Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Phoenix Wright: Ace Attorney - Trials and Tribulations

Matlock ratkaisee

Trials and Tribulations on järjestyksessään kolmas Phoenix Wright -peli. Capcomin asianajajapelit ovat menestyneet maailmanlaajuisesti. Ne ovat myyneet roppakaupalla niin Japanissa, Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Sarja on yksi DS:n yllätyshiteistä, eikä vähiten siksi, että se tekee asianajajan työstä kiinnostavaa. Point and click -tyylisessä oikeussalidraamssa etsitään todisteita, puolustetaan (usein väärin perustein vangittua) syytettyä ja kuulustellaan todistajia. Leijonanosa pelistä kuluu loistavasti kirjoitettua dialogia lukiessa. Käänteitä selatessa tulee mieleen, että monet kehittäjät voisivat ottaa tekstin laadusta opiksi.

Phoenix Wright on jokaisen lakiopiskelijan unelmapeli. Sarjakuvatyylisessä oikeussalimaailmassa seikkaileva pelaaja ei välttämättä saa oikeaa kuvaa rikosoikeudellisista käsittelyistä, mutta kiinnostus lakiasioihin herää varmasti. Oikeaan saumaan ajoitettujen vastalauseiden karjuminen ja ristikuulustelun suorittaminen on oikeasti hauskaa ja palkitsevan tuntuista puuhaa. Phoenix Wrightit ovat viehättävällä tavalla vanhanaikaisia seikkailupelejä. Ne ovat kiinnostavia pelillisistä syistä ja osoittavat, ettei korkeaa teknologiaa aina välttämättä tarvita.

Koira haudattuna

Trials and Tribulationsista pistää ensimmäiseksi silmään se, että se on täysin samanlainen kahden edeltäjänsä kanssa. Tuttua Phoenix Wright -konseptia ei ole juuri lähdetty muuttamaan. Hahmot ovat edelleen persoonallisia ja juoni kiinnostava. Ainoaa varsinaista vaihtelua on se, ettei koko pelin ajan enää seisota pelkästään Phoenix Wrightin saappaissa. Hänen lisäkseen päästään lyhyiksi hetkiksi myös kollegojen ohjaimiin, kun joitain juttuja käsitellään takaumina. Kiinnostavat paljastukset tuovat syvyyttä ja lisäävät vaihtelua.

Pitkähköjä erillisjuonia on tällä kertaa viisi. Ne jakautuvat lukuisiin alajuoniin. Puolustusasianajaja ei tässäkään pelissä homehdu pelkästään oikeussalissa hengittämässä pölyä, vaan hän seikkailee etsivätyyliin ulkosalla kuulustelemassa todistajia, tutkimassa rikospaikkoja ja etsimässä johtolankoja. Paikkoja tutkitaan tökkimällä asioita ja esineitä kosketuskynällä. Oikeussalissa puolestaan valitaan muutamasta eri dialoginpätkästä oikea vaihtoehto. Pelaaminen on siis vaivatonta.

Psykoanalyysiin peli viittaa sikäli, että kullakin kuulusteltavalla on ns. henkisiä lukkoja, jotka pitää murtaa oikeilla kysymyksillä. Matlock-tyylisellä juonikkaalla kysymyksenasettelulla päästään usein haluttuun lopputulokseen. Niinpä todistajiksi kutsutut murtuvat aitiossa ja tunnustavat itkunsa keskeltä mitä moninaisimpia rikoksia. Tämä pelillinen ominaisuus esiteltiin edellisessä Phoenix Wrightissa, eikä se ole edellisestä juurikaan muuttunut. Homma toimii, siinä kaikki.

Die Kühe - Ratkaisijat

Trials and Tribulations on viehättävän näköinen ja kuuloinen. Jälleen kerran Phoenix Wright -veteraanille tulee auttamatta mieleen, kuinka tutulta peli näyttää. Monia hahmoja kierrätetään, eikä Capcomilla olla muutenkaan vaivauduttu uusimaan sinänsä toimivaa ulkokuorta. Tekstuurit, animaatio ja juoniruudut ovat omaperäisen oloisia, mutta visuaalinen kokonaisuus alkaa kolmannella kerralla menettää viehätystään. Sama pätee äänimaailmaan. Vastalauseen huutaminen DS:n kosketusnäyttöön on toki yhä hupaisaa, oli pelaaja sitten ruuhkabussissa tai kotisohvalla. Muuten musiikki ja efektit ovat perustasoa.

Phoenix Wright: Ace Attorney - Trials and Tribulations on komealta kalskahtavasta nimestään huolimatta tuttu ja turvallinen peli. Se sisältää samaa tuttua asianajajatunnelmointia kuin edeltäjänsäkin. Pääosin se toimii, mutta uuttakin kaipaisi. Peliä olisi voitu piristää lisähahmoilla, yllättävillä käänteillä tai hyödyntämällä DS:n kosketusnäyttöä paremmin. Jos oikeussalidraama kiinnostaa, Trials and Tribulations ei kuitenkaan ole mikään pöllömpi valinta pukinkonttiin.

Galleria: 

Kommentit

Siis jo ihan pelkästään juonensa takia tää ansaitsisi 5/5, sen lisäksi tämän se seikkailupeleihin kuuluva pähkinänratkontapuolikin on hoidettu ensiluokkaisesti, joten ei jaksa ymmärtää tuota arvosanaa.

"Siis jo ihan pelkästään juonensa takia tää ansaitsisi 5/5, sen lisäksi tämän se seikkailupeleihin kuuluva pähkinänratkontapuolikin on hoidettu ensiluokkaisesti, joten ei jaksa ymmärtää tuota arvosanaa."

Gamerankingiin vain omaa arviota pelistä, niin pääsee lukemaan erilaisia näkemyksiä.

Samaa mieltä FamaZin kanssa. Ehdottomasti paras GS mitä on tullut vastaan.

Kyllä nyt meni arvosana pahasti alakanttiin. Itseltäni tulisi täydet pisteet. Aivan loistava peli.

3/5 juuri hyvä arvosana. Tekstissä on tärkeimmät pointit: juoni on hyvä, pelaaminen vaivatonta, peli sitä samaa vanhaa (toiselle tuttua ja turvallista, saa mitä tilaa ja toiselle haukotus). Itselleni tämä oli ensimmäinen Ace jota en jaksanut pelata läpi, eli jälkimmäinen, haukotus. Peli on kuitenkin todella hyvin toteutettu, joten ei sille huonojakaan pisteitä voi antaa.

Pääpointti oli juuri tuo "lisää samaa" -mentaliteetti. Alkaa kyrsimään, eikä pelkästään tämän lajityypin peleissä. Eipä silti, Phoenix Wright 3 on mitä mainioin peli. Siinä ei vaan ole tarpeeksi uutta.

Ja kuten SOJ sanoikin, Gamerankingiin vaan omaa arvostelua.

- Esa

Itselleni tämä on sarjan paras osa, eikä minua haitannut että oli sitä samaa (ehkä senkin takia, että pelasin kaikki kolme peliä putkeen :p ).

Vaikka pelattavuuteen ei mitään suuria muutoksia tehtykään, itse pelin rakenne sekoittaa pakkaa melkoisesti ja se tapa, jolla KAIKKIEN aikaisempienkin pelien juonivyyhdet tuodaan yhteen niinkin eeppisellä, mutta kuitenkin kaiken (tärkeän) selittävällä tavalla, ansaitsisi tälle pelille täydet pisteet. Juoni on kuitenkin aina ollut se Ace Attorneyn tärkein osa, joka vaikuttaa myös niiden pelattavuuteen (puzzlejen loogisuus jne.)

Ja mitäs sitä turhaa mitään muuttelemaan, kun kaikki kuitenkin toimii yhtä hyvin (tai oikeastaan paremmin) kuin ennenkin?

Jos nyt oikeasti haluaa rokottaa pisteitä siitä, että tämä (GBA->DS -porttaus vanhasta pelistä) ei tuo mitään järisyttävää uutta Ace Attorney -sarjaan, niin ehkä enimmillään siitä 5/5:stä 4/5:en. 3/5 tarkoittaa kuitenkin ainakin mun mitta-asteikolla peliä, joka on OK, muttei millään tavalla erikoinen ja siinä voi jo olla muutamia vähän isompia (muttei kuitenkaan peliä rikkovia) vikoja (1/5 on täyttä roskaa, 2/5 melkonen turdake, jossa voi olla joku yksittäinen hyvä oivallus, mutta toteutus vain kusee). Trials & Tribulations ei ole "vain" ihan OK millään tasolla, siinä ei ole mitään vikoja (muuta kuin ihan vain muutama epälooginen puzzle, miltä ei tämän tyylisissä peleissä vain voi välttyä), se tekee monia asioita paremmin kuin kilpailijansa ja se on erinomainen päätösosa trilogialle. Ei tuo muutosten puute ole niiden rinnalla iso miinus, jos sen tosiaan haluaa laskea edes sellaiseksi (minä en).

Tämmöisiä pelejä arvostellaan tarinan kannalta eikä itse pelimekaniikan. Tämän pelin tarina veti täydet.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi