä Classic Controlleria tai Gamecube -ohjainta, Wiimoten tai Wiimote/Nunchuk -yhdistelmän sijaan. Pelkän Wiimoten käyttäminen ei aiheuta lainkaan onnistumisen elämyksiä vaan on käytännössä turha ominaisuus. Jos taloudesta ei löydy Classic- tai Gamecube-padia, onnistuu Nunchukin tatilla ohjaaminen pienen harjoittelun jälkeen kohtuullisen luontevasti. Jämäkällä Gamecube-ohjaimella NiGHTSin lentäminen oikeisiin kohteisiin taittuu jo miellyttävän tarkasti.

Tunnelmallinen, lämmin

My Dream -kentässä voi ottaa käyttöön Wiin Forecast Channelia hyödyntävän ominaisuuden, jossa My Dreamin säätila määräytyy pelaajan sijainnin perusteella. Idea on hauska ja toimiva, mutta sisältöä se tuo vain marginaalisesti. Toivottavasti ominaisuutta sovelletaan Wiin tulevissa peleissä vieläkin näyttävämmin. Omaan Uneen voi kutsua verkon kautta ystävän tai satunnaisvierailijan. Vastaavasti verkon kautta voidaan lähettää pyyntö omasta vierailusta muiden uniin.

Kaksinpelissä kilpaillaan lentoradoilla paikallisesti tai verkkopelinä. Ratoja avautuu lisää tarinatilaa tarpeeksi pitkälle pelattuaan. Verkkopelissä vastustaja valitaan joko ystäväkoodilla tai satunnaisesti. Arvostelusessioiden aikana verkkopeli ei valitettavasti toiminut, vaan ruudulle tuli pitkän odotuksen jälkeen pelkkä virhekoodi.
   
Voi aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta

Vaikka pelin toteutusta vaivaa keskeneräisyys, on pinnan alla paljon enemmän, mitä ensimmäiset tunnit antavat ymmärtää. Pomotappeluiden pulmat ovat loogisia ja hauskoja lauta- ja korttipeliviittauksineen. NiGHTSin pelattavuus on harjoittelun ja ohjekirjan lukemisen jälkeen miellyttävää. Lopulta maaginen tunnelma vetoaa niin aikuiseen kuin lapseenkin – ja kun koukkuun on jäänyt, ei irtikään halua.

Alkuhämmennyksen jälkeen NiGHTS: Journey of Dreams paljastui mainioksi peliksi, jonka parissa on vietetty useita tunteja läpipeluun jälkeen.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi